Etelän ja pohjoisen luonnon piirteitä

Patvinsuon kansallispuisto sijaitsee alueella, jossa eteläiselle ja pohjoiselle luonnolle tyypilliset piirteet kohtaavat toisensa eli ns. vaihettumisvyöhykkeellä. Suoluonnossa tämä näkyy siten, että puistossa on sekä Etelä-Suomelle tyypillisiä koho- eli keidassoita että pohjoisia, avoimia aapasoita. Metsäkasvillisuudessa puolestaan esiintyy niin eteläisiä kuin Kainuun alueenkin lajeja. Patvinsuon kansallispuiston metsät ovat vaihtelevan ikäisiä, vanhoja aarniometsiäkin on runsaasti. Puiston vanhimmat puut kasvavat Autiovaarassa. Patvinsuo kuuluu UNESCO:n vuonna 1992 perustamaan Pohjois-Karjalan biosfäärialueeseen.

Suuria soita

Keidassuot saavat elinvoimansa yksinomaan sadevedestä. Karuilla keidassoilla selviytyvät mm. tupasvilla, karpalo ja lakka. Kansallispuistossa useimmat keidassuot ovat ns. kermikeitaita, joissa kermit eli mätäspinnat kiemurtelevat kapeina kaistaleina upottavien suonsilmäkkeiden välissä. Laajan Patvinsuon keskusta on puolestaan aapasuota, joka saa alkukesällä ravinteita ympäröiviltä kangasmailta valuvista vesistä. Tämän vuoksi sillä kasvaa vaateliaampia kasvilajeja kuin keidassoilla. Aapasuolla kasvavat muun muassa tupasluikka ja isot sarat.

Nevan syysasu. Kuva: Maarit Similä

Hallittuja metsäpaloja

Puistossa on vuodesta 1989 lähtien poltettu pieniä metsiköitä pyrkien jäljittelemään salaman sytyttämää luonnonkuloa. Näin aikaisemmin hakkuilla käsitellyt metsät palautuvat nopeammin luonnolliseen kiertokulkuun. Metsäpaloista hyötyvät muun muassa monet kovakuoriaiset, sillä palaneeseen metsään erikoistuneet eliöt ovat palontorjunnan myötä harvinaistuneet metsäluonnostamme.

 

Puhtaita vesiä

Luonnonkaunis Suomunjärvi sijaitsee keskellä suurta, jääkauden loppuvaiheessa syntynyttä hiekkaista harju- ja reunamuodostumaa ja rantaviivasta huomattava osa onkin hiekkaa (24 km). Järven syvyys vaihtelee suuresti. Keskellä selkää on jopa 27 m:n syvänteitä ja kahlattavia matalikkoja.

Myös Hietajärvi on hiekkapohjainen kirkasvetinen järvi. Tummavetisen Nälmänjärven rannoilla kohoavat komeat kalliot. Puiston suurin joki, Nälmänjoki, virtaa hitaasti mutkitellen Patvinsuon läpi.

Hiihtämässä Suomunjärven rannalla. Kuva: Marko Haapalehto

Ympäristön yhdennetyn seurannan tutkimusalue

Patvinsuon pohjoisosassa sijaitseva Hietajärven alue on yksi maamme neljästä ympäristön yhdennetyn seurannan tutkimusalueesta. Tämän kansainvälisen tutkimuksen tarkoituksena on seurata monipuolisesti ilmassa, maassa ja vedessä tapahtuvia muutoksia luontaisilla valuma-alueilla. Projektissa on mukana 17 maata ja tutkimuskohteita on yhteensä 40. 
 

Karhu metsänvaltias

Syrjäisessä erämaapuistossa on elinvoimainen karhukanta. Karhun jälkiä näkee usein, mutta itse metsänvaltias on taitava piileskelijä. Ainoastaan onnekas kulkija saattaa kohdata tämän Patvinsuon kansallispuiston tunnuseläimen. Karhu liikkuu enimmäkseen illan hämärässä ja öiseen aikaan. Uros voi kesäisin vaellella lyhyessä ajassa satoja kilometrejä. Isokokoinen ja voimakas karhu on ketterä liikkeissään sekä taitava uimari.

Karhu on kansalliseläimemme. Se on Suomen ja Euroopan suurin petoeläin. Naaraat painavat 45 - 170 kg ja urokset 47 - 300 kg. Kaikkiruokainen karhu herkuttelee marjoilla, muurahaisilla, toukilla, juurilla ja hunajalla. Syksyisin kontio käy talviunille pesäänsä. Se nukkuu noin puoli vuotta ilman ruokaa ja juomaa. Tammi-helmikuussa pesään syntyy 1 - 4 poikasta. Ne seuraavat tiivisti emoaan koko seuraavan kesän. Ensimmäisen talven ne viettävät samassa pesässä emonsa kanssa. Karhut elävät luonnossa noin 30-vuotiaiksi.

Linnut

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

 

Patvinsuon kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 105 km²

Patvinsuon kansallispuiston tunnus - karhu

Patvinsuon kansallispuiston tunnus on karhu

Osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta

Patvinsuon kansallispuisto on osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta (www.kareliabiosphere.fi), johon  kuuluvat myös Petkeljärven kansallispuisto, Kolin kansallispuisto, Ruunaan retkeilyalue, Koivusuon luonnonpuisto ja Kesonsuon luonnonsuojelualue.  
 
UNESCO:n Ihminen ja biosfääri -ohjelman tavoitteena on kehittää biosfäärialueiden asukkaiden elinoloja sekä edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua.