
Maltti on aina valttia jäällä. Jään kantokyky pitää mitata ns. teräsjään mukaan. Jään vahvuus voi esimerkiksi virtauksista ja pohjan laadusta riippuen vaihdella paljon lyhyelläkin matkalla. Siksi on varmistettava, että jää on tarpeeksi vahvaa koko alueella, jolla aiotaan liikkua.
Kiinteä 10 cm:n paksuinen jää kestää yhden henkilön. Kun liikkeellä on suurempi joukko, on jään oltava jo vahvempaa. Auringon haurastama kevätjää saattaa pettää jopa 30 cm:n paksuisena.
Vaarallisia paikkoja ovat joet, järvien kapeikot, jokien ja purojen suistot sekä äkkijyrkästi veteen putoavien rantapenkereiden vierustat, järvessä olevien lähteiden kohdat, vedenalaisten karien ympäristö ja virtaavat paikat. Halkeaman kohdalla jään kantavuus heikkenee. Myös kaislat tekevät jäästä hauraan.
Vaikka pääsisikin ylös vedestä, on erittäin suuri riski, että kehon lämpö laskee alle +35 asteeseen. Tätä tilaa kutsutaan alilämpöisyydeksi eli hypotermiaksi. Se on erittäin vaarallista, ellei potilas heti saa ensiapua.