Unescon maailmanperintökohde

Merenkurkku on geologisten erityispiirteidensä vuoksi hyväksytty Unescon maailmanperintölistalle Suomen ensimmäisenä luonnonperintökohteena vuonna 2006. Se muodostaa yhdessä Ruotsin Korkean rannikon kanssa maailmanperintökohteen High Coast – Kvarken archipelago (Korkea rannikko – Merenkurkun saaristo).

Merenkurkussa maa kohoaa maailmanennätysvahtia, noin 8 mm vuodessa! Lisäksi Merenkurkun saaristossa on ainutlaatuisia jääkautisia moreenimuotoja, kuten De Geer - moreeneja sekä mahtavia lohkarekenttäsaaristoja.

Lue lisää:

Pyykkilautamoreeneja

Merenkurkun saariston maisemaa hallitsevat erityyppiset moreenikentät, jotka jatkuvat myös merenpohjalla.  Svedjehamnin vanhan kalasataman edustalla on pyykkilautamoreeneja eli De Geer -moreeneja, jotka koostuvat noin 5 m korkeista, 10–50 m leveistä ja 100 m pitkistä moreeniselänteistä.  Moreeniselänteet kehittyivät jääkaudella jään alla samansuuntaisesti jään reunan kanssa. Lue lisää moreeneista (www.merenkurkku.fi)

De Geer moreeneja Svedjehamnn edustalla. Kuva: Seppo Lammi

Fladat – kalojen lastenkammareita

Matalat merenlahdet kuroutuvat maankohoamisen seurauksesta vähitellen umpeen muuttuen fladoiksi eli lähes umpinaisiksi merenlahdiksi, joilla on kuitenkin vielä säännöllinen yhteys mereen. Fladat muuttuvat vähitellen kluuvijärviksi, joihin tulee enää satunnaisesti merivettä korkean veden aikaan. Sekä kasvit että eläimet viihtyvät matalissa fladoissa: vesi lämpenee nopeasti, ravinteita on paljon ja ympäristö on suojaisa. Keväällä tuhannet hauet, ahvenet ja särjet nousevat kutemaan niihin. Pienet kalanpoikaset kasvavat nopeasti, ja jo loppukesällä ne siirtyvät fladojen edustalla oleville vesialueille. Lue lisää fladoista ja kluuvijärvistä (www.merenkurkku.fi)

 

Kluuvi. Kuva: Tuija Waren

 

Kohoavan maan luonto muuttuu nopeasti

Maankohoamisen takia Merenkurkun luonto muuttuu jatkuvasti. Merestä paljastuvalle maalle nousee ennen pitkää metsää. Tällaiset maankohoamisalueille kasvaneet metsät ovat harvinaisia, joten Suomella on erityisvastuu niiden suojelemisesta. Laidunnus ja niitto ovat muovanneet saarten maisemaa, ja laidunnus pitää yhä tänäkin päivänä osaa rantaniityistä, nummista ja hakamaista avoimina. Lue lisää Merenkurkun luonnosta (www.merenkurkku.fi)

Maa kohoaa. Kuva: Seppo Lammi

Suomen kansallismaisemaa

Merenkurkun saaristo on myös Suomen kansallismaisemaa. Saaristokylien maisemaa leimaavat hyvin säilyneet rakennukset, kiviaitojen reunustamat pellot sekä laidunnuksen ja niiton muovaamat metsät.

Bodback. Kuva: Jouni Kannonlahti/Vaasan yliopisto

Merenkurkun vesi ei ole suolaista eikä makeaa

Merenkurkku on ainutlaatuinen paikka myös murtovetensä takia. Murtovesi ei ole yhtä suolaista kuin valtamerten vesi mutta kuitenkin järvivettä suolaisempaa. Murtovedessä elää sekä suolaisen että makean veden kasveja ja eläimiä.

Hylkeet, merielämän "ekspertit"

Merenkurkun saaristossa esiintyy sekä harmaahylkeitä eli halleja (Halichoerus grypus) että pienempiä itämerennorppia (Pusa hispida botnica). Uhanalaisluokituksen mukaan halli on lajina elinvoimainen ja itämerennorppa on vaarantunut.

Kumpaakin lajia voi nähdä lähes missä tahansa Merenkurkun saaristossa. Varsinkin harmaahylje, joka on huomattavasti norppaa yleisempi, on melko peloton ja lepäilee ulkosaariston matalilla kivillä ja kallioilla. Ne seuraavat usein veneitä ja nostavat uteliaasti päätään vedenpinnan yläpuolelle.

Harmaahylje ja norppa syövät pääasiassa silakkaa, mutta etenkin harmaahylje syö myös kalastajien harmiksi asti siikaa ja lohta. Norpan ravinnossa on tärkeällä sijalla myös pieni mutta rasvainen kolmipiikki.

Merenkurkun saariston maailmanperintöalueella on myös erityinen hylkeidensuojelualue (www.metsa.fi).

Norppa. Kuva: Tuija Waren

Merenkurkun saaristo on lintuparatiisi vuoden ympäri

Keväällä Merenkurkun saariston ohittavat tuhannet linnut jatkaen matkaansa joko pohjoiseen Jäämerelle tai Norjan ja Ruotsin tunturialueille. Muuttavat merikotkat, piekanat, merihanhet, pilkkasiivet, mustalinnut ja kuikat kuuluvat erottamattomasti Merenkurkun kevääseen.

Kivikkoinen saaristo ja maankohoamisen seurauksena syntyneet matalat merenlahdet tarjoavat saaristolinnuille hyvät pesimismahdollisuudet.  Ruokit ja riskilät pesivät kivien koloissa, tukkasotka ja pilkkasiipi taas heinikossa. Lapintiirat ja kalalokit pesivät avoimesti kivikoilla ja rantaniityillä. Suomen suurin petolintu merikotka pesii Merenkurkun saariston kuusien, mäntyjen ja koivujen latvuksissa.

Maankohoamisrannikon metsiköissä pesii myös monia pikkulintuja. Merenkurkku on erityisesti tunnettu tikoistaan: alueella pesii niin Suomen suurin kuin pieninkin tikka sekä myös harvinaisin. Palokärjen kauas kantava rummutus, pikkutikan kimeä huuto ja valkoselkätikan hiljainen koputus  kuuluvat Merenkurkun keväisen rantametsän äänimaailmaan.

Syksyllä muuttoaikeissa olevat vesilinnut levähtävät Merenkurkun saariston turvissa. Laulu- ja kyhmyjoutsenet jäävät aivan jäiden tuloon asti.

Talvinen Merenkurkku on hiljainen, mutta jos liikut rantametsissä saatat kuulla tiaisten ja hippiäisen kutsuääniä ja käpytikan koputtelua. Vanhat merikotkat eivät jätä pesimäalueitaan ja leudon talven sattuessa myös nuoret merikotkat jäävät Merenkurkun alueelle.

Pilkkasiipi. Kuva: Tuija Warén

Merenkurkussa suojellaan luontoa

  • Suuri osa Merenkurkun saaristosta kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Lue lisää (www.metsä.fi)
  • Merenkurkku kuuluu myös Itämeren suojelukomissio HELCOMin suojeltavien alueiden listalle. Lue lisää (www.itämeriportaali.fi)

Merenkurkun lintuhavainnot

Haluatko tietää, mitä lintuja Merenkurkussa on viime aikoina nähty? Katso tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi).

Linturetkeilykohteita

Linturetkeilykohteita Merenkurkun saaristossa PDF (www.vei.fi)