Inarijärvi melojille

21.8.2020
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet..
Melojia Inarijärvellä. Kuva: Olli Vainio.

Inarijärvi, inarinsaameksi Aanaarjävri, on vajoamajärvi Pohjois-Lapissa. Paikalliset ihmiset käyttävät Inarijärvestä yksinkertaisesti nimeä "Järvi". "Oletko käynyt järvellä", on tavallinen kysymys kohdattaessa. Vaikka Inarissa on satoja järviä, kaikki tietävät, mitä järveä puhuja tarkoittaa. Inarijärvi on niin selvästi ylitse muiden.

Retkeilijä voi tehdä järvellä päiväretkiä, mutta jos aikaa ja halua on, saa järvellä kulumaan koko kesänkin, ja silloinkaan ei ehdi käymään joka paikassa. Inarilla melontaan löytyy maisemia niin linnuista kuin vaikka kalastuksesta kiinnostuneille. Inarijärven pinta-ala on 1 084 neliökilometriä ja se on Suomen järvistä kolmanneksi suurin.

Inarijärvi laskee Paatsjokea pitkin Barentsinmeren Varanginvuonoon. Järven pinta on sulavesiaikana noin 119 metriä merenpinnan yläpuolella. Järveä säännöstellään Paatsjoessa Venäjän puolella sijaitsevalla Kaitakosken voimalaitoksella. Alimmillaan järvi on toukokuun alkupuolella, kun järvi on vielä jäässä. Silloin se pinta on noin 1,5 metriä alempana kuin kesällä. Jäiden sulaessa touko-kesäkuussa järvi nousee nopeasti kesäaikaiseen korkeuteensa. Vesillä liikkuja ei siten välttämättä huomaa lainkaan säännöstelyä.

Kulkuyhteydet

Maantiet kiertävät Inarijärveä kaikissa muissa ilmansuunnissa paitsi idässä. Tiettömyys onkin keskeinen syy siihen, että järven itäpuolelle on perustettu Vätsärin erämaa-alue.  

Ivalosta lähdettäessä on kaksi vaihtoehtoa, lähtö pohjoiseen tai itään. Pohjoiseen lähdettäessä valtatie saavuttaa Inarijärven Inarin kirkonkylässä, 40 kilometriä Ivalosta.

Jo Ivalosta pääsee vesiteitse Inarijärvelle. Veneen voi laskea kylän keskustassa osoitteesta Petsamontie 5. Ivalojoen rannalla on veneenlaskuliuska ja pysäköintialue.

Autolla

Pohjoispuolelta Inarille

  • Ukonjärvelle valtatie nro 4 (E75) 10 km pohjoiseen Ivalosta. Ukonjärvi on aivan tien vieressä, mutta yleistä veneenlaskuliuskaa ei järvelle ole. Ukonjärven ja Inarijärven yhdistävä salmi on Ukonjärven koillispäässä Hämähäkkiniemen edustalla.
  • Inarin kirkonkylästä järvelle pääsee joko kunnan venesatamasta tai paikallisen matkailuyrityksen rannasta. 
  • Partakko on Inarista pohjoiseen Sevettijärven tietä nro 971 noin 38 kilometriä, jonka jälkeen tie kääntyy Käyräniemeen. Käyräniemessä on kunnan veneliuska ja pysäköintialue. 
  • Nitsijärvi on yhteydessä Inarijärveen. Nitsijärvelle tulee matkaa Inarista (tie nro 971) noin 70 kilometriä.

Itäpuolelta Inarille

  • Nellimin venesatama, jonne ajetaan tietä nro 969, Ivalosta itään päin. Nellimiin tulee matkaa Ivalosta 41 kilomeriä. 
  • Veskoniemen venesatama, jonne ajetaan Nellimintietä nro 969 n. 9 km, jonka jälkeen tie kääntyy vasemmalle Veskoniemeen, jonne on vielä 14 kilometriä. Ennen Veskoniemen kylää on Nanguniemen venesatama. Tie on mutkainen ja mäkinen ja koska siltä erkanee muita teitä, kartta on tarpeen.
  • Koppelosta. Ivalon kylän pohjoispuolelta sillan jälkeen kääntyy tie oikealle. Koppelon tietä ajetaan noin 11 km, jonka jälkeen tie päättyy joen rantaan. Siellä on veneenlaskuluiska ja pysäköintipaikka.

Jos autonavigaattori on käytössä, kätevintä on antaa sen ohjata lähtöpaikkaan.  

Retken lähtöpisteet

Inarijärvelle voi lähteä monesta eri paikasta. Koska kyseessä on suuri järvi eikä joki, ei ole olemassa vain tiettyä reittiä, vaan matkat on suunniteltava itse. Ja silloinkin, kun lähtiessä on reittisuunnitelma valmiiksi mietittynä, on varauduttava siihen, että sitä joutuu muuttamaan säiden mukaan.

Oheiseen karttaan on merkitty tavallisimmat lähtöpaikat. Ne ovat julkisessa käytössä olevia venesatamia tai veneenlaskuluiskia. 

Lähtöpisteiden koordinaatit, WGS 84 –järjestelmä (autonavigaattori)

Ensimmäisenä lähtöpaikan nimi, sitten leveys- ja pituuskoordinaatit.

