Erämaiset alueet

Tämä eräretkeilyyn hyvin sopiva alue on pääosin 200-300 metrin korkeuteen nousevaa puutonta tai harvahkoa tunturikoivikon peittämää ylänköä. Erämaa on erityisesti kalastajien toiveiden täyttymys: kalaisat joet, tunturipurot, lompolot ja järvet kirjovat tätä laajaa aluetta. Tenojoen kaksi merkittävää sivujokea, Vetsijoki ja Pulmankijoki, virtaavat alajuoksuillaan syvään syöpyneissä laaksoissaan ja ovat erämaan keski- ja pohjoisosien valtiaita. Kalastajien suosima Näätämöjoki virtaa alueen eteläosassa: Iijärveltä lähtiessään joki on koskinen, mutta melko vaatimaton - sivujokien yhdyttyä siihen joesta muodostuu lopulta yli 100 metriä leveä, rauhallisemmin virtaava kymi. Erämaan vedet laskevat hyiseen Jäämereen.

Uuvana. Kuva: Martti Rikkonen

Huomioitavaa: vuoden 2011 tunturimittarin aiheuttamat laajat tuhot aiheuttavat pystyyn lahonneiden tunturikoivujen kaatuessa ennalta arvaamattomia vaaratilanteita.

Linnustoltaan rikkaat suot ja lukemattomat pienet lammet ja järvet kuvioittavat etenkin erämaan eteläosaa. Vedet ja suot juovittavat maisemaa usein lounaasta koilliseen, harju- ja harjannejonojen suuntaisesti. Suunnistamisen kannalta alueen eteläosa on haasteellinen: tunturikoivikko on eksyttävän tiheää ja jänkien väliset tievat ovat matalia. Loivat tunturinrinteet, ylänkönummet ja harjumuodostumat jouduttavat retkeilijän matkaa.

Tunturit ja vaarat

Varsinaisia tunturialueita Kaldoaivin erämaassa on kaksi: Guorboaivi-Gálddoaivi -tunturit kohoavat alueen keskiosassa ja Tenon eteläpuoliset tunturit kurottuvat kohti taivasta erämaan luoteisosassa. Puuttomat tunturialueet ovat muodoiltaan hyvin loivia ja sangen matalia. Vain muutamat tunturit kohoavat yli 400 metrin korkeuteen. Monin paikoin tuntureiden rinteillä törröttää kuolleiden tunturikoivujen runkoja - ne ovat muistoja tunturimittarin toukkien massaesiintymisestä 1960-luvun puolivälissä. Alueen muusta kallioperästä poikkeava, kivilajiltaan ultraemäksinen Tšuomasvarri (Čuomasvárri) (435 m), kohoaa Norjan rajan tuntumassa erämaa-alueen koillisosassa.

Maa- ja kallioperä

Viimeisen jääkauden jälkeen Jäämeri ulottui Näätämö- ja Pulmankijokien laaksoon - Pulmankijärvikin on muinainen Jäämeren vuono. Suomineidon päälaella sijaitseva Kaldoaivin erämaa-alue on geologisesti eli maa- ja kallioperän ominaisuuksiltaan monipuolinen. Erilaisia jääkauden jälkeen syntyneitä maaperämuodostumia, kuten drumliineja, reunamoreeneja ja harjuja, on runsaasti. Erämaan kallioperä on emäksisempää kuin kallioperä muualla Inarin Lapissa. Erityisesti tämä näkyy alueen rehevissä puronvarsilehdoissa.

Lue lisää