Metsien käytön historia

Metsäteknikko Sointu Salonen (vas.) ja Holmingin ostomiehiä Pitkäjärven tienoilla 1950 -luvulla. Kuva: Lea Salosen arkisto

Seitsemisen alueen historia on metsien käytön historiaa. Seitseminen on ollut syrjäistä ja harvaanasuttua seutua, jossa asutus vakiintui vasta 1800-luvulla ensimmäisten kruununmetsätorppien perustamisen myötä. Nimensä mukaisesti kruununmetsätorpat omisti valtio - asukkaat olivat torpassaan vuokralla.

Torppasopimuksessa eli kontrahdissa velvoitettiin torppari maksamaan veroa viljana tai rahana valtiolle sekä raivaamaan ja viljelemään tietyn määrän peltoa ja niittyjä vuosittain. Viljelymaan lisäksi torpparilla oli kotitarveoikeudet kruunun metsiin. Tämä tarkoitti, että torppari sai ottaa työkaluihin ja rakennuksiin tarvittavat puut valtion metsästä, ja monesti kruununtorppien rakennukset olivatkin muiden torppien rakennuksia komeampia.

Erätaloutta  

Ikaalisten viljavampien rantakylien väki hyödynsi Seitsemisen aluetta erätaloudessa: Juhtimäen erämaissa kalastettiin ja metsästettiin. Vuonna 2007 tehdyssä arkeologisessa inventoinnissa Seitsemisen alueelta löydettiin viisi kohdetta, joiden perusteella voidaan olettaa, että seudulla on liikkunut ihmisiä jo esihistoriallisella ajalla. Neljä kohteista oli pyyntikuoppia ja ne sijoittuvat Seitsemis- ja Hirviharjujen alueelle. Kuoppia käytettiin peurojen pyyntiin. Viides kohde oli kivilatomus Liesijärven läheisyydessä. On arveltu, että kohde on liittynyt alueen eränkäyntiin.

Kämppäkulttuuria  

Metsätalous savottoineen ja tukinuittoineen on ollut Seitsemisen alueella tärkeä elinkeino. Suurimmat savotat tehtiin 1920-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla Seitsemisharjun komeita kuusia on kaadettu sotakorvauksena laivojen mastopuiksi.

Seitsemisen vesistö kuului Kokemäen uittoyhdistyksen piiriin. Puutavaraa uitettiin lähinnä Liesi- ja Seitsemisjokia pitkin Kyrösjärveen. Uitot tehtiin keväällä lumen sulamisen aikaan. Silloin vesi oli korkealla ja puu ui kapeissa puroissakin helpommin. Kapeita uomia myös perattiin miesvoimin uittojen helpottamiseksi ja Liesilammen ja Kettulammen välille rakennettiin noin 5 – 7 metriä leveä uittokanava.

Myös tervan- ja hiilenpolttoa on Seitsemissä harjoitettu. Koveron tervahauta on entisöity vuonna 1993 ja nykyään se toimii nähtävyyskohteena. Tervaa haudassa on poltettu talkoovoimin vuosina 1995, 1998, 2002 ja 2009. Kansallispuiston länsi- ja itäosissa on toiminut sotavuosina hiiltämöitä, joissa tuotettiin polttoainetta häkäpönttöautoihin.

Metsätyömiehet majoitettiin kämppiin, alkuvuosina myös seudun torppiin. Pitkäjärven metsäkämppä valmistui sotavuosina 1930-luvulla. Sotien jälkeen kämpällä oli töissä työvankeja, jotka näin hyvittivät rikkeitään mustanpörssin kaupoista ja trokauksesta. Kämppien välille rakennettiin polkupyöräteitä, ja puroja ja jokia perattiin uittoväyliksi. Nykyinen polkuverkosto hyödyntää entisiä pyöräteitä.

Seudulla vaikutti useita legendaarisia hahmoja. Ylimetsänhoitaja Gustaf Wredeä tituleerattiin Parkanon Parooniksi. Hän toimi työssään aktiivisesti myös maamme hirvikannan pelastamiseksi. Metsäteknikko Sointu Salonen hoiti lähialuetta antaumuksella ja usein 'omin päin'. Hänen mottonsa oli: "Pitää mettässä puitakin olla."

Sotahistoriaa  

Kansallispuiston itäosassa on sijainnut käpykaartilaisten korsu, melko harvinainen ja erityislaatuinen sotahistoriaan liittyvä jäännös. Korsu on ollut käytössä ilmeisesti toisen maailmasodan aikoihin 1940–luvun alkupuolella. Käpykaartilaisiksi kutsuttiin miehiä, jotka poliittisista syistä välttelivät rintamapalvelusta. Kohteelle ei ole kulkua hankalan maaston takia.

Seitsemisen kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 46 km²

Seitsemisen kansallispuiston tunnus - näätä

Seitsemisen kansallispuiston tunnus on näätä