Kilpisjärvi - Saarijärvi 11 km

Kalottireitti lähtee Kilpisjärven eteläpäästä, Kilpisjärven luontokeskuksen pihalta. Reitille voi lähteä myös kylän pohjoispäästä, Kilpisjärven Retkeilykeskukselta, mutta silloin matka Saarijärvelle pitenee huomattavasti.

Reitin ensimmäinen nähtävyys lähdettäessä Kilpisjärveltä Haltille päin on Saanatunturi, joka kohoaa Kilpisjärven kylän laidalla. Saana näkyy hallitsevana tunturina koko matkan Kilpisjärveltä Saarijärvelle asti.

Kilpisjärven eteläpäästä ja pohjoispäästä tulevat polut yhtyvät Tsahkaljärven laskujoen suulla ja reitti jatkuu järven eteläpuolitse kääntyen koilliseen. Sekä Tsahkaljärvestä laskevan joen että järveen tulevan joen ylitse on rakennettu sillat.

Muurivaaran kupeessa käydään Norjan puolella. Valtakunnan rajoja ylitettäessä ei tarvita lupia, mutta tullattavaa tavaraa ei saa viedä rajan yli.

Saarijärven tuvan ympäristö on kivistä, mutta lähistöltä löytyy ainakin pari teltan paikkaa. Tuvan vieressä olevan joen yli on myös silta.

Saarijärvi - Meekonjärvi 19 km

Saarijärven pohjoispuolella reitti tulee Käsivarren erämaa-alueelle, joka on suurin Enontekiön kunnan alueella sijaitseva erämaa-alue. Saarijärveltä reitti nousee Tuolljehuhputin ja Kuonjarvarrin välistä hieman soista rinnettä. Kuonjarvaggi on kivikkoisuudestaan huolimatta helppokulkuista.

Laskeutuessa Kuonjarjoen tuvalle näkyvät ensimmäiset suuret pahdat, jotka putoavat yli 200 m kohtisuoraan alaspäin. Pahtojen tyvellä on suuria lohkareita, jotka ovat vapautuneet pahdasta.

Kuonjarjoen tuvalta reitti jatkuu tasaista helppokulkuista Meekonlaaksoa pitkin. Meekon tuvat sijaitsevat koivikkoisessa tunturilaaksossa ympärillään Saivaara, Meekonpahta ja Annjalonji. Pierfejohkan yli on silta.

Meekonjärvi - Pihtsusjärvi 12 km

Porojärven laakson eteläpuolella kohoaa korkea ja erikoisen näköinen Saivaara, jonka huipulla on Suomen entisen presidentin Urho Kaleva Kekkosen muistolaatta. Mikäli muistomerkkiin tutustuminen kiinnostaa, kannattaa Saivaaralle nousta vaaran itäpuolelta.

Meekonjärven länsipuolelle Kalottireitti kulkee korkean pahdan alapuolella lohkareikossa ja jatkuu kohti Vuomakasjärveä, missä laskujoen yli kulkee silta.
Kun Vuobmegasvarri on ylitetty, edessä näkyykin pian Pihtsusköngäs, noin 17 metriä korkea putous. Pihtsusköngäs on yksi Kalottireitin varrella olevista nähtävyyksistä ja sen äärellä kannattaa pitää tauko ja kaivaa kamera repusta esiin.

Putoukselta reitti jatkuu melko helppokulkuisena joen ja Pihtsusjärven rantaa pitkin Pihtsusjärven autio- ja varaustuvalle.

Halti, reittivaihtoehto 1: Lossujärven kautta tien päälle

Jos et halua kulkea Kalottireittiä pitkin Kilpisjärveltä Haltille ja takaisin, voi reitille päästä myös Lossujärveltä. Matka valtatieltä (E 8) Norjan puolelta Didnujoen vartta pitkin Lossujärven kämpälle on noin 11 km ja kämpältä on noin 12 km Kalottireitille. Maastoon tätä väliä ei ole merkitty. Kannattaa ottaa mukaan Norjan puolen kartta Helligskogen 1:50 000.

Helpoimmin Kalottireitiltä Lossujärvelle pääsee Vuomakasjärveltä vesistöjen pohjoispuolelta. Pihtsusjoen voi ylittää kahluupaikalta, joka sijaitsee Rajavartiolaitoksen valvontatuvan kohdalla. Vuomakasjoen yli ei ole siltaa, vaikka silta joissakin kartoissa näkyykin.

