Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Koiran kanssa saa liikkua useimmilla alueilla, kunhan noudattaa järjestys- ja metsästyslakia sekä luonnonsuojelualueiden sääntöjä. Kun liikut koiran kanssa luonnossa, ota huomioon paitsi koirasi myös muut ihmiset sekä eläimet. Kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla koira on aina pidettävä kytkettynä.
Poronhoitoalueilla koiran kanssa liikkuminen vaatii erityistä huolellisuutta. Poro reagoi koiraan vaistomaisesti petona – varsinkin koiran haukkuminen ja juokseminen voivat aiheuttaa poroille vakavaa stressiä. Kevättalvella ja alkukesästä porot ovat erityisen haavoittuvaisia: vasomisaikana häiriö voi johtaa vasojen menehtymiseen. Lisäksi koiran läsnäolo voi häiritä poronhoitotöitä, ajaa porot väärille alueille ja aiheuttaa poronhoitajille lisätyötä ja kustannuksia. Porojen lähestyminen koiran kanssa, edes valokuvaa varten, on aina kiellettyä.
Aloita harrastus päiväretkistä, etenkin jos sinulla tai koirallasi ei ole aiempaa retkeilykokemusta. Lyhyet retket opettavat koiraa totuttelemaan maastoon ja retkeilyyn liittyviin tilanteisiin.
Päiväretkelle koiralle riittää panta tai valjaat, hihna, retkikuppi ja omat eväät. Retkellä on tärkeää huolehtia koiran nesteytyksestä – nestetasapaino on yhtä olennainen koiralle kuin ihmiselle.
Pidemmillä vaelluksilla vaeltajien on oltava hyväkuntoisia, joten koiran ja omistajan hyvä pohjakunto on tärkeää. Koiran ruoat vievät tilaa rinkassa ja lisäävät sen painoa. Joissakin tapauksissa koira voi kantaa omat ruokansa hyvin istuvassa koirarepussa, johon se on totutettu etukäteen.
Retkikoiran hyödyllisiä taitoja ovat mm. hihnakäytös, toisten retkeilijöiden ja koirien ohittaminen rauhallisesti, taukokäytös sekä teltassa nukkuminen. Erityisesti taukopaikoilla koiran tulee osata odottaa kytkettynä hieman sivummalla.
Omistaja kantaa koiran retkivarusteet ja majoitteen. Koiran kanssa liikuttaessa mukana on aina oltava oma teltta tai muu majoite, sillä tupiin ei kaikissa kohteissa saa viedä lemmikkejä.
Retkikoiran on hyvä osata liikkua eri alustoilla – ritilöillä, riippusilloilla ja vaikeakulkuisessa maastossa. Taitojen opettelu kannattaa aloittaa ajoissa ja totuttaa koira vaihteleviin tilanteisiin jo nuorena.
Kaikki koirat eivät ole retkikavereita. Jätä koira kotiin, jos se on hyvin nuori, iäkäs, sairastelee, stressaantuu helposti tai käyttäytyy arvaamattomasti. Retkeily ei ole mielekästä myöskään, jos koira ei viihdy ulkona säässä kuin säässä. Pahimpaan räkkäaikaan ainakin lyhytturkkiset koirat kannattaa jättää kotiin.
Vaelluspäivä aloitetaan ja päätetään koiran verryttelyllä. Huolehdi juoma- ja lepotauoista, ja ota koiraltakin reppu pois pidemmillä tauoilla. Erityisesti helteellä on huolehdittava riittävän tiheästä juomisesta ja kulkunopeuden säätelystä. Tarkista koiran tassut ja repun säädöt säännöllisesti. Repun käyttö vaatii harjoittelua ja huolellista säätöä.
Pitkän vaelluksen jälkeen koira tarvitsee lepoa. Vaihda retkiruoka hiljalleen sekoittaen takaisin koiran normaaliin arkiruokaan.
Koiran kanssa yöpyjän on aina varauduttava omalla majoitteella, eli otettava teltta matkaan. Useimpiin autio-, varaus- ja vuokratupiin ei saa tuoda koiria allergiasyistä. Tupakohtaiset säännöt on tarkistettava etukäteen tupien sivuilta.
Totuta koira telttaan jo ennen retkeä. Mieti, nukkuuko koira sisäteltassa vai absidissa. Suojaa koira kylmältä, kosteudelta ja hyönteisiltä. Ohutkarvaiselle koiralle voi olla tarpeen ottaa mukaan takki tai lämmin makuualusta.
Valitse tuttu kuivamuona tai energiapitoisempi retkiruoka. Oma tuttu kuivamuona on hyvä valinta lyhyille, 1–2 vuorokauden retkille. Pitkillä vaelluksilla myös koiran energiantarve kasvaa verrattuna kotioloihin. Pidemmillä vaelluksilla kannattaa miettiä koirallekin kantamista ajatellen kevyempi vaihtoehto. Nykyisin markkinoilla on erilaisia kuivaliha-tyyppisiä ruokia, jotka ovat hyvin energiapitoisia, mutta kevyitä kantaa. Totuta koira vähitellen uuteen ruokaan hyvissä ajoin ennen retkeä.
Varmista, että koira saa riittävästi vettä – nestetasapaino on tärkeä osa koiran hyvinvointia. Jos luonnonvesiä ei ole suunnitellun reitin varrella, on koiralle varattava vettä oma osuutensa ja kannettava se matkassa. Talvella vettä sulatetaan lumesta tai lisätään lämpimänä ruokaan.
Automatkoilla on muistettava, että koiraa ei saa kesällä jättää pysäköityyn autoon, koska kesällä auton lämpötila nousee nopeasti niin, että koiraa uhkaa lämpöhalvaus. Jos koira on jätettävä hetkeksi jonnekin, se kannattaa kytkeä ulos varjoon ja jättää sille vesikuppi. Metsässä kannattaa huomata, ettei kytke sitä muurahaisten kulkureitille tai pohjoisessa jätä koiraa mäkäräisten ja polttiaisten syötäväksi.
Veneessä tai kanootissa koiran on oltava rauhallinen ja sillä tulee olla omat pelastusliivit. Suojaa koira auringolta ja varmista juomaveden saatavuus. Huomioi myös, että saarissakaan koiraa ei voi pitää irti – jaloittelut järjestetään valvotusti.
Talviretkeily on vaativampaa sekä koiralle että omistajalle. Lumi ei aina kanna koiraa, jolloin eteneminen on raskasta. Ohutkarvaiset koirat tarvitsevat toppatakin ja lämpimän makuualustan. Kylmään kannattaa totuttaa jo syksystä lähtien, jotta turkki ehtii kasvaa.
Yöpymisessä teltan ja lämpimien varusteiden merkitys korostuu. Talviretket vaativat huolellista suunnittelua ja koiran tuntemista – ne kannattaa aloittaa helpommilla reiteillä.
Suomen Lapissa ja saaristossa retkeiltäessä valtion rajat ovat monesti huomaamattomia. Koiran kanssa liikkuvan on kuitenkin muistettava, että koiran vienti Norjaan ja Ruotsiin on tarkoin säädeltyä. Koiralla täytyy olla mukanaan lemmikkieläinpassi, johon eläinlääkäri kirjoittaa todistuksen tunnistusmerkinnästä, rokotuksista ja madotuksista. Kaikki vienti- ja tuontisäädökset löytyvät Ruokaviraston (ruokavirasto.fi) sivuilta. Ruotsiin matkustavan on ilmoitettava koirasta Ruotsin tulliin (tullverket.se).
