Porin Yyterinniemellä sijaitseva Enäjärvi on ollut Suomen arvokkaimpia lintujärviä, jonka särkikalavaltaisella kalastolla arvellaan olevan osasyy lintukantojen romahtamiseen. Särkikalat kilpailevat vahvasti samasta ravinnosta monen vesilinnun ja niiden poikasen kanssa. Hoitokalastuksella pyritään poistamaan mahdollisimman paljon ruutanaa ja särkeä, jotta vesilinnuille riittäisi enemmän ravintoa. Toimenpide on osa Helmi-elinympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on turvata, suojella ja vahvistaa suomalaista luontoa ja sen monimuotoisuutta.

Metsähallitus selvitti viime vuonna Enäjärvellä kalaston rakennetta, vedenlaadun tilaa, pohjaeläinten määriä ja monimuotoisuutta sekä vesilintujen poikasten ravinnon määrää. Tätä aikaisemmin selvitettiin järven pesimälinnuston tila ja vesilintujen poikastuotto. Tulosten perusteella Enäjärvi on vahvasti rehevöitynyt, sen kalastoa hallitsee ruutana, pohjamudassa elää runsaasti surviaissääskiä, mutta vesilinnut saavat vähän poikasia siivilleen. Hiipuneiden lintukantojen taustalla on luultavasti särkikalavaltainen kalasto.

”Ruutana ja särki syövät todennäköisesti suurimman osan siitä ravinnosta, mikä muuten päätyisi linnuille. kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Roland Vösa Metsähallituksesta.

Särkikalat viihtyvät erinomaisesti rehevässä ja sameassa vedessä. Ne myös ylläpitävät järven rehevöitymistä tonkimalla järven pohjaa ja vapauttamalla sieltä ravinteita ja mutaa veteen. Järven vesi pysyy myös sameana, sillä runsas pienten särkikalojen määrä pitää huolen siitä, että kasvileviä syöviä vesikirppuja ja muita selkärangattomia on vähän. Sameassa vedessä, missä vesikasveja on vähän, on haukien ja muiden petokalojen on vaikea saalistaa. Luontainen särkikalojen säätely ei siis toimi, vaan tarvitaan ihmisen väliintuloa.

"Ihmisen vaikutus on ollut vahva Enäjärvellä. Ensin 1800-luvun puolivälissä tapahtunut vedenlasku ja sittemmin 1900-luvulla jätevesien lasku rehevöitti voimakkaasti järveä. Hoitokalastuksen tavoitteen voisi tiivistää siihen, että autetaan järven säätelemään itse itseään. Tähän tarvitaan useimmiten vuosia jatkuvaa hoitokalastusta, jotta muutoksesta saadaan pysyvää. Samalla tavalla on käynyt rehevöitymisen kanssa. Vesistöt puskuroivat varsin hyvin ravinteita, mutta jossain vaiheessa kamelin selkä katkeaa ja järvi hypähtää uudenlaiseen tilaan, josta peruuttaminen on vaikeata ja aikaa vievää."

Hoitokalastuksen taustalla huoli vesilintukantojen pitkäaikaisesta taantumisesta

Porin Enäjärvi on Metsähallituksen ja Porin kaupungin omistuksessa oleva luonnonsuojelualue. Vesilintujen metsästys kiellettiin Enäjärvellä 1960-luvulla, jolloin järvellä pesi vielä runsaasti vesilintuja. Poikueiden ja parien häviäminen on alkanut näkyä voimakkaasti 2000-luvulta alkaen.

Luontoselvitysten ja kunnostusten taustalla on huoli vesilintujen pitkäaikaisesta valtakunnallisesta taantumisesta. Luonnonvarakeskuksen elokuussa julkistaman tiedotteen mukaan haapanan pesimäkanta on seurantojen perusteella Suomessa vähentynyt 1980-luvun jälkeen peräti 58 prosenttia, lapasorsan 62 prosenttia ja tavilla neljänneksen. Yleisimmällä sorsalajilla, sinisorsalla on vakaa tilanne ja pesimäkanta on pysynyt likipitäen samansuuruisena 2000-luvulla.

Hoitokalastuksien toimivuudesta on saatu hyviä kokemuksia etenkin Tanskasta, jossa sitä on pitkään harjoitettu. Vesilintujen ravintotilanteen parantumisen tulisi näkyä muutamissa vuosissa Enäjärvellä. Toinen tärkeä tekijä vesilintukantojen taantumisen taustalla on saalistuksen lisääntyminen. Metsähallituksen Eräpalvelut onkin tehnyt järven ympäristössä tehostettua supikoiran ja minkin pyyntiä osana Helmi-ohjelmaa.

Rysät tehokkaita ruutanan pyynnissä

Länsi-Suomen kalatalouskeskus on vastannut ensimmäisestä Enäjärven hoitokalastusvuodesta. Pyydyksinä on käytetty katiskoita ja rysiä. Enäjärveltä nousi elokuun ensimmäisinä viikkoina todella runsaasti kalaa, ruutanaa pääasiassa. Seuraavaksi eniten on saatu särkeä ja sitten ahvenia. Pieniä haukia on myös uinut pyydyksiin, mutta ne on laskettu takaisin järveen. Tavoitteena on, että ravintoketjukunnostuksen myötä petokalat säätelevät pienempien kalojen kantaa.

Kalojen kokojakauma on ollut 7-40 cm ja niitä on noussut noin 100 kiloa kokemiskertaa kohti. Syyskuun alkuun mennessä on hoitokalastettu yhteensä noin 2300 kiloa Tarkemmat määrät selviävät, kun pyynnit päättyvät syyskuun loppupuolella. Rysät ovat pyytäneet erityisen hyvin ruutanaa, kun särjet ja ahvenet on saatu pääosin katiskoilla, joihin myös ruutanat mielellään uivat.

”Monet ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, tarjonneet apua ja tulleet järvellä juttelemaan sekä kyselemään. Porin kaupunki myös auttoi hankkeessa ja raivasi hieman kasvillisuutta, jotta vene saatiin rantaan” kertoo ensi keväänä kalamestariksi valmistuva Joonas Aaltonen Länsi-Suomen Kalatalouskeskukselta.

Ruutanoista, särjistä ja ahvenista selvitetään lisäksi vuosiluokkien rakenne, mikä antaa tietoa kalojen sisäisestä ravintokilpailusta ja elinolosuhteista Enäjärvellä. Tietojen avulla voidaan tulevien vuosien hoitokalastuksia tarkentaa ja tehostaa.