Pihtsusjärvi - Halti 12 km

Pihtsusjärven tuvalta Kalottireitistä haarautuu pistoreitti Haltille, Suomen korkeimpaan kohtaan, joka kohoaa 1324 metrin korkeuteen. Haltin reitiltä n. 1,5 km länteen, Haltijärven pohjoisrannalla sijaitsee Haltin vanha autiotupa sekä Haltin autio-varaustupa. Haltitunturin huipulta löytyy vieraskirja, johon Haltin valloittajat voivat kirjoittaa nimensä.

Haltilta voi kulkea takaisin Kilpisjärvelle Kalottireittiä pitkin, Pihtsusjärven, Meekon, ja Kuonjarjoen kautta. Mikäli ei halua palata samaa reittiä takaisin, pääsee Kilpisjärvelle menevän tien varteen myös Lossujärven kautta.

Halti, reittivaihtoehto 2: Halti - Guolasjärvi

Haltilta voi jatkaa matkaa noin 10 km pohjoiseen Norjan puolelle Guolasjärvelle. Alue Guolasjärveltä Haltille on erittäin vaativa ja vaikeakulkuinen, suurin osa matkasta on jylhää rakkaa ja avolouhikkoa. Guolasjärveltä ei ole merkittyä reittiä Haltille, joten alueelle ei kannata lähteä ilman erittäin hyvää suunnistustaitoa, kompassia ja kunnon karttaa, Calazon Halti-Kilpisjärvi-Pältsa karttaa (1:50 000) tai vastaavaa.

Koko Haltin/Raisduottarhaldin jylhän korkea maasto on hyvin nopeasti vaihtuvien säärintamien keskiössä, läpitunkematon sumu voi nousta hetkessä ja pahimmillaan se voi kestää useita tunteja, jopa vuorokausia. Umpisumussa kokenutkin suunnistaja voi eksyä samantien. Sumun tai sateiden jäljiltä sammal- ja jäkäläpeitteiset kivet ovat arvaamattoman niljanteisia ja erittäin liukkaita. Oma vaaran paikkansa ovat vaihtelevan kokoiset lumilaikut, jotka houkuttelevat näennäisellä helppokulkuisuudellaan. Laikkujen pinta voi kuitenkin olla vaarallisen liukas tai hankikanto voi pettää kulkijan alta. Molemmissa tapauksissa seuraukset voivat olla erittäin vakavia. Guolasjärvi-Halti -reittiä suositellaankin vain erittäin kokeneille vaeltajille.

Matkapuhelin kuuluu vain korkeimmilla alueilla. Suomalaisiin operaattoreihin saa yhteyden vasta lähellä Haltin kirjaa tai Ritnicohkan tukimaston näkyessä.

Guolasjärveltä pääsee maantietä pitkin Kåfjordbotniin ja edelleen Skibotniin, jonne on kesäaikana Suomesta linja-autoyhteys (www.matkahuolto.fi). Guolasjärveltä on matkaa Kåfjordbotniin noin 30 km. Tie on kapea ja osin huonokuntoinen. Koko matka Guolasjärveltä Kilpisjärvelle on noin 120 km. 

Tarkempi selostus Halti - Guolasjávri - Kåfjorddalen 

Suomen puolen Haltilta voi jatkaa pohjoiseen n. 2 km Norjan puolen Raisdouttarhaldille (1361 mpy) ja edelleen Guolasjávrille (5 km). Norjan puolen huipulta reitti kulkee alas korkeuteen 1326 ja sieltä seurataan harjannetta luoteeseen. Tämän jälkeen käännytään länteen, ohitetaan korkeus 1176 itäpuolelta ja jatketaan pohjoista kohti. Korkeudet 898 ja 852 ohitetaan eteläpuolelta, ja niiden jälkeen reitti jatkuu pohjoiseen ja poroaidan portin läpi Guolasjávrin itäpäässä olevalle pysäköintipaikalle. Maasto on kivistä ja vaativaa, sateella vaikeakulkuista. Kannattaa huomata, että sääolosuhteet voivat olla haastavat ja nopeasti muuttuvat. 

Pysäköintipaikalta retkeä voi jatkaa Kåfjorddaleniin joko hiekkatietä tai helppokulkuista tunturiylänköä pitkin (esim. Ruvdajávri-Gaskkamus Áhkkejávri-Guolásjohka). Etäisyys pysäköintipaikalta Paulanhyttalle (avoin tupa) on 14 km. Paulanhyttalta kulkee hieno ja merkitty polku (2 km) uskomattomalle Gorsabrualle. Gorsabrua-silta menee 153 m korkean kanjonin yli, ja siltä on mahtava näkymä vesiputoukseen, joka syöksyy alas kanjoniin.

