Merestä nousee maa

Kansallispuiston alueella lainehti meri vielä noin 7000 vuotta sitten. Jääkauden jälkeen Kokemäenjoen laakson maaperä alkoi kohota, ja mereen laskevat joet muodostivat suuren suistoalueen nykyisen Huittisten paikkeilla. Maan paljastuessa vedet etsiytyivät kohti merta ja murtautuivat viimein moreeni- ja kallioharjujen läpi. Paljastunut merenpohja alkoi vähitellen soistua, ja vuosituhansien kuluessa muodostuivat tuhathehtaariset keidassuoalueet. Maa kohoaa alueella verkkaisesti edelleenkin. Vanha kansa uskoi meren kuivuvan.

Asutusta kivikaudelta lähtien

Alueella on ollut asutusta jo kauan. Kivikaudella merenranta-alueiden elinkeinona oli hylkeenpyynti. Maanviljely ja karjanhoito tekivät tuloaan jokilaaksoon ns. Kiukaisten kulttuurin aikoihin. Satakunnan pronssikauden (1500 - 1200 eaa) kuivasta ja lämpimästä ajasta muistuttavat useat kivistä ladotut suuret hautarauniot.

Suuren joen laaksosta asutus levisi vähitellen kohti pohjoista. Karhiniemen kylä on varhaiskeskiaikainen ja lienee kohonnut rautakautisen palvontapaikan viereen. Huittislaisten muinainen erätie kulki Puurijärven yli ja Kauvatsanjokea pitkin kaskimetsiin, metsästysmaille ja merenrannikon kala-apajille.

Suursoita ympäröivät kylät saivat alkunsa 1200-luvulla. Viljelyskelpoiset maat, luonnonniityt sekä jokien lohi- ja siikasaaliit houkuttelivat uudisasukkaita alueelle. Puurijärven (entisen Jalamuksen) itäpuoliset kylät Jalonoja ja Työtilä (Tondura) ovat syntyneet keskiajalla. Järven länsirannalla sijaitsee ikivanha Kyttälän kylä.

Kansallispuiston lounaisessa kolkassa on 1800-luvun alussa kaivettu Kraviojan kanavauoma Ronkan kylästä Kokemäen Ylistaron kylään. Kanavalla haluttiin oikaista vaikeasti liikennöitävä, koskinen jokiuoma. Suomen sota kuitenkin keskeytti suunnitelmat vuonna 1808.

Ihminen muuttaa maisemaa

Maiseman läpi virtaava Kokemäenjoki haarautuu monin paikoin muodostaen saarirykelmiä. 1700-luvun puolivälissä alkaneet ja 1800-luvulla lisääntyneet koskien perkaukset alkoivat muuttaa maisemaa. Jokien ja järvien pintaa pyrittiin laskemaan uuden viljelysmaan ja laidunmaan saamiseksi. Soiden kuivatus herätti kehittyvän maanviljelyn mielenkiintoa.

Joet ovat olleet tärkeitä liikenneväyliä. Kätevintä oli liikkua keveillä veneillä ja haapioilla, jotka voitiin vetää maitse koskipaikkojen ohi. Merikelpoiset alukset pääsivät nousemaan kaupantekoon Kokemäellä sijainneen muinaisen Teljan laitureihin. 1900-luvun alussa laivaliikenne oli säännöllistä Kyttälän aseman ja Huittisten Lauttakylän välillä.

1900-luvulla Kokemäenjokea alettiin valjastaa energiantuotantoa varten. Kolsin voimalaitoksen rakentaminen Kokemäelle nosti vedenpinnan nykyiselle tasolleen, ja monet mahtavat kosket jäivät vesimassojen alle.

Metsien arvo nousi alueella sahateollisuuden kehittyessä. Kokemäenjoki ja Kauvatsanjoki olivat tärkeitä uittoväyliä. Tukkilautat vedettiin Puurijärven yli hevoskiertoisella vorokilla. Rautatie rakennettiin Kauvatsan ja Kyttälän läpi 1800-luvun loppuvuosina.

(Lähde: kirjailija Pirjo Tuominen, Kauvatsa)

 

Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto

  • Perustettu 1993
  • Pinta-ala 27 km²

Puurijärven-Isosuon kansallispuiston tunnus - ulpukka ja ruskohukankorento

Puurijärven-Isosuon kansallispuiston tunnus on ulpukka ja ruskohukankorento