Lieksanjoki - tärkeä uittoväylä

Lieksanjoen tukkijätkät ja uittoukot

Joensuun seudulle perustettiin sahoja 1800-luvulla. Sahoille ostettiin järeää puutavaraa 1800-luvun puolivälin jälkeen, minkä seurauksena Lieksanjoesta tuli tärkeä uittoväylä. Talvisin suuret hakkuutyömaat työllistivät satoja miehiä hevosineen. Töissä käytiin myös Venäjän puolella. 1860-luvulta lähtien Lieksanjokea käytettiin myös rajauittoväylänä. Tuulijoen kautta uitettiin pääosin rajantakaista puutavaraa 110 vuoden ajan, aina vuoteen 1970 saakka. Uittotoiminta loppui Lieksanjoessa kokonaan vuonna 1986, jolloin uitto Venäjältä päättyi. Kaiken kaikkiaan Lieksanjoessa on arvioitu uitetun noin 25 miljoonaa puukuutiota.

Muistona entisistä uittoajoista on Ruunaassa jäljellä ainoastaan kiviset uittopadot Haapavitjan alaosassa, Neitikoskella ja Siikakoskella. Neitiniemessä ja Kattilakoskella sijaitsevat entiset uittokämpät. Siikakosken alapuolella on myös Uittoperinneranta, jossa on näresauna närelenkkien hauduttamista varten ja uittolaavu. Myös pari uittoukkoa on vielä pystyssä Naarajoessa Ruunaan luontokeskuksen lähellä.

Tukkilaiskisat

Koskenlasku tukilla. Kuva: Juha Virekoski

Lieksassa järjestettiin ensimmäisenä koko maassa uittomiehille tarkoitettuja tukkilaiskisoja 1930-luvulla. Kisoissa katsastettiin uittomiesten taidot sekä innostettiin heitä taitojensa kehittämiseen.

Itärajan ylitys sovussa ja sodassa

Lieksanjoki ja Tuulijoki ovat olleet vanhastaan tärkeitä kulku- ja kauppareittejä Suomen ja Venäjän-Karjalan välillä. Vuosisatojen ajan on rajan molemmin puolin tehty kauppa- ja sotaretkiä.