Maailman kaunein saaristo on uniikki kohde, jonka luontoa varjellaan yhteisvoimin. Tänä vuonna Saaristomeren kansallispuisto täyttää neljäkymmentä vuotta. Sinä aikana on saavutettu poikkeuksellisen monia myönteisiä luontotavoitteita. Mikä on ollut avain Saaristomeren luonnonsuojelun onnistumisiin?
Varsinais-Suomessa Turunmaan saariston eteläreunalla, maailman kauneimmaksi kuvaillussa saaristossa maisema vaihtuu jatkuvasti karuista kallioluodoista eläviin saaristokyliin ja ulkomeren ulapoista suojaisiin kalliopoukamiin. Saaristomerellä on saaria ja luotoja enemmän kuin missään muualla.
Saaristomeren kansallispuisto perustettiin vuonna 1983, pitkäjänteisen työn tuloksena. Kansallispuisto oli muodoltaan ainutlaatuinen. Yhtenäisen alueen sijaan se koostui sirpaleisesta kokoonpanosta valtion luonnonsuojelutarkoituksiin hankittuja maa- ja vesialueita. Varsinaisten suojelualueiden ympärille muodostettiin aluetta yhdistävä kansallispuiston yhteistoiminta-alue, joka muodostui elävistä kylistä. Taustalla oli ajatus saariston toimintamallista, jossa kansallispuisto tukee kestävää asumista saaristossa.
Aktiivinen luonnonhoito kääntää kehityksen suunnan
Nykyään, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, kansallispuisto ja yhteistoiminta-aluetta vahvistava Saaristomeren biosfäärialue muodostavat poikkeuksellisen arvokkaan kokonaisuuden.
Saaristomeren kansallispuisto on onnistunut kasvattamaan uhanalaisten lajien yksilömääriä, lisäämään erityisen uhanalaisten luontotyyppien pinta-alaa sekä tuottamaan korvaamatonta luontotietoa vaikuttavan luonnonsuojelutyön pohjaksi. Kansallispuisto on paljon muutakin: sen avulla on säilytetty tuhansia kilometrejä rakentamatonta rantaviivaa sekä satoja hehtaareja luonnonrauhaa ja erämaisuutta. Samalla Saaristomeri on edelleen asuttu, kansallispuistoa hoitaa saaristolaisten karja ja palveluita kävijöille tarjoaa joukko yrittäjiä. Vähäinen virkistyskäyttö on kasvanut matkailupalveluiksi.
Saaristomeren kansallispuiston pinta-alasta suurin osa on vettä. Tieto merenalaisista ekosysteemeistä on 40 vuoden aikana lisääntynyt eksponentiaalisesti. Meren pinnan alla luonnonsuojelualueet paitsi säilyttävät lajistoa ja luontotyyppejä myös turvaavat meren ekosysteemien toimintaa. Meren tilan parantaminen tapahtuu itse asiassa enimmäkseen kaukana kansallispuistosta: pelloilla, metsissä, soilla ja kaupungeissa, joissa toimien kirjo on kasvanut lähes olemattomasta värikkääseen palettiin erilaisia keinoja, toimijoita ja rahoitusinstrumentteja.
“On kuitenkin hyvä muistaa, että kansallispuiston tärkeä rooli on ohjata ja rajata ihmistoimintaa herkiltä alueilta pois niin, että myös vedenalaiset luontoarvot säilyvät ja niihin kohdistuvat paineet vähenevät”, toteaa rannikon aluejohtaja Anu Riihimäki Metsähallituksesta.
Saaristomeren maaluonnon osalta korostuvat aktiiviset luonnonhoitotoimet. Juuri ne ovat johtaneet suurimpaan menestykseen monimuotoisuustyössä 40 vuoden aikajanalla. Perinnemaisemien sekä rantojen umpeenkasvu katkaistiin ja käännettiin kehitys myönteiseksi. Saaristomerellä perinnemaisemien säilyttämiseksi laiduntaa saaristolaisten lehmiä ja lampaita, jotka yhdessä talkoolaisten ja kansallispuiston henkilökunnan kanssa pitävät niittyjä ja muita perinnemaisemia kunnossa. Talkooleirit jatkavat kylien yhteisten hoitotalkoiden perinnettä, ja hoidon ansiosta kansallispuistossa voi yhä nauttia perinnemaisemista. Lintukato väheni aktiivisten pienpetopyyntien ansiosta. Meren pinnan alainen maailma alkoi avautua. Siinä sivussa syntyi osaamista ja ymmärrystä kulttuuriympäristöjen sekä merten ja saariston luonnon dynamiikkaan sekä hoitotoimiin. Tämän osaamisen levittämisellä on Saaristomertakin laajempaa merkitystä.
”On upea tunne olla osa tätä menestystarinaa. Minulle paras palkinto on lisääntyvä varmuus siitä, että monimuotoisuuden eteen tehty työ tuottaa tulosta. Hoidossa oleva pinta-ala kasvaa, harvinaiset lajit lisääntyvät. Se antaa toivoa ja motivoi. Meillä on selkeä viesti luonnonsuojelutyötä tekeville: suunnittele hyvin ja toteuta määrätietoisesti, niin luonnonsuojelutyö tuottaa tulosta”, toteaa Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Maija Mussaari.
Kansallispuistoa on juhlittu ulkona luonnossa
Saaristomeren kansallispuiston saarille pääse yhteysaluksella, taksiveneellä tai omalla veneellä. Viime vuonna siellä vierailtiin 78 900 kertaa. Samanaikaisesti pääosa Saaristomeren kansallispuistosta lähenee luonnontilaa. Yli 80 prosenttia puiston pinta-alasta on luonnonhoito- ja matkailutoiminnan ulkopuolella.
Saaristomeren 40-vuotiasta kansallispuistoa on juhlistettu tänä vuonna monin tavoin. Talkoolaisille, jotka hoitavat saariston luonnon monimuotoisuutta, on tarjottu kakkukahveja. Saariston koululaisille järjestettiin tutustumisretki saaristoon pitkästä aikaa. Juhlavuosi huipentuu luonnonsuojelun menestystarinoita avaavaan seminaariin marraskuussa.
”Nyt jos koskaan on tärkeää tuoda esiin aktiivista ja tuloksellista luonnonsuojelutyötä. Tämän uniikin alueen luontoarvoja, kestävää käyttöä ja arvoa kestävälle matkailulle on saatu parannettua monen tahon yhteistyöllä ja toiminnalla. Voisikin sanoa, että saaristossa ihminen koetaan vielä osaksi luontoa”, toteaa kehityspäällikkö Hanna Ylitalo Metsähallituksesta.
Juhlavuoteen osuu myös Saaristomeren kansallispuiston hoidon ja käytön suunnittelu seuraaville 15 vuodelle. Suunnitelman avulla sovitetaan yhteen ja ohjataan luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja muun käytön tavoitteita ja tarpeita Saaristomeren keskeisillä alueilla. Tavoitteena on, että suunnitelmaluonnos valmistuu tänä vuonna ja vahvistetaan ympäristöministeriössä vuoden 2024 alussa. Suunnitelma tehdään osana EU-rahoitteista Rannikko-LIFE-hanketta.