Metsähallituksen retkikohteiden palvelut

Kansallispuistoissa ja valtion retkeilyalueilla on kaikkein laajimmat ja monipuolisimmat palvelut. Merkittyjen reittien, pysäköintialueiden ja maastorakenteiden lisäksi niissä voi olla luontokeskus, jossa on tarjolla opastusta, näyttelyjä, elokuvia, tuotteiden myyntiä ja kahvilapalveluja. Lisäksi monipuolisimmilla alueilla saa luonto-opastusta maastossa. Alueilla voi olla leirintäalue ja muuta maksullista tai maksutonta majoitusta, kuten autiotupia. Alueella voi toimia yrittäjiä, jotka vuokraavat välineitä ja tarjoavat ohjelmapalveluja.

Reittejä on monenlaisten käyttäjien tarpeeseen. Hyvin pohjustetut reitit taukopaikkoineen voivat soveltua sekä pyörätuolia käyttäville että lastenrattaiden kanssa liikkuville kävijöille. Pohjustamattomia reittejä on sekä vasta-alkajille että kokeneille retkeilijöille. Luontopolut ja lintutornit auttavat tutustumaan luonnon ihmeisiin. Talvella alueilla voi olla joko koneella hoidettuja tai retkeilijöiden itse tekemiä latuja. Suosituissa maastohiihtokohteissa on höylättyjen latujen lisäksi myös latukahvioita ja päivätupia.

Vesistöisillä alueilla voi olla tarjolla palveluja uimareille ja vesiretkeilijöille. Valtion retkeilyalueilla ja joissakin kansallispuistoissa on hyvät mahdollisuudet kalastaa.

Monilla alueilla on sisääntulo- tai menoväylien varsille rakennettu jätehuoltoa varten eko- eli lajittelupisteitä. Niissä retkeilijä voi lajitella maastosta tuomansa jätteet.

Pienemmillä retkikohteilla pysäköintialueen, opastustaulun ja merkityn reitin lisäksi saattaa olla tulenteko- ja telttailupaikka. Joillakin tulentekopaikoilla on laavu tai hirsikota. Lyhytaikainen telttailu ja yöpyminen laavussa tai hirsikodassa on yleensä sallittua.

Tulentekopaikalla on yleensä tulisija, keittolaite, istuinkehikko tulisijan ympärillä, palosanko, paikalle tuotua polttopuuta polttopuuvajassa tai katoksessa sekä usein makkaratikut.

Tulentekopaikalla olevissa Metsähallituksen jäteohjeopasteissa kerrotaan, miten jätehuolto on kohteessa järjestetty. Näissä kohteissa on usein kompostoiva kuivakäymälä, jonne voi laittaa myös ruoantähteet ja muut biojätteet.

Pienimmissä kohteissa, kuten paikallisissa nähtävyyskohteissa, ei yleensä ole muita palveluita kuin pysäköintialue, opastustaulu ja ehkä lyhyt merkitty ympyräreitti. Reitin varrella voi olla pitkostusta ja siltoja. Jyrkkiin rinteisiin on paikoin rakennettu portaita helpottamaan kulkemista ja ehkäisemään maaperän kulumista. Palveluvarustukseen voi kuulua myös penkki, jolla voi levähtää ja ihailla maisemia.

Tällaisissa kohteissa on yleensä omatoiminen jätehuolto eli kävijät vievät roskansa mennessään.

Joillekin retkikohteille on rakennettu teräksestä tehtyjä pitkospuita ja portaita perinteisemmän puumateriaalin sijasta. Puusta tehdyt rakenteet kestävät käytössä keskimäärin seitsemästä kymmeneen vuotta, teräsrakenteiset monin verroin pidempään. Teräspitkokset ovat myös turvallisemmat kostealla kelillä, koska ne eivät ole liukkaat. Teräspitkoksiin ja -portaisiin rakennetaan usein puinen kulkuväylä koirille.

Retkikohteen rakenteiden materiaalivalinnat mietitään aina tapauskohtaisesti. Terästä käytetään materiaalina erityisesti haastavassa maastossa, esimerkiksi jyrkissä ja kivikkoisissa paikoissa. Kaikkia pitkospuita ei ole tarkoitus korvata tulevaisuudessa teräsrakenteilla, vaan puisia pitkoksia tulee jatkossakin olemaan Metsähallituksen retkikohteilla.