Gorsabrualta retkeä voi jatkaa joko historiallista Fossevegeniä pitkin Fossesvingenin pysäköintipaikalle (2 km) tai mennä alas kanjonin länsireunaa vanhalle kaivosalueelle Ankerliaan ja edelleen pysäköintipaikalle (4 km). Molemmat reitit ovat helppoja ja merkittyjä. Hiekkatie Kåfjorddalenista Guolasjärvelle on ajettavissa tavallisella autolla, mutta tie voi paikoin olla huonossa kunnossa.

Kåfjorddalenista on vuonon rantaan Birtavarreen matkaa n. 9 km. Välillä kulkee koulubusseja. Birtavarresta pääsee päivittäin bussilla Skibotniin (50 km), josta on bussiyhteys kesällä ja syksyllä edelleen Kilpisjärvelle (50 km).  Norjan puolen bussiaikataulut löytyvät osoitteesta (www.tromskortet.no) ja Skibotn-Kilpisjärvi –aikataulut osoitteesta (www.matkahuolto.fi). Kåfjorddalenista pääsee myös kiinteähintaisella taksilla takaisin Kilpisjärvelle. Lisätietoa tästä ja muista alueen palveluista löytyy osoitteesta (www.visit-lyngenfjord.com).

Pihtsusjärvi - Somashytta 13 km

Pihtsusjärveltä varsinainen Kalottireitti lähtee itäänpäin nousten Lovttokielaksen yli. Reitti kulkee kahden lammen välitse ja jatkuu Kopmajoen rantoja pitkin Somasjärvelle. Kopmajoen rannalla sijaitsee Kopmajoen autiotupa.

Valtakunnan rajalla 40 cm:n korkuiset ruskeat palikat vaihtuvat norjalaisten kivipyykkimerkeiksi. Satakunta metriä Rahpesjohkan yläpuolella rinteessä Somasjärvestä länteen sijaitsee Statskog-Tromsin avoin tupa (www.ut.no), jossa on majoitustilaa 8 henkilölle.

Somashytta - Saraelv 35 km

Somakselta lähdetään seuraten Coalbmevaggin koillissyrjää kulkevaa mönkijäreittiä. Maasto on helppokulkuista puutonta tundraa. Mönkijänreitiltä erkanee Saraelviin kääntyvä haara. Majoitusta löytyy sekä Sappenista että Saraelvista. Lähin kauppa sijaitsee Storsletissä, noin 49 km Saraelvistä.

Saraelv - Nedrefosshytta 27 km

Saraelvista Kalottireitti kulkee Reisaelva-joen vartta Reisdalenlaaksoa pitkin. Maasto on rehevää lehtimetsää, mistä johtuen telttapaikkoja on hankala löytää. Paikoin on rantaan asti ulottuvia kivikoita ja välillä polku poikkeaa ylemmäs mäntykankaalle. Elo-syyskuussa valtavat vadelmapensaikot vaikeuttavat kulkua. Polku on kuitenkin merkitty ja erottuu maastosta hyvin.

Ennen vaellukselle lähtöä kannattaa tarkistaa veden korkeus. Saraelvista eteenpäin Reisdalenlaaksossa reitillä on ylitettävä lukuisia pieniä jokia, ja jokien tulviessa Reisaelvan alue voi olla vaikeakulkuista. Sateisena kesänä tai alkukesän tulvien aikana on mahdollista, että koko Kalottireitti merkkeineen on veden peitossa. Jos vesi on liian korkealla, kannattaa kulkea Saraelvista Vuomadathytalle ylempää tuntureita pitkin. Siellä ei ole merkittyä reittiä, joten Norjan alueen kartat Raisduottarhaldi ja Mollesjohka ovat tarpeen.

Ensimmäiset kolme tupaa Saraelvista ylävirtaan ovat Statskogin (www.statskog.no) tupia. Ansamukan kämppä sijaitsee kolmisen kilometriä Saraelvista ylävirtaan Raisaelvan vastarannalla ja se on lukittu. Sieimahytta- tupa on myös Statskogin tupa ja se sijaitsee Reisaelvan itäpuolella. Tupa on jaettu kahteen eri osaan, joista toinen on avoin ja toinen lukittu. Ansamukan tupa ja Sieimmahytan lukittu puoli eivät ole tällä hetkellä käytössä niiden huonon kunnon vuoksi.  Reisaelvan rannalla on vaeltajia varten vene, jolla joen voi ylittää. Jos vene on väärällä puolella jokea, voi joen yli kulkea matalan veden aikana myös kahlaamalla. Sopiva kahluupaikka sijaitsee muutama sata metriä tuvalta ylävirtaan.  Joen Kalottireitin puolella sijaitseva Rodhytta-kämppä on Statskogin lukittu huoltokämppä.

