Inari - erämeri Euroopan huipulla

Paikoin jopa 100 m syvä Inarijärvi on yksi Suomen suurimmista järvistä. Laajojen selkien lisäksi Inarijärvellä on jopa 3318 saarta. Inarin allas syntyi, kun maankuori vajosi 70 miljoonaa vuotta sitten. Inarijärven rannat ovat kivisiä ja jyrkkiä, mutta paikoin löytyy myös suojaisia lahtia ja hiekkarantoja. Maaperän repeämiä ovat myös järven erikoisen pitkät ja kapeat salmet, joita kutsutaan nuoriksi.

Inarin saaristoa. Kuva: Hannu Vallas

Inarijärvi (www.ymparisto.fi) on karu ja eliöstöltään niukka, mutta lohikaloja on runsaasti. Inarijärvi laskee Paatsjoen kautta Jäämereen, ja järven luonnontilaan vaikuttaa vedenkorkeuden säännöstely sähköntuotantoa varten. Venäjä ja Norja aloittivat säännöstelyn vuonna 1948. Vedenkorkeuden vaihteluväli on korkeimmillaan kaksi metriä. Säännöstely haittaa kalojen kutua ja vesilintujen pesintää.

Ukonjärvi. Kuva: Kimmo Kuure

Juutua - jokien joki

Juutuan aluetta luonnehtivat Juutuanjoki, Otsamotunturi ja Juutuanvaaran metsämaat pikkujärvineen. Juutuanvaaran metsiin ja järville johtaa useita retkeilypolkuja Inarin kirkonkylältä ja Inari - Kittilä -tien varresta. Alue on osittain metsätalouskäytössä, mutta paikoin maisemaa hallitsevat vanhat koskemattomat metsät ja kirkkaat järvet.

Inarinsaamelaisten oma kotijoki, Juutuanjoki, kerää vetensä laajalta tunturialueelta. Sen kautta valuvat Menesjoen, Lemmenjoen, Vaskojoen ja Kaamasjoen vedet Inarijärveen ja sieltä Paatsjoen kautta Jäämereen. Juutuan Ritakoski ja Haapakoski ovat kuuluisia perhokalastajien paratiiseja. Jäniskoski taas on maineikas siitä, että kukaan ei ole selvinnyt siitä veneellä kaatumatta. Tavalliselle kulkijalle Juutuan varrella kulkeva luontopolku kertoo tarinoita ja tunnelmia tuosta Jokienjoesta ja kuuluisasta Juutuan taimenesta.

Juutuan Ritakoski, taustalla Otsamo. Kuva: Martti Rikkonen

Otsamotunturi (418 m) kohoaa Juutuanjokivarresta ja hallitsee maisemaa myös Inarijärveltä katsottuna. Entisaikojen pyhä Otsamotunturi tarjoaa nykyihmiselle Inarin seudun parhaat näköalat kaikkiin ilmansuuntiin. Sieltä voi ihailla lähistön järvien kauneutta ja Juutuan koskia. Otsamon laella on vanha palovartijan maja, joka on kunnostettu päivätuvaksi. Päiväkäyntikohteena Otsamo onkin ehdottomasti Inarin alueen hienoimpia.

Myös Tuulispää on Inarin retkeilyalueen maisemakohde, josta on näköala Inarijärven laajalle selälle. Tuulispää on ollut esikristillisen ajan inarinsaamelaisille pyhä paikka, jossa on kunnioitettu Tuulimiestä, tuulien valtiaa. Tuulispään takana on Tuulijärvi, joka on erinomainen tunturiraudun kalastuspaikka. Tuulijärveltä on retkeilijän mahdollisuus jatkaa Hammastunturin suuntaan.
 

Myössäjärvi - ikimäntyjen maisema

Ivalon ja Inarin välille sijoittuvalta Myössäjärveltä löytyvät Fennoskandian vanhimmat männyt. Myössäjärvi on tunnettu myös jylhistä kalliokkoisista maisemistaan ja Karhunpesäkivestä. Ontoksi rapautunut Karhunpesäkivi on houkutellut matkailijoita kautta aikain, ja paikasta on kehittynyt suorastaan turistipyydys. Myössäjärven seudun järvet ovat virkistyskalastajien suosiossa. 

Eläimistö

Inarijärvessä elelee luontaisesti 10 kalalajia: siika, taimen, nieriä, harjus, ahven, hauki, made, kolmipiikki, kymmenpiikki ja mutu. Istutettuja ovat harmaanieriä, muikku ja järvilohi. Järven pesimälinnusto edustaa tyypillistä karun järven lajistoa. Järvellä tavataan myös Jäämeren lajeja, kuten merimetsoa. Matkailijan kannalta Inarijärvi on miellyttävää retkeilymaastoa etenkin kesällä, sillä sääsket ja mäkärät viihtyvät järven tuulisilla saarilla huonommin kuin mantereella.

Inarijärven alueen mäntymetsät tarjoavat karun ja kivikkoisen elinympäristön. Metsissä voi tavata metson, riekon, taviokuurnan tai ampuhaukan. Järvillä pesivät tavi, kuikka, heinäsorsa ja tukkakoskelo.

Inarin siikoja. Kuva: Matti Mela

Juutuanjoen sulat houkuttavat talvella paikalle koskikaran, ja kesällä sen paikoin rehevät rannat tarjoavat pesimäpaikan inarilaisittain erittäin runsaslajiselle linnustolle. Siellä voi nähdä edellisten lisäksi haapanan, uivelon, piekanan ja kalasääsken. Juutuan lehtevillä rannoilla viihtyy myös hirvi.

Koskikara. Kuva: Markus Varesvuo

Kasvillisuus

Erämaisen Inarijärven maaperän karuus ja ilmaston ankaruus näkyvät kasvillisuudessa. Rantametsät ovat tuulenpieksämiä männiköitä ja koivikoita, ja kenttäkerrosta hallitsevat kuivuutta kestävät varvut, kuten suopursu, variksenmarja, puolukka ja juolukka.

Juutuan kivikkoiset männiköt tarjoavat harvoja hyviä kasvupaikkoja kasveille. Paikoin kulkija voi kuitenkin yllättyä huomatessaan tulleensa epätavallisen rehevään paikkaan. Esimerkiksi Juutuanjoen rannoilla voi tavata lapinesikon, luhtakuusion tai kaarlenvaltikan. Haapalehto erottuu ympäristöstään vielä erityisen rehevänä. Siellä kasvavat mm. tesma, mesimarja ja nuokkutalvikki.

Otsamotunturin laki ulottuu metsänrajan yläpuolelle. Metsänrajaa lähestyttäessä männiköt muuttuvat tunturikoivikoiksi ja vihdoin puuttomaksi paljakaksi. Otsamotunturin erikoisuutena on harvinainen idänkeulankärki. Tunturin laella tapaa muitakin tunturikasveja. Näitä tunturipaljakan kasveja ovat sielikkö, uuvana, kurjenkanerva, vaivaispaju ja riekonmarja. 

Inarin retkeilyalue

  • Pinta-ala 1215 km2