Monipuolinen luonto

Jääkauden jälkeisen Itämeren paljaiksi huuhtomat kalliomäet tuovat Teijon kansallispuiston maisemaan ja luontoon vaihtelevuutta. Komeita näköaloja aukeaa mm. Nenustannokan, Inskerin ja Matildanjärven kallioilta. Karut kallio-männiköt vaihtuvat painanteisiin muodostuneisiin rämeisiin, joissa kasvaa suopursua ja juolukkaa. Alempana on rinnekuusikoita ja vetisiä korpipainanteita sekä järvenrantojen laajoja soita.

Valtaosin Teijon kansallispuistossa kasvaa nuorta ja hoidettua mäntymetsää. Vaikka alue onkin pääosin karua, siellä täällä pienet rehevät lehdot ja pulppuavat lähteet tuovat oman lisänsä alueen luontoon.

Teijolla voi tutustua myös Itämeren kehitysvaiheisiin, sillä alueella ovat edelleen näkyvissä Jeturkastin ja Miilunummen muinaisrannat.

Jeturkastin muinaisranta. Kuva: Pertti Heinonen

Kasvillisuus

Kansallispuistosta löytyy yksi runsasravinteinen lettosuo, jollaiset ovat Etelä-Suomesta jo miltei kadonneet. Suon vaateliaimpia kasvilajeja ovat lettovilla, äimäsara, lännenhernesara, villapääluikka ja hentosuolake. Lähdesuolla kasvaa uhanalaista tatarvitaa. Usealla paikalla kansallispuistossa kasvaa myös pikkutervakkoa ja pähkinäpensaita.

Metsäpuro. Kuva: Jari Kostet

Eläimistö

Tyypillisimmät kalalajit järvissä ovat ahven ja hauki. Rapu on erittäin tuttu kaveri paikkakuntalaisille. Teijon kansallispuiston järvissä on ollut rapukanta jo ennen Metsähallituksen rapuistutuksia.

Alueella pesivistä linnuista kannattaa mainita mm. metso, kanadanhanhi, kurki, liro ja teeri. Nisäkkäistä Teijolla tavataan mm. hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris ja ilves.

Teijon kansallispuisto

  • Perustettu 2015
  • Pinta-ala 34 km²

Teijon kansallispuiston tunnus on harmaapäätikka

Teijon kansallispuiston tunnus on harmaapäätikka