Sipoonkorpi

Sipoonkorpi sijaitsee Sipoon, Vantaan ja Helsingin kuntien alueella. Se on yksi merkittävimmistä rakentamattomista metsäalueista pääkaupunkiseudun läheisyydessä yhdessä Nuuksion järviylängön ohella. Alueellisesti Sipoonkorvella on suuri merkitys metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä. Alue kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan (www.ymparisto.fi).

Sipoonkorpeen kuuluu monenlaisia metsiä, soita ja kulttuurimaisemia. Järviä alueella on melko vähän. Maasto on vaihtelevaa ja korkeuserot paikoitellen suuria. Myös avokallioita on paljon. Alueella on lisäksi paljon korpia ja pienialaisia soistumia. Niin ollen Sipoonkorven luontoa leimaa vaihtelevuus ja pienipiirteisyys.

Sipoonkorven metsät ovat monin paikoin kuusivaltaisia. Tuoreita ja lehtomaisia kankaita sekä kalliometsiä on runsaasti. Osa alueen metsistä on arvokasta, luonnontilaisen kaltaista vanhahkoa metsää, josta löytyy koti myös lahopuustosta riippuvaisille eliölajeille. Alueen kasvisto ja eläimistö onkin monipuolista ja runsasta, ja siellä esiintyy uhanalaisia ja harvinaisia kasvi-, sieni- ja eläinlajeja lajeja. Muun muassa lehdoissa kasvaa harvinainen lehtosinijuuri, keltavuokko ja pystykiurunkannus. Lisäksi Sipoonkorvessa tavataan lähes kaikki eteläsuomalaiset metsänisäkäs- ja lintulajit. Yhtenä pääkaupunkiseudun viimeisistä alueista se tarjoaa suojaa myös suuria erämaisia metsäalueita vaativille lajeille, kuten metsolle.

Byabäckenlaakso

Byabäckenin purolaakson avoimessa maisemassa vaihtelevat viljellyt mäet sekä metsäiset kukkulat ja kallioalueet. Byabäckenlaakson keskellä kiemurtelevaa jokea ympäröivät pellot ja perinnemaisemat, eli laidunnetut niityt ja hakamaat. Kauempana kallioiden ja peltojen välissä on rinne- ja kallionaluslehtoja, joissa kasvaa mm. lehmuksia ja pähkinäpensaita sekä isoja kuusia. Maaperän rehevyystason vaihtelut ja alueen suuret korkeuserot tekevät luonnosta monimuotoisen ja maisemasta vaihtelevan.

Kuva: Tapani Mikkola

Byabäcken-joki on Sipoonjoen sivuhaara, joka virtaa Natura-alueen halki noin neljän kilometrin matkan. Osin Byabäcken kiemurtelee avoimessa maalaismaisemassa omassa, alkuperäisessä uomassaan, ja alue kuuluukin Sipoonjoen maakunnallisesti arvokkaaseen kulttuurimaisemaan. Osin jokea on suoristettu sekä lisäksi perinteinen viljelymaisema on muuttunut hylättyjen laitumien ja metsitettyjen peltojen myötä sulkeutuneeksi metsäksi.

Laakson linnut

Joen varren lintutiheys on hyvin korkea varsinkin lehtipuustoisella alueella. Lehtimetsissä ja pensaikoissa pesivät mm. useat kerttulajit. Puronvarressa voi kuulla myös lukuisten satakielien laulavan. Myös monet muut yölaulajat ovat alueelle tyypillisiä. Laaksossa tavataan lisäksi mm. harmaapäätikkaa ja peltosirkkua. Pähkinähakin pehmeää raakuntaa kuulee usein reunametsistä.

Metsäluonnon monipuolisuus nostaa myös laaksoa ympäröivän metsäalueen linnustollista arvoa. Peruslajiston lisäksi alueelta löytyy tietyntyyppisiin elinympäristöihin erikoistuneita, vaateliaita metsälintulajeja. Tällaisia ovat muun muassa rehevissä metsissä viihtyvä idänuunilintu, vanhojen kuusimetsien asukit pikkusieppo ja pohjantikka sekä rauhallisia kallioalueita suosivat kehrääjä ja kangaskiuru.

Sipoonkorven kansallispuiston tunnuseläin on huuhkaja

Sipoonkorven tunnuseläin huuhkaja on Euroopan suurin pöllölaji, jonka tihein pesimäkanta Suomessa on etelässä ja lounaassa. Se elelee myös Sipoonkorven kallioisissa metsissä. Pesän se rakentaa maahan, usein kalliohyllylle, puun juurelle tai tuulessa kaatuneen puun juurakon suojaan.

Huuhkaja. Kuva: Antti Below

Huuhkan tuntomerkkinä on silmien päällä tuuheat, ulkonevat "kulmakarvat". Höyhenpuku on kellanruskean ja mustan kirjavoima, silmät ovat oranssinpunaiset. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi.

Huuhkajan ravintoa ovat jänikset, pikkunisäkkäät ja linnut. Huuhkajapariskunta ei välttämättä pesi joka vuosi. Mikäli talvi on ollut kylmä ja jyrsijöitä ravinnoksi vähän, pesintä jää siltä vuodelta väliin. Naaras hautoo 5 viikkoa ja koiras käy tuomassa sille ruokaa päivittäin. Kevättalvella tai keväällä syntyy 2–4 poikasta. Huuhkajan pesän häirintää on vältettävä, sillä huuhkaja hylkää herkästi pesänsä. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 6 viikon ikäisinä. Lentämään ne oppivat noin 2 kuukauden ikäisinä ja itsenäistyvät vasta syyskesällä tai syksyllä.

Taantumisen vuoksi huuhkajan luokitus vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa muutettiin elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi.

Huuhkajan vanha kansanomainen nimi on hyypiä.

Perinnemaisemien hoito

Perinnemaisemat ovat syntyneet perinteisen maatalouden vaikutuksesta. Niissä viihtyvät monet kasvi-, sieni- ja eläinlajit, eikä alueiden monimuotoisuus säily ilman säännöllistä hoitoa. Byabäckenlaakson perinnemaisemien säilyttämiseksi aluetta hoidetaankin aktiivisesti: Hakoja ja niittyjä pidetään avoimena hevoslaidunnuksen avulla. Lisäksi raivataan umpeenkasvaneita alueita. Perinnemaisemien hoidon ohella alueen pellot pyritään pitämään viljelyksen piirissä.

Byabäckenpurolaakson perinneympäristöjä kunnostettiin Euroopan unionin Life-rahoituksella vuosien 2001 - 2004 aikana.

Sipoonkorven kansallispuisto

  • Perustettu 2011
  • Pinta-ala 20 km²

Sipoonkorven kansallispuiston tunnus - huuhkaja

Sipoonkorven kansallispuiston tunnus on huuhkaja

Metsähallituksen julkaisuja Sipoonkorvesta (julkaisut.metsa.fi)

Muita julkaisuja

  • Hentman Raija 2018: Uusi pääkaupunkiseudun retkeilyopas. Minerva. 250 s.
  • Hentman Raija 2014: Etelä-Suomen retkeilyopas 1. Minerva. 256 s.
  • Hentman Raija 2016: Etelä-Suomen retkeilyopas 2. Minerva. 248 s.
  • Mikä ihmeen Viherkehä? -esite esittelee pääkaupunkiseudun viherkehää. Sähköinen esite on pääkaupunkiseudun kaupunkien ja Metsähallituksen yhteistyössä tekemä ja sen voi ladata verkkosivuilta pdf-muodossa (www.hel.fi, pdf 3,24 MB).