Kalottireitillä vaeltaja voi ihailla Mållesfossenin putousta, joka on yksi Euroopan korkeimmista (269 m). Itse putous sijaitsee Reisaelvan sivujoessa Mollesjohkassa, joka laskee idän puolelta Reisaelvaan. Jos vaeltaja haluaa mennä lähelle putousta, täytyy hänen ensin ylittää Reisaelva.

Noin 2 km:n päässä putoukselta ylävirtaan on Statskog-Tromsin pieni turvekattoinen Vuomadathytta-tupa. Tämä tupa sijaitsee reitin varrella. Noin 5 km:n päässä Vuomadathytasta, Reisaelvan varrella näkyy Stakarhytta-tuvan turvekatto. Seuraava tupa on Nedrefosshytta (www.ut.no) ja se sijaitsee noin 2 km ylävirtaan Stakarhytalta. Joen yli pääsee riippusiltaa pitkin. Tässä kohtaa on myös mahdollista kiivetä jyrkkää kanjonin reunaa ylös ihailemaan rotkolaaksoa kokonaisuudessaan.

Nedrefosshytta - Raisjärvi 30 km

Kolmisen kilometriä ylävirtaan on Imfossenin putous. Sekä itse putous että koko ympäröivä alue ovat Kalottireitin hienoimpia nähtävyyksiä! Polku putoukselle on osittain jyrkkä ja kivikkoinen. Kulkijan kannattaa olla varovainen, sillä varsinkin sateella kanjonin päällä kulkeva polku voi olla vaarallinen. Putouksen jälkeen joki virtaa kilometrin verran 50-75 m syvässä kanjonissa. Putouksen yläpuolella on pieni autiotupa, jonne mahtuu yöpymään kaksi vaeltajaa.

Polku nousee vähitellen laaksosta ylös paljakkaan, kiemurrellen Raisjärvelle pitkin kuivia kivikoita, välillä tunturikoivikkoon poiketen. Imfossenin putoukselta noin 3 km Raisjärvelle päin virtaavan Luvddijoen varrella sijaitsee pieni avoin turvekammi, jossa on tilaa kahdelle vaeltajalle. Kammissa on kamiina. Turvekammille löytää, kun poikkeaa Kalottireitiltä vasemmalle vähän ennen Luvddijokea. Mitään opastetta ei ole. Kammi sijaitsee joen pohjoispuolella, 300 - 400 metriä Kalottireitiltä.

Bouzuoaivvin kupeella polku kulkee suon reunalla. On syytä olla tarkkana, ettei polku häviä. Njargajåkka on reitin joista hankalin ylitettävä - matalalla vedellä selviää saappain.

Raisluobbalin pohjoispäässä reitti kääntyy kulkien Jalgesvarrin ja Aitevarrin välisen suon yli yhtyen mönkijänjälkeen Hålvinvarrin kupeessa. Ciegnaljåkkan molemmin puolin olevat suot ovat hankalakulkuisia, joen yli pääsee saappain.

Statskog-Tromsin Reisavanhytta-tuvalle (ut.no) saavutaan kulkien muuntajalta Lieggascårron länsipuolitse. Tuvalta on mahdollisuus kulkea Kautokeinoon Bidjovaggenin kaivoksen tietä pitkin. Tällöin matkaa Kautokeinoon tulee noin 40 km.

Raisjärvi - Kautokeino 51 km

Tämä osuus reitistä on merkitty oranssinpunaisilla maalitäplillä tunturikoivuihin ja kivipyykkeihin. Reitti kulkee Rivkusin päältä kääntyen Jeageloaivin jälkeen kaakkoon, Doelljadasvaaran pohjoisnokan yli ja siitä Majanasjavrin pohjoisrannan puolelta tullaan Cuonovuoppin tunturituvalle. Reitillä maasto on koivikkoa, pajukkoa ja osittain soista. Myös Cuonovuoppin tuvalle pääsee Kautokeinosta autolla.

Reitti jatkuu kulkien tunturikoivikossa Goaskinvarrin huipun yli. Sitten käännytään itään ja tullaan Addjetjavrin ja Boeccegasvarrin pohjoispuolelta Buletjavriin. Kalottireitin päätepiste on Buletjavrin leirintäalue, jonne Kautokeinon keskustasta on matkaa noin 2,5 km.