Ruotsissa retkeillään monesti Suomeen verrattuna jyrkemmissä tunturimaisemissa, mikä vaatii retkeilijältä hyvää kuntoa. Toisaalta naapurimaastamme löytyy myös mielenkiintoisia, alavampia ja metsäisiä retkikohteita.
Merkityt reitit ja tuvat, joilla on henkilökuntaa
Ruotsissa on runsaasti erilaisia ja hyvin merkittyjä retkeilyreittejä ja luontopolkuja sekä tiheä ja huollettu tupaverkosto erityisesti tunturialueella. Ruotsissa on myös erinomaiset melontamahdollisuudet. Tunturialueilla turvallisen talviretkeilyn takaavat kantava hanki, selkeästi merkityt reitit, tiheä tunturitupien verkosto ja toimiva hätäpuhelinverkosto.
Tulenteko ja koiran kanssa liikkuminen
Jokaisenoikeudet ovat Ruotsissa suurin piirtein samanlaiset kuin Suomessa. Suurin ero on tulenteossa, joka on vapaampaa. Ruotsissa tulenteko kuuluu jokaisenoikeuteen, mutta kunnat tai lääninhallitukset voivat kuitenkin kieltää tulenteon metsäpalovaroituksen aikana.
Retkeilijä saa ylittää naapurimaiden rajat mistä kohtaa vain, jos mukana ei ole tullattavaa tavaraa.
Koiran kanssa liikkuvan on kuitenkin muistettava, että koiran vienti Ruotsiin on tarkoin säädelty. Ruotsin pohjoisiin kansallispuistoihin (Muddus, Padjelanta, Sarek ja Stora Sjöfallet) saa koiria tuoda vain talvikuukausina ja kytkettyinä. Kaikki lemmikkien vienti- ja tuontisäädökset löytyvät Ruokaviraston sivuilta (ruokavirasto.fi). Ruotsiin mentäessä koirasta on tehtävä Ruotsin tullille ilmoitus netissä tai rajanylityspaikalla (tullverket.se, ruotsiksi).
Lisää luettavaa Ruotsissa retkeilystä
Minne lähteä retkelle Ruotsiin?
Ruotsissa on 30 kansallispuistoa, joista tunnetuimmat ja suurimmat sijaitsevat Pohjois-Ruotsissa. Sarek, Padjelanta, Stora Sjöfallet ja metsäinen Muddus, ovat upeita retkeilykohteita. Nämä neljä puistoa sekä Sjaunjan ja Stubban luonnonsuojelualueet muodostavat 9 400 km²:n kokoisen Lapponian maailmanperintöalueen.
Muita suosittuja retkeilyalueita ovat Kirunatunturit, joihin kuuluvat Kebnekaisen ja Abiskon alue, sekä Jämtlannin tunturialue.
Muut Ruotsin kansallispuistot ovat pienempiä ja soveltuvat hyvin päiväretkeilyyn ja luontoharrastamiseen. Lisäksi Ruotsissa on yli 5 500 luonnonsuojelualuetta.
Jäätiköiden ja suurtuntureiden Sarek
Pohjoinen Sarekin kansallispuisto on Ruotsin erämaisin ja vaativin vaellusalue, jossa on kymmeniä yli 2000 metrin huippuja, melkein sata jäätikköä ja runsaasti vaikeasti ylitettäviä jokia laaksoineen. Puisto on perustettu Ruotsin ensimmäisten kansallispuistojen joukossa vuonna 1909. Kungsledenin reitti kulkee hetken aivan Sarekin itäosassa, mutta alueella ei ole tupia tai muita retkeilypalveluja lukuun ottamatta muutamaa porotalouden tarpeisiin rakennettua siltaa. Koiran kanssa Sarekissa saa liikkua vain tammi-huhtikuussa, Kungsleden-reitillä ympäri vuoden. Sarek on jylhä ja kaunis kohde, joka asettaa alue suuret vaatimukset retkeilijän taidoille.
