Riisitunturi - rinnesoiden riimittämä ja kuusikoiden kumartama

Riisitunturin kansallispuistoa luonnehtivat vaarat ja rinnesuot. Vaikuttavimmat näkymät avautuvat alueen lakiosilta Kitkajärvelle ja sen takaisiin vaaroihin ja tuntureihin. Alue on miltei kokonaan 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Yli 400 metrin yläpuolelle kohoaa kolmetoista huippua, joista korkeimpina Riisitunturin molemmat laet.

Ikkunalampi on kuin vettä kahdessa kerroksessa. Kuva: Pekka Veteläinen / Metsähallitus

Riisitunturin kansallispuisto on osa laajaa Euraasian mantereen pohjoisosaa kiertävää taigametsää. Suurin osa puistosta on kynttilämäisten kuusten ja paksun sammalen peitossa.

Ilman kosteus kohoaa noustaessa ylöspäin, ja talvella se tiivistyy puiden päälle lumeksi eli muodostuu tykkyä. Useimmat puut eivät kestä tykyn painoa ja katkeavat. Kesällä kosteus näkyy soistumisena ja jyrkillekin rinteille on muodostunut soita, rinnesoita. Riisitunturin kansallispuisto on Suomen hienointa rinnesuoaluetta, joka on historian saatossa kiinnostanut monia suotutkijoita. Suokasvillisuus on muutoin pienipiirteistä koostuen pienistä puustoisista rämeistä ja korvista. Korkeimmat huiput sijaitsevat metsänrajan yläpuolella.

Maaselkä eli idän ja lännen välinen vedenjakaja kulkee Riisin alueen halki. Länsiosan vedet virtaavat Kemijokeen ja itäosasta ne kulkeutuvat Kitkajärveen. Pieniä lampia on runsaasti.

Paljakan paljastama

Riisitunturilla on monipuolista luontoa. Kuva: Leena Jartti Korkeimmilla, lähes puuttomilla huipuilla kasvaa muutamia tunturilajeja, kuten riekonmarja, sielikkö, tunturilieko ja tunturivihvilä.

Linnustossa tavataan pohjoisen taigan lajistoa, lähinnä havumetsälajeja. Metsien runsaimmat linnut ovat pajulintu ja järripeippo. Huipuilla elää avomaalle sopeutuneita lajeja, kuten keltavästäräkkija niittykirvinen. Laulujoutsen viihtyy pienten lampien ja rimpien kirjomilla soilla.

Suurista nisäkkäistä alueella asuu enimmäkseen poroja. Myös merkkejä karhuista nähdään joka vuosi.

Linnut

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi:n avulla.

Vaikka Riisitunturin kansallispuisto perustettiinkin nimenomaan erämaisen Koillismaan luonnon kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi, on ihmistoiminta ehtinyt jättää luontoon joitakin merkkejä. Riisitunturin alue on muinoin ollut pääasiassa erämaata, jota on käyty hyödyntämässä kaukaakin.
 

Riisitunturin historia

Peuranpyytäjät. Kuva: Olli Moisio

Ihmisen esihistoriallisesta toiminnasta alueella kertovat puiston pohjoisosassa sijaitsevan Noukajärven rannalta löytyneet kvartsinkappaleet ja Nuolivaaran länsirinteen kvartsinottopaikka. 

Historiallisen ajan ansapyynnistä ovat todisteena Liittolampien välisellä kapealla kannaksella olevat kaksi pyyntikuoppaa sekä Noukavaaran laen vanha käpälälauta. 

Alueen suot, puronvarret sekä järvien ja lampien ranta-alueet ovat olleet laajamittaisen niittytalouden käytössä vielä pitkälle 1900-luvulle, ja niiltä löytyi kymmeniä niittyperinteen jäänteitä, kuten latoja, heinäsuovia, laavuja ja rajamerkkejä. Suurin osa niistä on puurakenteisina jo häviämässä.

Poronhoidosta taas on merkkinä valkopohjaisten jäkäläkankaiden muuttuminen vähäjäkäläisiksi ruskeapohjaisiksi kangasmaiksi. 

Näkyvimmät ihmistoiminnan jäljet puiston alueella syntyivät laajoista metsähakkuista Ruokamovaaran alueella 1930-luvun lopulla. Alue kylvettiin 1940-luvun alussa ja harvennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Nykyinen nuori metsä sulautuu jo suhteellisen hyvin vaaramaisemaan.

Riisitunturin kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 77 km²

Riisitunturin kansallispuiston tunnus - hiiripöllö ja tykkykuusikko

Riisitunturin kansallispuiston tunnus on hiiripöllö ja tykkykuusikko