Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Luonnonantimia voi käyttää retkiruoan lisänä, ja pelkällä luonnonmuonalla voi hädän tullen selvitä pitkiäkin aikoja. Tarkkakatseinen ja ennakkoluuloton retkeilijä saa luonnonantimista mukavaa vaihtelua kuivamuonaan.
Luonnonantimien kerääminen on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa, keräilystä voi tulla retkeilyn päätarkoitus. Onnekas tai taitava kulkija löytää retkireittinsä varrelta marjat jälkiruokaan, sienet kastikkeeseen tai yrtit ruoan mausteeksi. Sulan maan aikaan luonnossa on eniten hyödynnettävää. Otathan huomioon sen, että luonnonsuojelualueilla mm. kasvien poimiminen on kielletty.
Kerää vain kasveja, sieniä ja marjoja, jotka varmasti tunnistat. Suomessa on noin 100 myrkyllistä luonnonvaraista kasvia, kymmenkunta marjaa ja 50 sientä. Monilla syötäväksi kelpaavilla lajeilla on samannäköisiä myrkyllisiä näköislajeja. Hyvä kasvio ja sienikirja kannattaa sujauttaa mukaan retkireppuun.
Villivihannekset, villiyrtit, luonnonyrtit... Luonnossa kasvavilla syötäviksi kelpaavilla kasveilla on monta nimeä. Ne ovat luonnonvaraisesti kasvavia kasveja ja puun osia, ja niitä voi syödä. Marjoja ja sieniä ei lasketa villivihanneksiksi, mutta yhtä lailla niitä voidaan kerätä syötäväksi, kunhan tuntee keräämänsä kasvit.
Villivihanneksia kannattaa syödä, koska ne ovat:
Villivihannesten kerääminen, eli hortoilu, tuo myös uuden näkökulman luonnossa liikkumiseen. Usein villivihannekset ovat tuttuja pihoissa, niityillä, tienvarsilla ja metsissä kasvavia luonnonkasveja ja "rikkaruohoja", kuten nokkonen, voikukka, vuohenputki, piharatamo, siankärsämö sekä pihlajan ja kuusen silmut.
Villivihannesten avulla voidaan retkiruoasta tehdä monipuolisempaa ja terveellisempää. Luonnosta kerättävillä ruoka-aineilla voidaan rikastuttaa retkiruoan makua ja saada siihen tuoreutta ja lisää ravintoaineita. Kannattaa miettiä ja ottaa selvää ennen vaellusta, millaisia villivihanneksia alueella saattaa löytyä ja miten niitä voi hyödyntää retkellä.
**Villivihanneksia saa kerätä jokaisenoikeuden turvin muutamin rajoituksin: **
luonnonsuojelualueilla niiden kerääminen on kiellettyä, ja puun osien, kuten silmujen ja pakurikäävän, keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.
Vinkkejä villiyrttiretkelle (pdf 2,6 Mt, julkaisut.metsa.fi).
Kolme kalafilettä paistumassa halsterilla nuotiolla.Kalastaminen on hyvä tapa hankkia tuoretta ruokaa vaelluksella. Kalaruokia on helppo valmistaa nuotiolla ja retkikeittimillä, sillä kala kypsyy nopeasti.
Kalaretkelle lähtiessä ei kannata täysin luottaa kalaonneen, vaan varata mukaan myös muita proteiinipitoiseksi pääruoka-aineeksi sopivia ruoka-aineita, joilla voi aterioilla korvata huonoa kalasaalista.
Kalastaminen on luvanvaraista toimintaa onkimista ja pilkkimistä lukuun ottamatta. Kalastajan iästä, kalastustavasta ja -paikasta riippuu, millaisia lupia ja maksuja tarvitaan. Tarkasta tarvittavat luvat ja maksut esimerkiksi eraluvat.fi-palvelusta. Kalastuslupia voi ostaa internetistä tai paikalliselta lupamyyjältä.
Kala on helposti pilaantuva elintarvike, joten sen käsittelyssä pitää olla tarkka.
Kala säilyy parhaiten, kun se perataan mahdollisimman pian pyydystämisen jälkeen.
Elintarvikkeena käytetään suursienen itiöemää, joka nousee maanpinnan yläpuolelle. Suomessa kasvaa tuhansia suursieniä, joista noin parisataa lajia on hyviä ruokasieniä. Satokausi vaihtelee vuosittain, yleensä se kestää toukokuulta lokakuulle.
