Riisitunturi - rinnesoiden riimittämä ja kuusikoiden kumartama

Riisitunturin kansallispuistoa luonnehtivat vaarat ja rinnesuot. Vaikuttavimmat näkymät avautuvat alueen lakiosilta Kitkajärvelle ja sen takaisiin vaaroihin ja tuntureihin. Alue on miltei kokonaan 300 metriä merenpinnan yläpuolella. Yli 400 metrin yläpuolelle kohoaa kolmetoista huippua, joista korkeimpina Riisitunturin molemmat laet.

Ikkunalampi on kuin vettä kahdessa kerroksessa. Kuva: Pekka Veteläinen / Metsähallitus

Riisitunturin kansallispuisto on osa laajaa Euraasian mantereen pohjoisosaa kiertävää taigametsää. Suurin osa puistosta on kynttilämäisten kuusten ja paksun sammalen peitossa.

Ilman kosteus kohoaa noustaessa ylöspäin, ja talvella se tiivistyy puiden päälle lumeksi eli muodostuu tykkyä. Useimmat puut eivät kestä tykyn painoa ja katkeavat. Kesällä kosteus näkyy soistumisena ja jyrkillekin rinteille on muodostunut soita, rinnesoita. Riisitunturin kansallispuisto on Suomen hienointa rinnesuoaluetta, joka on historian saatossa kiinnostanut monia suotutkijoita. Suokasvillisuus on muutoin pienipiirteistä koostuen pienistä puustoisista rämeistä ja korvista. Korkeimmat huiput sijaitsevat metsänrajan yläpuolella.

Maaselkä eli idän ja lännen välinen vedenjakaja kulkee Riisin alueen halki. Länsiosan vedet virtaavat Kemijokeen ja itäosasta ne kulkeutuvat Kitkajärveen. Pieniä lampia on runsaasti.

Paljakan paljastama

Riisitunturilla on monipuolista luontoa. Kuva: Leena Jartti Korkeimmilla, lähes puuttomilla huipuilla kasvaa muutamia tunturilajeja, kuten riekonmarja, sielikkö, tunturilieko ja tunturivihvilä.

Linnustossa tavataan pohjoisen taigan lajistoa, lähinnä havumetsälajeja. Metsien runsaimmat linnut ovat pajulintu ja järripeippo. Huipuilla elää avomaalle sopeutuneita lajeja, kuten keltavästäräkki ja niittykirvinen. Laulujoutsen viihtyy pienten lampien ja rimpien kirjomilla soilla.

Suurista nisäkkäistä alueella asuu enimmäkseen poroja. Myös merkkejä karhuista nähdään joka vuosi.

Hiiripöllö ja tykkykuusikko Riisitunturilla

Riisitunturi on kuuluisa talvisista tykkykuusistaan. Tykkyä muodostuu, kun ilmamassat kohoavat vaarojen pakottamana ylemmäs ja kosteus tiivistyy huurteena ja lumena puiden oksille. Tykkylunta voi olla täysikasvuisessa kuusessa jopa kolmesta neljään tonnia! Pohjoisen hoikat kuuset sietävät tykkyä mäntyä paremmin. Lumi liimaa kynttiläkuusten alaosien pitkät oksat tukevaksi kartioksi, joka kestää  paremmin lumen painoa.  

Kansallispuiston tunnuslintu hiiripöllö elää lähes pelkästään myyräravinnolla. Sen vuoksi pöllön kanta vaihtelee suuresti pikkujyrsijöiden kannanvaihteluiden mukaan. Hyvinä vuosina hiiripöllöjä tapaa Riisitunturilla ympäri vuoden ja kansallispuistossa pesii useita pöllöpareja. Huonoina vuosina laji voi kokonaan puuttua alueen linnustosta. Useimmista sukulaisistaan poiketen hiiripöllö on varsin päiväaktiivinen laji. Niinpä sen voikin nähdä korkean puun latvassa tarkkaavaisena tuijottamassa ohikulkevaa retkeilijää. Pesivä lintu voi puolustaa poikasiaan äkäisesti. Alkukesällä vihaisena sähisevää pöllöä on parempi väistää, ettei joudu sen teräväkyntisen hyökkäyksen kohteeksi.

Riisitunturin historia

Vaikka Riisitunturin kansallispuisto perustettiinkin nimenomaan erämaisen Koillismaan luonnon kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi, on ihmistoiminta ehtinyt jättää luontoon joitakin merkkejä. Riisitunturin alue on muinoin ollut pääasiassa erämaata, jota on käyty hyödyntämässä kaukaakin.

Peuranpyytäjät. Kuva: Olli Moisio

Ihmisen esihistoriallisesta toiminnasta alueella kertovat puiston pohjoisosassa sijaitsevan Noukajärven rannalta löytyneet kvartsinkappaleet ja Nuolivaaran länsirinteen kvartsinottopaikka. 

Historiallisen ajan ansapyynnistä ovat todisteena Liittolampien välisellä kapealla kannaksella olevat kaksi pyyntikuoppaa sekä Noukavaaran laen vanha käpälälauta. 

Alueen suot, puronvarret sekä järvien ja lampien ranta-alueet ovat olleet laajamittaisen niittytalouden käytössä vielä pitkälle 1900-luvulle, ja niiltä löytyi kymmeniä niittyperinteen jäänteitä, kuten latoja, heinäsuovia, laavuja ja rajamerkkejä. Suurin osa niistä on puurakenteisina jo häviämässä.

Poronhoidosta taas on merkkinä valkopohjaisten jäkäläkankaiden muuttuminen vähäjäkäläisiksi ruskeapohjaisiksi kangasmaiksi. 

Näkyvimmät ihmistoiminnan jäljet puiston alueella syntyivät laajoista metsähakkuista Ruokamovaaran alueella 1930-luvun lopulla. Alue kylvettiin 1940-luvun alussa ja harvennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin. Nykyinen nuori metsä sulautuu jo suhteellisen hyvin vaaramaisemaan.

Riisitunturin kulttuuriin pääsee tutustumaan päiväreitti Riisin riettaan varrella, jossa  maasto-opasteet kertovat alueen käytöstä, niittyperinteestä ja mm. Riettaasta, joka tarinan mukaan kummittelee puiston alueella. Saat tauluista tietoa suomeksi ja englanniksi.

Riisitunturi-nimen alkuperä

Riisitunturin nimestä on esitetty useita teorioita. Tässä pari selitystä:

  • Vanhoissa kartoissa nimi on muotoa "Riistunturi", mikä viittaa saamelais-peräiseen sanaan "riis", joka tarkoittaa heinää.
  • Toisen teorian mukaan nimi tulee liekokasveista, joiden itiöpölyä on käytetty riisitaudin hoitoon kansanlääkinnässä.

Riisitunturin kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 77 km²

Riisitunturin kansallispuiston tunnus - hiiripöllö ja tykkykuusikko

Riisitunturin kansallispuiston tunnus on hiiripöllö ja tykkykuusikko