Lue lisää Sarekista
Padjelanta - porojen kesälaidun ja kukkaparatiisi
Padjelantan kansallispuisto sijaitsee Sarekin länsipuolella. Alue on melko tasaista, helppokulkuista tunturiylänköä, jota suuret järvet täplittävät. Koska maaperässä on runsaasti kalkkia, alueella kasvaa monia harvinaisia kasvilajeja. Padjelanta on porojen kesälaidunaluetta. Alueen halki kulkee Padjalantaleden, jonka varrella on tupia. Koiran kanssa Padjelantassa saa liikkua vain tammi-huhtikuussa.
Lue lisää Padjelantasta
Maailmanperintöalueen sydän Stora Sjöfallet
Stora Sjöfallet/Stuor Muorkke on maailmanperintöalue Laponian sydän. Kansallispuistossa on komeita tunturiselänteitä ja jyrkkiä kuruja sekä komeita mäntyaarniometsiä. Kungsleden kulkee puiston läpi. Puisto rajoittuu Padjelantaan ja Sarekiin. Koiran kanssa Stora Sjöfalletissa saa liikkua vain tammi-huhtikuussa, Kungsleden-reitillä ympäri vuoden.
Lue lisää Stora Sjöfalletista
Kiirunatunturit ja korkeuksiin kohoava Kebnekaise
Kiirunatunturit on Ruotsin suosituin tunturialue. Alue käsittää pohjoisessa mm. Abiskon kansallispuiston ja etelässä Kebnekaisen, joka on Ruotsin korkein tunturi. Alueella on runsaasti korkeita tuntureita. Alueen halki kulkee Kungsleden sekä osittain samalla reitillä kulkeva Dag Hammarskjöldsleden, joiden varrella on useita tunturitupia.
Lue lisää Kiirunatuntureista
Lue lisää Ruotsin luonnonsuojelualueista
Suosittuja retkeilyreittejä Ruotsissa
Ruotsissa on runsaasti merkittyjä retkeilyreittejä. Reittien varsilla on tupia, tulentekopaikkoja, pitkospuita ja siltoja sekä muita retkeilyn palvelurakenteita.
Reittimerkinnät
Avotunturissa talvireitit ja yhdistetyt talvi-kesäreitit on merkitty ristiviitoilla. Usein talvireittiä pitkin kulkee myös moottorikelkkailureitti.
Viitat on sijoitettu 40 metrin välein, jotta ne näkyisivät huonossakin säässä. Reitin suunnan muutokset on osoitettu tuplaristeillä. Kesäreitit on yleensä merkitty maalimerkeillä. Molempien reittityyppien lähtöpaikoilla ja risteyksissä on selvät reittiviitat etäisyyksineen ja paikannimineen. Kesällä kannattaa olla tarkkana, että seuraa kesä- eikä talvireittiä, sillä talvireitit kulkevat usein soiden ja vesistöjen yli. Metsäisillä alueilla reitit on merkitty viitoilla ja maalitäplillä.
Kolmen valtakunnan Kalottireitti
Ruotsin tunnetuimmista pitkistä vaellusreiteistä mainittakoon noin 800 km pitkä Kalottireitti, joka kulkee Norjan, Ruotsin ja Suomen alueilla. Reitin lähtö- tai päätepiste pohjoisessa on Norjan Kautokeino ja etelässä Sulitjelma Norjassa tai Kvikkjokk Ruotsissa. Reitille pääsee myös useista muista kohdista, esimerkiksi Kilpisjärveltä.
Reitti seuraa osittain muita vanhempia reittejä. Reitin varrella on tunturitupia ja siltoja sekä mahdollisuuksia täydentää muonavarastoa. Osa reitistä on merkitty vain kesäreittinä.
Lue lisää Kalottireitistä
Kungsleden, reittien kuningas
Ruotsin kuuluisin tunturireitti on 440 km pitkä Kungsleden. Reitin lähtö- tai päätepiste pohjoisessa on Abisko ja etelässä Hemavan. Reitin pohjoisosassa osuudella Abiskosta Kebnekaiselle on melko paljon retkeilyn palvelurakenteita, mutta reitin eteläosa on varustukseltaan vaatimattomampi. Reitti on kuljettavissa ympäri vuoden.
Lue lisää Kungsledenistä
Muita reittejä
Toinen tärkeä kesäreitti Ruotsin tuntureilla on noin 160 km pitkä Padjelantaleden (svenskaturistforeningen.se, ruotsiksi). Reitti kulkee Kvikkjokista Ritsemiin Padjelantan kansallispuiston läpi.