Reittiselostukset on tehty lähtösataman mukaan

Järvellä ei ole merkittyjä melontareittejä. Tässä esitellyissä reittiselostuksissa näytetään kartalla joitakin ohjeellisia reittejä. Niiden seuraaminen edellyttää kartan ja maaston lukutaitoa, ja tietenkin myös riittävän suotuisaa säätä. Matkat eivät ole melottavissa huonossa säässä. 

Vaativuus

Inarinjärvessä on 3 318 saarta. Saarten ja luotojen suuri määrä tekee järvestä hyvin sokkeloisen, viehättävän ja myös eksyttävän. Mutkittelevaa rantaviivaa on valtavasti. Saarten paljoudesta huolimatta suureen järveen mahtuu myös suuria avovesialueita. Suurimmat selät ovat Kasariselkä, Sammakkoselkä, Vasikkaselkä, Satapetäjäselkä ja Ukonselkä. Saarista suurimmat ovat Kaamassaari, Mahlatti ja Leveä Petäjäsaari, joilla on jo omat lampensa.

Inarijärvelle on merkitty satoja kilometriä veneväyliä. Veneilykarttaan merkityt väylät on tarkoitettu ensisijaisesti moottoriveneille. Melojalle, joka hakee saarten suojaa, ja joka pystyy liikkumaan myös matalissa ja paikoin kivikkoisissakin rantavesissä, merkityt väylät eivät sovellu sellaisenaan. Niistä on kuitenkin paljon hyötyä, sillä väylämerkkien avulla kulkija pystyy paikantamaan sijaintinsa.

Inarijärveä ei saa koskaan aliarvioida. Vaikka järvi olisi lähtiessä tyyni ja hymyilevä, sää voi muuttua nopeasti. Varsinkin useamman päivän retkillä on varauduttava siihen, että matkaan sisältyy myös tuulisia ja sateisia päiviä. Tuulella Inarijärven aallokko voi yltyä sellaiseksi, ettei vesille ole mitään asiaa, jolloin välipäivät vietetään saarien suojassa. 

Kesäaikana valoa on ympäri vuorokauden. Aurinko ei laske ollenkaan kesäkuussa. Vasta heinäkuun lopulla se käväisee pariksi tunniksi horisontin alapuolella ja vasta elokuussa alkaa tulla lyhyt yö.

Pintaveden lämpötila on enimmillään heinäkuun lopulla. Selkävesillä se on noin 14 – 15 astetta ja matalissa lahdissa jopa yli 20 astetta. Elokuun puolivälin jälkeen veden lämpötila alkaa laskea nopeasti. Vesillä liikkujan tuleekin Inarijärvellä varoa veden varaan joutumista. Vaikka pelastusliivit pitävät pinnalla, kylmettyminen uhkaa nopeasti. Kuivapuvun käyttäminen on suositeltavaa veden matalan lämpötilan takia aina. 

Inarijärvelle varustautuminen 

Veneilykausi alkaa kesäkuun alkupuolella. Syksyä kohden tuulisuus lisääntyy, ja tuulta voi kestää useita päiviä. Veneilykausi loppuu viimeistään lokakuun alkupuolella, kun lahdet vetävät jäähän.

Tuulen suunta Inarilla on tavallisesti lounas tai koillinen. Nuorissa, pitkissä saarten välisissä salmissa, tuuli kääntyy salmen suuntaiseksi. Tästä syystä vesillä kulkija saa yleensä joko päästätellä myötäisessä tai puskea vastaiseen.

Paikalliset ihmiset liikkuvat järvellä moottoriveneillä ja virkistyskalastajilla on vetouisteluun varustettu vene. Retkeilijät tuovat yleensä kulkuneuvonsa mukanaan, mikä on yksin tai kaksin melottava, peräsimellä tai nostoevällä varustettu merikajakki. Intiaanikanootti eli avokanootti ei sovellu kovin hyvin näin avoimille vesille.

Metsähallituksella on järvellä varsin kattava veneilytukikohtien verkosto retkeilijöille. Inarijärven saarissa ei ole kauppoja, ravintoloita eikä muitakaan maksullisia palveluja. Siksi järvelle lähtijän tulee selvitä omillaan. Erätaidoista tulen teko, ruuan laitto, majoittuminen ja suunnistaminen ovat välttämättömiä. Retkiruoka on otettava mukaan, samoin majoitteet, tulentekovälineet ja muut työkalut. Lue lisää Retkeilyn ABC:n varusteista.  

Erityisen tärkeää on, että tulitikut ja puhelin pidetään vedenpitävässä kotelossa, joka on taskussa. Varustepussista olevista tikuista, puhelimesta, eväistä ynnä muista tarvikkeista ei ole mitään hyötyä, kun varusteet karkaa kajakin mukana tai pussi uppoaa järven pohjaan. Lue lisää Retkeilyn ABC:n turvallisuus -ohjeista.   

Lämmin ja tuulenpitävä vaatetus on ehdoton, vaikka lähtöpäivänä pelkkä t-paitakin tuntuisi riittävän.  Aurinkolasit tarvitaan suojaamaan silmiä ja aurinkovoide suojaamaan ihoa. Sääskiä ja mäkäröitä varten tarvitaan hyttyskarkote. Hyttyset eivät kiusaa vesillä, mutta rannassa ne voivat olla riesana varsinkin kesä-heinäkuun vaihteessa. Hyttyset viihtyvät tyvenessä, joten kannattaa hakeutua paikkaan, jossa käy tuulenvire.

Tämän sivun osoite on luontoon.fi/inarijarvimelojille