Sieniä saa poimia jokaisenoikeuksien nojalla, luonnonsuojelualueilla saa poimia vain ruokasieniä. Niissä luonnonpuistoissa, joissa liikkuminen on rajoitettu vain tietyille poluille, sienestäminen on kiellettyä. Tutustu retkikohteesi sienestämistä koskeviin rajoituksiin ennen retkeä.
Jos haluat retkellä sienestää, kannattaa mukaan varata seuraavat varusteet helpottamaan sienestämistä:
Korvaa sienikori laittamalla muovi- tai kangaspussiin kattila ja kerää sienet sinne. Pelkässä kassissa sienet murskaantuvat helposti.
Sieniveitsen harjapäällä voit puhdistaa sienet roskista ja veitsipäällä katkaista sienen jalan sekä halkaista sienen tarkistaaksesi, onko siinä toukkia.
Opettele tunnistamaan ruokasienet etukäteen. Sienioppaasta voit tarkistaa, mikä sieni on kyseessä ja onko se syömäkelpoinen.
Kerää aina tuoreita ja (pienikokoisia) hyväkuntoisia sieniä, jotka varmasti tunnet syötäviksi. Jos epäilet, älä poimi.
Poimi sienet kokonaisina. Irrota ne maasta kiertämällä. Harjaa mullat ja roskat pois. Leikkaa isoimmat sienet kahtia ja tarkista, onko niissä toukkia. Nuoret sienet ovat laadukkaimpia, ja niissä on vain vähän toukkia. Isokokoista sientä ei kannata kokonaan hylätä, jos osa siitä on käyttökelvotonta. Leikkaa vain huono osa pois.
Kerää ryöpättävät ja käyttövalmiit sienet erikseen. Voit esimerkiksi laittaa koriin rasioita, joihin keräät eri sienet.
Valmista sienet mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Säilytä sienet viileässä.
Älä kerää sieniä tienvarsilta, asutustaajamista, tehtaiden läheltä tai muista mahdollisesti saastuneista paikoista. Sienet keräävät itseensä helposti ympäristömyrkkyjä.
Opettele ensin tunnistamaan yleisimmät ruokasienet. Tuntemalla 2–3 yleisintä sientä voit löytää jo paljon syötävää. Opettele tunnistamaan myös yleisimmät myrkkysienet, jotta osaat välttää niitä. Poimi vain sellaisia sieniä, jotka tunnet varmasti. Kun tunnistat sieniä, haista – älä maista!
Suomen luonnossa kasvaa noin sata myrkyllistä sientä ja 10 tappavan myrkyllistä sientä. Kerää siis vain sieniä, jotka varmasti tunnistat syötäviksi! Yleisimpiä ja myrkyllisimpiin kuuluvia sienilajeja ovat mm. valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, pulkkosieni, myrkkynääpikkä ja punakärpässieni. Poimi sienet aina kokonaisina, sillä sienen tyven muoto auttaa tunnistamaan myrkylliset sienet. Esimerkiksi kärpässienien tuntomerkki on maan alla piilossa oleva sipulimaisesti pullistunut tyvi. Myrkyllisille sienille ei ole kuitenkaan yhtenäisiä tuntomerkkejä.
Sienet ovat monikäyttöisiä ruoanlaitossa, myös retkellä. Luonnossa syödään joko tuoreita sieniä tai etukäteen kuivattuja sieniä. Tuoreita sieniä voi eräolosuhteissa paistaa voissa pannulla ja tarjota ruokien lisäkkeenä tai niitä voi lisätä paistettuina erilaisiin ruokiin, kuten kastikkeisiin, keittoihin tai patoihin.
Kuivattuja sieniä voi käyttää vastaavasti ja lisätä ne jo kotona koottaviin ruoka-annoksiin. Sienet tuovat ruokiin paljon makua, sillä ne sisältävät aromaattisia aineita. Huomaa, että 50 g kuivattuja sieniä vastaa 1 litraa tuoreita sieniä.
Eräolosuhteissa helpoimmin valmistettavia ovat sienet, joita ei tarvitse ryöpätä ennen valmistusta. Useat sienet, kuten tatit ja vahverot, sopivat syötäviksi sellaisenaan tai kypsennettyinä.
Karvaat ja raakoina lievästi myrkylliset sienet, kuten useimmat rouskut, pitää keittää runsaassa vedessä välillä huolellisesti huuhtoen.
Korvasienet ovat käsittelemättöminä myrkyllisiä sisältämänsä gyromitriinimyrkyn vuoksi, ja ne pitää keittää kaksi kertaa 5 min runsaassa vedessä ennen syömistä.