Jos haluaa vaeltaa reitillä, johon on hyvät julkiset yhteydet, voi valita vaikkapa 900 km pitkän Sörmlandsledenin (sormlandsleden.se, ruotsiksi ja englanniksi). Reitti on metsäalueiden reittien klassikko. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi Tukholman lounaispuolella.
Kauneimmat tunturituvat löytyvät Ruotsista
Ruotsissa ei ole Suomen kaltaista autiotupaverkostoa, mutta sen sijaan siellä on kauniita, hyvin varustettuja, maksullisia tunturitupia. Näiden lisäksi retkeilijä voi yöpyä esim. tunturiasemilla ja retkeilymajoissa. Svenska Turistföreningen (STF) hallinnoi suurinta osaa tunturialueiden yöpymismahdollisuuksista. Tunturiasemat ja tuvat ovat avoinna vain sesonkeina.
Fjällstation (tunturiasema)
Fjällstation tarjoaa hotellitasoista majoitusta. Tarjolla ravintolassa on aamiainen, lounas ja päivällinen. Tunturiasemalla on mahdollisuus myös yksinkertaisempaan majoitukseen ja omatoimiseen ruoanlaittoon. Edellisten lisäksi tarjolla on sauna, vaatimaton kauppa ja välinevuokraus. Suosituimpina sesonkiaikoina tunturiasemilta on hyvä varata majoitus etukäteen. Tunturiasemat ovat usein vanhoja ja kauniita rakennuksia.
Fjällstuga (tunturitupa)
Fjällstuga on maksullinen tupa, joka sijaitsee merkittyjen reittien varrella. Tuvat sijaitsevat 10-20 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Tuvissa on yksinkertainen varustus, kuten patjat, peitot, tyynyt, kaasuliedet, ruoanlaittovälineet, lautaset ja aterimet. Majoitustilojen lisäksi tuvissa on erillinen keittiö- ja seurustelutila ja lisäksi voi olla sauna ja elintarvikekioski.
Retkeilijät vastaavat veden tuonnista, majoitushuoneiden lämmittämisestä, polttopuiden pilkkomisesta, ruoanlaitosta, tiskaamisesta ja siivoamisesta. Tupien vuodepaikat suositellaan varattavaksi etukäteen. Sänkypaikan voi myös ostaa paikan päältä, jos tilaa on. Ryhmien on varattava majoitus ennakkoon. Ennakkovaraus on tarpeen myös silloin, jos esim. retkeilee koiran kanssa. Myös päiväkäyttö ja telttailu on maksullista ja se maksetaan paikan päällä. Osalla tuvista voi maksaa käteisellä ja osalla kortilla. STF:n jäsenet saavat alennusta yöpymishinnasta. Retkeilijän tullessa tuvalle ilmoittaudutaan tupaisännälle, joka osoittaa hänelle makuutilat ja kertoo tuvan käytöstä. Yöpyjän kuuluu myös laittaa merkintänsä tupakirjaan.
Muita majoitusmuotoja
Reiteillä tupien puolivälissä saattaa olla sääsuojia (vindskydd), jotka ovat pieniä kamiinalla varustettuja tupia. Ne eivät ole tarkoitettu yöpymiseen, vaan ainoastaan hätätapauksia varten.
Ruotsissa on myös laavuja, mutta ne on yleensä tarkoitettu vain päiväkäyttöön. Retkikohteilla voi kuitenkin olla muutamia laavuja myös yöpymistä varten.
STF:llä on myös laaja retkeilymajaverkosto. STF:n lisäksi muutama yksityinen taho tarjoaa näitä majoituspalveluja. Lisäksi lääninhallituksilla on majoitusmökkejä muutamissa kansallispuistoissa.
Telttailu
Telttailussa ei ole Ruotsissa suuria eroja Suomeen verrattuna. Tunturitupien läheisyydessä saa telttailla maksuttakin, mutta jos haluat hyödyntää tuvan palveluita, tulee siitä maksaa pieni maksu. Suojelualuekohtaiset telttailusäännökset tulee tarkistaa retkeä suunnitellessa.
