Samoa koivuvaltaisissa kaskimetsissä, kulje ahoilla tai katsele kallioilta komeita maisemia. Kolin vaihteleva luonto tarjoaa valtavasti nähtävää. Metsässä kohtaat Pielisen puolen itärinteiden salaperäiset ja synkät kuusikot sekä purojen varsien rehevät lehdot. Talvella tykkylumikuuset muodostavat vaarojen lakiosiin kiehtovia hahmoja. Lakialueilla ja länsirinteillä voit kulkea karuissa männiköissä.

Opas Kasken kierroksella kaskikoivikon siimeksessä. Kuva: Tuuli Jansson

Aallonmerkkikallioita ja tykkylunta

Kolin vaarat ovat lähes 2 miljardia vuotta sitten muodostuneen Karelidien vuorijonon jäänteitä. Vaarajonon ja koko Etelä-Suomen korkein kohta, Ukko-Koli, kohoaa 347 metriä merenpinnan ja 253 metriä Pielisen pinnan yläpuolelle. Kolin alueella saatat nähdä erikoisia geologisia muodostumia, esimerkiksi aallonmerkkikallioita tai jääkauden aikaansaannoksia, kuten Pielisestä nousevien Purjesaarten kapean jonon. Lue lisää Kolin geologiasta.

Akka-Kolin reitin varrelta. Kuva: Tiina Hakkarainen

Kolin ilmasto poikkeaa ympäröivän alueen ilmastosta. Vaarojen viereinen Pielinen lämmittää etenkin syksyisin ympäristöään, ja kesäisin järvestä nouseva kosteus tiivistyy sumuksi ja sateiksi vaarojen itärinteille. Lämpötila laskee vaaroille kavuttaessa. Viileän ilmaston takia löydät vaarojen lakialueilta pohjoisia metsätyyppejä ja talvisin upeita tykkylumiesiintymiä (www.ilmatieteenlaitos.fi).

Kukkaloistoa ja harvinaisia perhosia

Koli on erinomainen paikka ihailla ahojen kukkaloistoa ja tutustua harvinaisiin ahokasveihin, sillä kansallispuiston alueella on runsaasti vanhan kaski- ja niittytalouden aikana syntyneitä ahoja. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä harvinaistuville kasvi- ja perhoslajeille ja siksi valtakunnallisesti arvokkaita suojelukohteita. Ahojen vaatelias lajisto tarvitsee säilyäkseen jokavuotista niittoa. Ahoilla voit nähdä esimerkiksi erikoisia noidanlukkoja tai jäykkäkortista jäkkiä.

Päiväperhosia ja kimalaisia. Kuva: Miriam Pfähler

Vinkki: Jokaisella ahotyypillä on hieman muista poikkeava, sille tyypillinen lajistonsa. Paahteisilla ahoilla, kuten Havukanahon kedolla, voit tavata esimerkiksi kissankäpälän ja huopakeltanon. Kosteammalla Mustanaholla saatat nähdä muun muassa suo-ohdakkeen ja mesiangervon. Jos olet kiinnostunut ahoista, käy myös Mäkränaholla, Purolanaholla, Ikolanaholla ja Vaaralanaholla.

Kolin kasvillisuus on muutenkin rikasta ja vaihtelevaa, sillä alueella tavataan sekä pohjoisia että eteläisiä lajeja. Moni kasvi esiintyy Kolilla levinneisyysalueensa äärirajoilla.

Vinkki: Kun kapuat vaarojen rinteitä ylös ja alas, voit nähdä erilaisia luontotyyppejä rehevistä lehdoista kallioisiin karukkokankaisiin. Lehdoissa kukkii muun muassa harvinainen, vaniljantuoksuinen neidonkenkä.

Liito-oravia ja metsälintujen sirkutusta

Jos onni on matkassasi, saatat nähdä Kolin vanhoissa sekametsissä suurisilmäisen liito-oravan, törmätä ilveksen jälkiin tai kuulla lammen rannalla majavan hännän loiskeen. Kansallispuistossa on myös runsaasti hirviä. Kolin vanhat metsät, kaskialueet ja ahot tarjoavat elinympäristöjä laajalle lajikirjolle.

Etenkin kansallispuiston pohjoisosassa voit kesäisin kuunnella moniäänistä pikkulintujen kuoroa, sillä siellä elää runsas metsälinnusto. Eri-ikäisissä metsissä viihtyvät myös metsot, teeret ja pyyt. Lisäksi Kolin asukkaisiin kuuluu monia uhanalaisia selkärangattomia, kuten palanutta puuainesta suosiva tuhkalatikka sekä Suomessa ainoastaan Kolin seudulla ja Sipoossa elävä harmaasulkukotilo.

Arvokkaita perinnemaisemiaKaskea raatamassa. Kuva: Metla/Ismo Hyttinen

Kolilla voit tutustua vanhoihin perinnemaisemiin, joita vaalitaan ja hoidetaan säännöllisesti. Jokavuotisiin töihin kuuluu muun muassa ahojen niittoa ja kasken polttoa. Vanhat kaskimetsät säilytetään lehtipuuvaltaisina poistamalla niistä kuusia. Myös eläimet auttavat säilyttämään kulttuurimaisemaa: kesäisin voit nähdä kansallispuiston perinnepihoissa laiduntavia suomenlampaita ja harvinaista itäsuomenkarjaa eli kyyttölehmiä.

Lehtipuuvaltaisia lehtoja hoidetaan niin ikään poistamalla niistä varjostavia ja maaperää happamoittavia kuusia. Kansallispuiston alueen entisiä talousmetsiä ja ojitettuja soita on ennallistettu (www.metsa.fi) eli palautettu luonnontilaisiksi.

Vinkki: Tutustu ennallistamiseen puiston eteläosassa kulkevalla Ennallistajan polulla.

Kolin kansallispuisto

  • Perustettu 1991
  • Pinta-ala 30 km²

Kolin kansallispuiston tunnus - kaskikoivikko

Kolin kansallispuiston tunnus on kaskikoivikko

Osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta

Kolin kansallispuisto on osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta (www.kareliabiosphere.fi), johon  kuuluvat myös Patvinsuon kansallispuisto, Petkeljärven kansallispuisto, Ruunaan retkeilyalue, Koivusuon luonnonpuisto ja Kesonsuon luonnonsuojelualue.

UNESCO:n Ihminen ja biosfääri -ohjelman tavoitteena on kehittää biosfäärialueiden asukkaiden elinoloja sekä edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua.