Opettele suunnistamaan lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia. Vain harjoittelemalla oppii suunnistamaan.
Pidä mukanasi paikkansa pitävä, riittävän tarkka kartta, esim. ulkoilukartta, maastokartta tai tulostettu kartta. Myös GPS-paikannin lisää turvallisuutta erityisesti silloin, kun näkyvyys on huono tai et ole aivan varma sijainnistasi.
Älä pidä itseäsi liian kokeneena.
Valitse reitti huolellisesti ryhmän taitojen ja voimien sekä sään mukaisesti.
Seuraa kuljettaessa karttaa ja tutki samalla reittiä ennakolta.
Arvioi matkaan kuluva aika ja seuraa ajan kulumista.
Sovi ryhmän kanssa etukäteen toimenpiteet ja pelastautumissuunta siltä varalta, että joku eksyy joukosta.
Eksymisvaara on suurin, kun on pimeää tai näkyvyys on muuten heikko.
Pysähdy heti paikanmääritystä varten, jos olet epävarma.
Jos eksyt maastossa
Totea tilanne.
Pysy rauhallisina ja yhdessä muun ryhmän kanssa. Pidä tauko ja syö.
Merkitse kartalle viimeinen varma paikannus ja muistele, milloin olit siellä. Nyt tiedät jo summittaisen alueen, jossa olet.
Muistele viimeisiä kulkusuuntia, jolloin epämääräinen alue pienenee.
Tarkastele ympäröivää maastoa ja kiintopisteitä, vertaile niitä karttaan. Vertailua helpottaa kartan kääntäminen pohjois-etelä-suuntaan ja siirtyminen näköalapaikalle. Mieti, oletko vielä kartalla vai sen ulkopuolella?
Jos paikanmääritys ei vieläkään onnistu, lähde kulkemaan kohti ennalta valittua pelastautumissuuntaa lähimpään suureen kiintopisteeseen: tunturi, joki, tie.
Jos sää on todella huono tai olette ryhmässä väsyneitä tai erimielisiä, pysähtykää syömään tai leiriytykää ensimmäiseen sopivaan paikkaan ja levätkää kunnolla. Huonon sään on aina annettava mennä ohitse.
Eksynyttä ryhmää ei ajeta näännyksiin toiveajattelulla pikaisesta poispääsystä eikä hajoteta pienempiin ryhmiin.
Jos olet jo pidempään ollut tietymättömissä ja on oletettavaa, että etsijät on lähetetty perään, tee itsesi näkyväksi parhaalla mahdollisella tavalla: maanpintaa rikkomalla, merkkitulia käyttämällä tai laittamalla jotain suurta ja värikästä näkyville.
