Niilanpää Reindeer Round-up Corral
On the western slope of Niilanpää Fell, inside Urho Kekkonen National Park is the Lapland Herding Cooperative's reindeer corral. The corral was built at the start of the 1960s. It has been mainly used as a corral for ear-marking calves in summer, but also for round-ups in autumn.
The corral has not been in active use in reindeer work for several years because the Cooperative's reindeers' grazing rotation ... has changed and the reindeer work has taken place mostly in the Cooperative's other parts. A hut, built and owned by the Lapland Herding Cooperative, is situated by the corral. It was built as a base for reindeer husbandry. The reindeer hut's yard also contains a campfire site, dry toilet and a shed, all built for hikers to use.
Raappanan kammi eli Sokostin kämppä
Raappanan kammi on pieni, osittain maan sisään rakennettu tunnelmallinen kammi Urho Kekkosen kansallispuiston ydinosassa Luirojärven itärannalla. Lähimmät varaus- ja autiotuvat ovat parin kilometrin päässä. Vuosikymmenten saatossa Raappanan kammi on palvellut lukuisia kulkijoita yöpymispaikkana, mutta nykyisin se on nähtävyyskohde.
Innokas erämaan kulkija Aaro Raappana, Sodankylän entinen nimismies, rakensi kammin tukikohdakseen keskelle Koilliskairan erämaata. Kammi sijaitsee erämaisen Luirojärven ja pienemmän Raappanan lammen välisellä kannaksella Luirojärven itäpuolella. Alueen korkeimman tunturin Sokostin (717 m) huipulle on kammilta matkaa linnuntietä 4 km. Raappanan kammi on ensimmäinen tunnettu pelkästään retkeily- ja virkistyskäyttöön rakennettu kammi Suomessa.
Raappanan kammi eli "Sokostin kämppä", niin kuin Aaro Raappana itse halusi sitä nimitettävän, ehti vuosikymmenten saatossa pahoin maatua. Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen jälkeen kansallispuiston henkilökunta ja Nuorten Retkeily ry. rakensivat sen uudestaan vuonna 1984. Rakentamisessa noudatettiin vanhaa rakennustapaa ja vanhoja mittoja. Vuoteen 2000 Raappanan kammi oli kahden hengen varauskammi, jonka jälkeen se palveli retkeilijöitä avoimena kammina. Tällä Hetkellä kammin kunto on huono.
Raappanan kammi on osittain maan sisään rakennettu pieni yöpymispaikka. Koska kammin ovi avautuu ulospäin, voi talvella olla vaikeuksia sen avaamisessa ilman lapiointia. Seinät on tehty hirrestä ja katto huovasta. Kammissa on maalattia, joka on päällystetty laakeilla kivillä. Pienuudesta ja mataluudesta kertoo jo sisään mentäessä matala, vain noin metrin korkuinen ovi. Korkeimmillaan kammin sisäkorkeus on 1,5 metriä, mutta sivuseinillä vain metrin. Lattiapinta-alaa on noin 4 m². Ovesta vasemmalla on kamiina. Kammin ainoa ikkuna on ovessa.
Pihapiirissä on tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Kammin pihan kautta kulkee aikojen saatossa maastoon muotoutunut, retkeilijöiden käyttämä polku. Polku ei ole merkitty reitti, mutta se löytyy retkeilykartoista. Luirojärven rannalla oleville varaus- ja autiotuville kammilta on matkaa noin kaksi kilometriä.
Suomunruoktun vanha kämppä
Suomunruoktun vanhalla kämpällä on monta tarinaa kerrottavanaan. Alun perin kämppä rakennettiin tiettävästi kullankaivajien saunaksi vuonna 1935. Sota-aikana se toimi sotilaspartioiden tukikohtana. Vanha kämppä sijaitsee noin 100 metrin päässä uudesta, retkeilykäytössä olevasta Suomunruoktun autio- ja varaustuvasta.
Suomunruoktun asuinrakennuksessa oli kaksi puolta, Teräväpää ja Tylppäpää ja keskellä keittiö. Sotien aikaan kämpässä majoittuivat sotilaspartiot, ja sitä käytettiin tuolloin myös hevostallina. Vuonna 1943 Suomen Latu osti kämpän ja saunan eräretkeilykäyttöön. Jo tuolloin varsinainen kämppä oli kuitenkin jo niin huonokuntoinen, ettei sitä enää kannattanut korjata, ja se purettiin pois. Eräretkeilijöille tehtiinkin kämppä sitten saunasta. Kämpässä ei ole kiinteää perustusta vaan se on tehty maapohjalle käsinveistetyistä pyöröhirsistä. Kämpässä on yksi ikkuna ja lautarakenteinen harjakatto. Suomen Ladun korjausretkikunnat ja yksityiset henkilöt tekivät kämppään korjaustöitä ja remontteja tehtiin useana vuosikymmenenä alkaen vuodesta 1947.
Suomunruoktun vanha kämppä on ensimmäinen Saariselän alueelle yksinomaan retkeilykäyttöön tehty autiotupa. Se ehti palvella eräretkeilijöitä usean vuosikymmenen ajan. Myöhemmin Koilliskairaan rakennettu autiotupaverkosto ja erityisesti vuonna 1966 rakennettu Suomunruoktun uusi kämppä vähensivät vanhan kämpän käyttöä. Näin vanha kämppä pääsi rapistumaan.
Vuosina 1976-78 Suomen Latu ry. kunnosti Suomunruoktun vanhan kämpän museaaliseksi kohteeksi. Nykyään se onkin historiallinen tutustumiskohde Urho Kekkosen kansallispuiston perusosalla. Kämpän kunto on huono. Kämpässä on edelleen peskat ja pöytä, mutta tulisija on poistettu. Museokämpän takaa löytyy myös vanha riukukäymälä. Ruoktu on pohjois- eli tunturisaamea ja tarkoittaa kotia.
The Rumakuru Old Hut
The Rumakuru Old Day-use Hut was built at the turn of the 19th and 20th century in gorge terrain between Vävypää and Vahtamapää Fells in the Saariselkä fell area. At the distance of about half a kilometre from the hut on the side of Vävypää Fell, you can admire the rocky, steep-walled Rumakuru Gorge, a creation of the last Ice Age. The hut was named after the Rumakuru Gorge.
It is not known for sure who built the Rumakuru Old Day-use Hut, but traces of digging in the nearby area suggest that gold prospectors built it as their own base. There are only slight traces of gold prospecting in the terrain so there has not been any major gold rush in the area. However, on the basis of the traces in the terrain, it can be assumed that gold was sought in the nearby small brooks. The Rumakuru New Day-use Hut is a distance of about half a kilometre from the Rumakuru Old Day-use Hut. The new day-use hut was built in 1960 for research and hiking purposes.
At the time of the gold rush to Lapland, a small wood-framed hut was built in the vicinity of the headwater branches of the River Kulasjoki. The hut's floor area is about 8 square metres and the height is 2.4 metres (measured in middle of the hut). There is one window on the south-facing wall allowing some light to enter into the hut and another window in the door. The wood-framed hut was built on the ground, on a gentle slope of the gorge. The exterior walls have been made of square timber. The saddle roof has been modernly covered with bitumen felt but upholstered from the top with wood in the old style. Today there is a wood-burning stove in the hut. The appearance of the hut has been protected by a decree from the Ministry of the Environment in 1994. Consequently, when planning any renovation, the National Board of Antiquities is always contacted first.
Today the Rumakuru Old Day-use Hut serves visitors as an open day-use hut but is not suitable for overnight stays. There are no bunks in the hut, only tables and benches.
