Kissansuo - Raanisuo - Tohlinsuon soidensuojelualue on rehevä ja monipuolinen suokokonaisuus Ilomantsin pohjoisrajalla Patvinsuon kansallispuiston itäpuolella.

Hevosenkengän muotoisen soidensuojelualueen keskellä kangasmailla on muutamia metsäautoteitä, joita ei talvisin aurata. Itse soidensuojelualueella ei ole merkittyjä polkuja tai muitakaan retkeilyrakenteita. Yhdessä syrjäisen sijainnin kanssa tämä tekee alueesta erämaisen. Lähin laavu ja tulentekopaikka sijaitsee suojelualueen kaakkoispuolella Susitaipaleen (www.vaellus.info) varressa Lutinjoen partaalla. Matkailu- tai ohjelmapalveluyrittäjillä ei ole tarjolla alueella palveluita. Liikkuminen alueella tapahtuu jokamiehenoikeudella.

Soidensuojelualueen luonto

Soidensuojelualue on perustettu samaan aikaan viereisen Patvinsuon kansallispuiston kanssa vuonna 1982. Nykyisellään suojelualue käsittää 1468 hehtaaria maa-alueita ja 6 hehtaaria vesiä. Soidensuojelualue koostuu neljästä erillisenä pidettävästä suosta, jotka ovat lännestä itään päin lueteltuina: Raanisuo, Kareisensuo, Kissansuo ja Tohlinsuo. Ainoat isommat lammet, Raanilampi ja Pieni Raanilampi, sijaitsevat alueen lounaiskulmassa Raanisuolla. Märimmät rimmikkoiset suot puolestaan löytyvät alueen koillisosasta Tohlinsuolta. Yleisesti ottaen soidensuojelualueen suot ovat rehevämpiä kuin viereisen kansallispuiston alueella.

Pohjoinen ja etelä kohtaavat

Alueella kohtaavat Etelä-Suomelle tyypilliset karut koho- eli keidassuot sekä Pohjois-Suomelle ominaiset ravinteikkaammat aapasuot. Raanisuo ja Kareisensuo ovat karuja kermikeitaita, kun taas Kissansuo ja Tohlinsuo ovat ravinteikkaita kalvakkaneva-aapoja. Kermikeitaissa kermit eli mätäspinnat kiemurtelevat kapeina kaistaleina upottavien suonsilmäkkeiden välissä. Keidassoiden vesitalous on lähinnä sadeveden varassa ja ne ovat vähäravinteisia ja karuja. Aapasoille puolestaan valuu ravinteikkaita vesiä ympäröiviltä kivennäismailta edistäen soiden rehevyyttä ja elättäen vaateliaampia lajeja.

Kareisensuon tekee karuksi keitaaksi Kissanpuro, joka vie tehokkaasti tulvavesiä pois kuljettaen ravinteet mennessään. Sammalekspertti pystyy päättelemään suon ravinteikkuutta tutkimalla rahkasammallajistoa. Vähäravinteiselle keitaalle tyypillinen laji on esimerkiksi ruskorahkasammal. Keskiravinteisia nevoja ilmentävät puolestaan keräpäärahkasammal ja kirjorahkasammal.

Patvinsuon soita rehevimmiksi Tohlinsuon ja Kissansuon tekee todennäköisesti suuremmat korkeuserot ympäröivillä kivennäismailla, mikä tehostaa ravinteikkaiden vesien valuntaa soille. Myös maaperässä on eroja. Soidensuojelualueen maaperä on moreenia, joka ei läpäise vettä tehokkaasti ja aiheuttaa tulvavesien pysymisen paremmin suolla. Patvinsuolla puolestaan vallitsee hyvin vettä läpäisevä, mannerjäätikön sulamisvesien aikaansaama glasifluviaalinen aines.

Suon eläimet

Alueen syrjäinen sijainti itärajan lähellä sekä erämaisuus takaavat sen, että seudulla on vahva suurpetokanta. Ahma, karhu ja sudet ovat soidensuojelualueen vakiovieraita - vierailua vain hyvin harvoin pääsee kaksijalkainen kulkija todistamaan. Pedot aistivat ihmisen kaukaa ja väistävät taitavasti. Ympäröiviltä Suomun- ja Lutinjoilta saattaa poiketa suoalueelle amerikanmajava (ent. kanadanmajava). Alueella asustaa soiden tyyppilintuja: niittykirvisiä, keltavästäräkkejä, useita kahlaajalajeja kuten valkoviklo ja kuovi. Pesimäaikaan taitavasti piileksivät kurki ja metsähanhi jäävät helposti kulkijalta näkemättä, jos ei satu kävelemään aivan pesäpaikan läheltä.

Ennallistaminen Kissansuo - Raanisuo - Tohlinsuon soidensuojelualueella

Soidensuojelualuerajauksen sisälle on jäänyt myös aikanaan metsätalouskäyttöön ojitettuja soita, joita ei enää hyödynnetä taloudellisesti. Metsähallituksen luontopalvelut ennallistaa näitä suojelualueiden ojikoita täyttämällä ja patoamalla ojat. Tavoitteena on saada ojitetun suon vesitalous palautumaan luonnonmukaiseksi. Vesitalouden palautumisen myötä elpyy myös suolajisto, kuten sarat ja sammalet.

Patvinsuon kansallispuistossa ja Kissansuo - Raaninsuo - Tohlinsuon soidensuojelualueella on ennallistettu yhteensä 300 hehtaaria soita syyskesällä 2006. Soidensuojelualueella soita ennallistettiin Suomunjoen itäpuolella sekä Tohlin- ja Lutinjokien länsipuolella. Kansallispuistossa soita ennallistettiin Nälmänjärven seudulla ja Hiienjokivarressa. Suon ennallistuminen vaatii aikaa, joten ennallistamisen positiivisten vaikutusten tarkkailussa on oltava kärsivällinen.

Kissansuo - Raaninsuo - Tohlinsuon soidensuojelualueella ja Patvinsuon kansallispuistossa on ennallistettu myös aiemmin talouskäytössä olleita metsiä. Menetelminä on käytetty metsän hallittua polttoa, lahopuun lisäämistä metsiin puita kaatamalla ja kaulaamalla sekä pienaukotusta lehtipuiden kasvutilan laajentamiseksi. Kaikki nämä menetelmät parantavat elävän ja kuolleen puuston monimuotoisuutta soidensuojelualueella ja kansallispuistossa. Lahopuulla elävät lajit, kuten monet kovakuoriaiset ja käävät, hyödyntävät kuolleet puut. Elävän puuston monipuolistamisesta hyötyvät aluksi varsinkin lehtipuut, myöhemmin myös lehtipuilla elävät lajit.