Ruunaan retkeilyalueen luontoa leimaa Lieksanjoki, joka virtaa koskineen alueen läpi. Jokea ympäröivää mäntymaisemaa kirjavoittavat rannan lehtipuut, jotka muuttavat maiseman luonnetta vuodenajasta riippuen. Lieksanjoen rantatörmissä kasvaa paikoin Pohjois-Karjalan maakuntakukkaa karjalanruusua.

Ruunaata ja sen muuttuvia kasvoja voi ihastella niin kanootista kuin patikkapoluiltakin tai vaikkapa retkeilyalueen korkeimmalla paikalla (183 mpy) sijaitsevasta Huuhkajanvaaran näkötornista.

Ruunaan sydän - Lieksanjoki

Ruunaan kosket

Retkeilyaluetta halkovaan 17,5 km:n jokiosuuteen sisältyy vaihtelevasti koski-, virta- ja järviosuuksia ja 6 koskea, joiden putouskorkeus on yhteensä lähes 16 metriä. Koskien kuohut ovat komeimmillaan kevättulvan aikaan toukokuun puolestavälistä kesäkuun alkuun saakka. Kesäkuun lopulla joen vedenpinta alkaa laskea hiljalleen.

Neitikoski talvella. Kuva: Janne Koivuniemi

Ruunaalla on perinteitä koskenlaskupaikkana. Jo 1960-luvulla Enso-Gutzeit Oy käytti vieraitaan laskemassa Ruunaan koskia. Yleisölle tarkoitettu koskenlasku yksityisillä koskiveneillä aloitettiin vuonna 1973. Nykyään Ruunaan koskenlaskijoiden ja retkeilijöiden sesonki on suurimmillaan heinäkuussa.

Venäjän Karjalasta virtaa Lieksanjoki

Lieksanjoki on Suomen 14:nneksi suurin joki, jossa vettä virtaa keskimäärin 95 m³ sekunnissa. Se on osa 300 km pitkää järvi- ja jokireittiä. Joki saa alkunsa Venäjän Karjalasta, Roukkulan-, Lieksan- ja Tuulijärvestä, ja se laskee Pieliseen.

Taustalla virtaa Lieksanjoki. Kuva: Heikki Räsänen

Joen alajuoksulle Lieksankoskeen ja Pankakoskeen rakennettiin 1960-luvulla vesivoimalat, jotka estivät Pielisen järvilohen ja järvitaimenen nousun Lieksanjokeen. Lohi ja taimen on pyritty palauttamaan alueelle istutuksin. Pielisen - Lieksanjoen -alueella on ollut EU:n Interreg- ja Leader-hankkeita (www.jarvilohi.net) luontaisesti lisääntyvän järvilohikannan palauttamiseksi ja jokiluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Ruunaan eläimistö

Ruunaan yli 100-vuotiaissa metsissä kaikuu korpin raakunta. Vanhoilla mäntykankailla voi keväisin kuulla myös metson soitimen tai kirjosiepon laulun, kun se saapuu vanhan metsän pesäkololleen. Laulujoutsenet ja metsähanhet pesivät puolestaan Ruunaan pikkusoilla ja lammilla.

Jo on muurahaispesällä kokoa Haapavitjalla. Kuva: Heikki Räsänen

Alueella asustelee ympärivuotisesti hirviä ja kesäisin jokunen karhu voi etsiskellä rauhallisilla alueilla marja- ja mesiherkkuja. Karhu kuitenkin välttelee ihmisiä, ja sen olemassaolon tietääkin yleensä vain jäljistä. Talvisin voi Ruunaanjärven takaisilla alueilla nähdä suden, ahman ja ilveksen jälkiä hangella.

Ruunaan retkeilyalue

  • Perustettu 1987
  • Pinta-ala 31 km2

Ruunaan retkeilualueen tunnus

Ruunaan retkeilualueen tunnus

Osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta

Ruunaan retkeilyalue on osa Pohjois-Karjalan biosfäärialuetta (www.kareliabiosphere.fi), johon  kuuluvat myös Kolin kansallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto, Petkeljärven kansallispuisto, Koivusuon luonnonpuisto ja Kesonsuon luonnonsuojelualue.

UNESCO:n Ihminen ja biosfääri -ohjelman tavoitteena on kehittää biosfäärialueiden asukkaiden elinoloja sekä edistää luonnon- ja ympäristönsuojelua.