Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Retkeilijä saa usein seurakseen myös vähemmän toivottuja retkikumppaneita, kuten punkkeja. Peittävä vaatetus auttaa suojautumaan myös silloin, kun ympärillä lentelevät hyttyset, paarmat, mäkärät, polttiaiset tai hirvikärpäset.
Höyrystyvien hyönteismyrkkyjen (esimerkiksi Thermacell ja Ryobi) käyttö on kiellettyä kansallispuistoissa ja muilla valtion suojelualueilla:
Tukesin ohjeistuksen mukaan höyrystyviä hyönteismyrkkyjä saa käyttää vain rakennusten välittömässä pihapiirissä kuten kuisteilla ja terasseilla. Metsähallitus suosittelee kuitenkin, että niitä ei käytetä autio- ja varaustupien tai muiden suojelualueilla olevien rakennusten pihapiirissä. Nämä rakennukset sijaitsevat keskellä suojeltua luontoa lähellä vesistöjä, ja höyrystyvien hyönteismyrkkyjen tehoaineet ovat vaarallisia etenkin vesieliöille ja pölyttäjähyönteisille. Höyrystyvien hyönteismyrkkyjen käyttöä kannattaa välttää myös kanssaretkeilijöiden takia.
Käytä vain Tukesin hyväksymiä valmisteita. Tunnistat luvalliset valmisteet Tukesin lupanumerosta. Noudata aina käyttöohjeita. Käyttämättömät hyönteismyrkyt on hävitettävä vaarallisena jätteenä, ja tyhjät pakkaukset lajitellaan sekajätteeseen.
Tavanomaisten iholle levitettävien tai suihkutettavien hyönteiskarkotteiden käyttö on tarvittaessa sallittua myös suojelualueilla.
Monet luulevat, että punkit ovat vain keskikesän harmi, mutta punkit heräävät heti kun maa on sula, ja ne ovat liikkeellä aina syyspakkasiin asti. Luonnossa liikkumista ei kuitenkaan kannata rajoittaa punkkien pelossa, sillä ulkoilun ja luonnossa liikkumisen terveyshyödyt ovat paljon merkittävämpiä kuin punkkien aiheuttamat riskit.
Paras keino ennaltaehkäistä punkin levittämiä tauteja on estää punkin pääsy iholle. Kun liikkuu luonnossa alueilla, missä esiintyy erityisen runsaasti punkkeja, esimerkiksi saariston metsissä ja niityillä polkujen ulkopuolella, kannattaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita. Sukat on hyvä vetää housunlahkeiden päälle, jotta punkki ei pääse ryömimään lahkeensuusta sisään, ja saappaat ovat ihan parhaat. Myös vaatteiden värillä on väliä: vaaleista vaatteista punkki erottuu paremmin.
Retkipäivän ja ulkoilun jälkeen kannattaa tehdä punkkitarkastus koko porukalle lemmikkejä unohtamatta. Punkkisyynissä käydään läpi koko keho varpaista hiusrajaan asti. Erityisen tarkasti syynätään taivekohdat kuten kainalot, polvitaipeet ja nivuset sekä niska ja pään alue. Vaatteet on hyvä ravistella kunnolla. Hyvä keino on myös käydä vaatteet läpi nukan poistoon tarkoitetulla tarrarullalla, joka irrottaa punkit tehokkaasti kankaan pinnasta.
Koirat ja kissat ovat punkkimagneetteja, joten ulkoilun jälkeen myös niille kannattaa tehdä perusteellinen punkkitarkastus. Punkit voivat kulkeutua kotiin eläinten mukana ja ilman punkkisyyniä lemmikki saattaa kantaa punkkeja sohvalle tai sänkyyn, josta ne voivat siirtyä ihmiseen.
Kun löydät ihoon kiinnittyneen punkin, poista se välittömästi. Mitä pidempään punkki on kiinnittyneenä ihoon, sitä suurempi on tartuntariski ihmiseen. Riski tartunnan saamiseen kasvaa huomattavasti, kun punkki on ollut kiinnittyneenä ihoon yli vuorokauden.
Paras väline punkin poistoon on punkkipihdit, jotka on hyvä pitää mukana retkellä, ja lisäksi sellaiset olisi hyvä olla ensiapulaukussa. Tavalliset pinsetit toimivat myös, jos punkkipihtejä ei ole. Tartu punkkia mahdollisimman läheltä ihoa. Irrota punkki vetämällä hitaasti ja varoen ylös poispäin ihosta. Punkin kiertämistä ja liiallista puristamista tulee välttää.
Tarkkaile ihoa puremakohdan ympärillä seuraavat viikot. Jos pureman ympärille ilmestyy punainen rengas, hakeudu lääkäriin. Mikäli lääkäri toteaa borrelia-tartunnan, hän määrää sinulle antibiootit. Myös kuukausien jälkeen ilmenevät flunssan kaltaiset oireet, väsymys tai muu outo olo voi kieliä tartunnasta.
Suomessa on noin 1500 punkkilajia, joista vain pieni osa on puutiaisia ja niistä vain kaksi kiusaa ihmisiä: puutiainen (Ixodes ricinus) sekä Siperian puutiainen eli taigapunkki (Ixodes persulcatus). Punkkeja voi Suomessa nykyään tavata lähes koko maassa, mutta riski niiden kohtaamiseen on suurin rannikkoalueilla ja itäisessä Suomessa. Erityisen paljon punkkikohtaamisia on lounaissaariston alueella. Punkkeja esiintyy useimmiten lehtimetsissä tiheän aluskasvillisuuden seassa sekä kosteissa heinikoissa.
Suomalaisten arvellaan saavan noin 500 000 punkin puremaa vuosittain. Eniten punkin aiheuttamia tauteja todetaan elo-syyskuussa.
Osallistu puutiaisten levinneisyyden kartoitukseen: Punkkilive (punkkilive.fi).
Puutiaiset levittävät vaarallisia tauteja: bakteeriperäistä borrelioosia sekä virusperäistä puutiaisaivokuumetta, mutta vain osa puutiaisista on taudinkantajia ja riski saada tartunta yksittäisestä punkin puremasta on pieni.
Puutiainen kantaa bakteereja jo nuoruusmuodossaan, eli nymfinä. Nymfi on vain 1–2 mm:n mittainen, kun aikuinen puutiainen on 5–10 mm:n pituinen. Nymfi-vaiheen punkki onkin tavallisin borrelia-infektion tartuttaja, koska se jää pienen kokonsa vuoksi huomaamatta.
Puutiaisaivokuumetta vastaan on olemassa tehokas TBE-rokote. Rokote ei kuitenkaan suojaa borrelioosilta, eikä se estä punkkeja tarttumasta ihoon. Bakteerien aiheuttamaa borrelioosia hoidetaan antibiooteilla.
Puutiaiset ja muutkin punkit ovat monien hyönteisten ja pikkupetojen ravintoa. Verta imevillä loispunkeilla on toinenkin tehtävä ekosysteemien toimintojen tasapainottamisessa: ne vaikuttavat eläinpopulaatioiden kokoon karsimalla isäntäeläimiä hieman samaan tapaan kuin pedot verottavat kantoja. Punkit tarjoavat myös monille viruksille ja bakteereille elinympäristön, eli ne hyödyttävät näitä. Punkkeja on ollut jo dinosaurusten aikaan, joten mitä ilmeisimmin niillä on oma oikeutettu paikkansa ekosysteemeissä.