Lue lisää
Retkeillessä Ruotsissa pitää huomioida vaativat sääolot
Vuoristoinen sää voi vaihtua nopeasti
Ylhäällä tunturissa sää saattaa vaihtua äkillisesti ja rajusti sekä kesällä että talvella. Tyyni, aurinkoinen ja lämmin päivä voi hetkessä muuttua rankkasateeksi ja kesälläkin tiheäksi lumisateeksi tai paksuksi sumuksi.
Pohjois-Ruotsissa Kölivuoret vaikuttavat suuresti sademääriin. Esim. Sarekin kansallispuistossa voi vuotuinen sademäärä olla 2 000 mm. Parituntinen rankkasade muuttaa pienenkin puron yli polvien ulottuvaksi rajuksi koskeksi. Lue lisää vesistön ylityksistä.
Talvella tuulisessa kelissä avotunturissa on silmät suojattava laskettelulasein ilmassa kiitäviltä jääkiteiltä. Avotunturissa pitää myös varustautua lämpimästi, tuulen viima jäähdyttää todella nopeasti.
Lumiturvallisuus
Lumivyöry vaatii tarpeeksi jyrkän rinteen ja sopivat lumiolosuhteet. Ruotsissa on paljon tuntureita, jotka on niin jyrkkiä, että niiden rinteet luokitellaan lumivyörymaastoksi. Tämä pitää huomioida erityisesti talvella retkeillessä. Jos ei ole lumiturvallisuusosaamista, on parempi pysyä poissa rinteiltä, joiden kaltevuus on yli 25 astetta.
Ruotsin suurtunturit pysyvät lumisina pitkälle kesään. Alkukesällä monet retkeilyreitit voivat olla hyvinkin lumisia. Kesällä lumi ei ole usein kovin vyöryherkkää, mutta esim. kovat sateet voivat muuttaa tilanteen.
Suomessa ja Ruotsissa järjestetään lumiturvallisuuskursseja, joilla opitaan liikkumaan turvallisesti lumivyöryalueella.
Lue lisää lumivyöryistä
Sumu ja lumisade voivat viedä näkyvyyden
Läpinäkymättömässä sumussa voi eksyä, vaikka seuraisikin merkittyä reittiä. Jos talvella avotunturissa ei seuraa merkittyjä reittejä ja yhtäkkiä tulee lumimyräkkä tai tiheä sumu, voi paikantaminen olla erittäin hankalaa, kun maastonmuotoja ei erota kaiken ollessa valkoista. Silloin riski eksyä on erittäin suuri, ellei mukana ole tarkkaa sijaintia kertovaa GPS-paikanninta.
Lumimyrsky voi aiheuttaa vaaratilanteen myös jos ei ole mahdollisuutta päästä suojaan esimerkiksi tupaan. Lumeen kaivautuminen voi myös tarjota suojaa, mutta aina sekään ei ole mahdollista. Kylmä ja tuuli yhdessä luovat haastavat olosuhteet. Ruotsin tuntureilla on monen tuvan lähimaastossa nuolilla varustettu viittarivi (fångstarmar), joka ohjaa vahingossa ohi meneviä retkeilijöitä tuvalle.
Jäätiköillä liikkuminen vaatii osaamista
Ruotsissa on yli 250 jäätikköä suurtunturialueilla. Norjan tavoin Ruotsissa ei kuitenkaan kuljeta yhtä paljon jäätiköillä. Retkeily jäätiköllä vaatii osaamista ja olosuhteiden tuntemista. Jäätiköillä on railoja, joihin putoaminen voi olla kohtalokasta. Erityisen vaarallisia tilanteita voi syntyä huonolla näkyvyydellä, esim. tiheässä sumussa tai lumisateella, jolloin mahdolliset railot eivät näy. Talvella riskit kasvavat kun railot peittyvät lumeen. Myös alkukesällä jäätiköllä voi olla vielä paljon lunta. Jos aikoo liikkua jäätiköllä, pitää olla tarvittavat taidot ja varusteet. Ruotsissa järjestetään jäätikkövaelluskursseja, joilla opitaan liikkumaan turvallisesti jäätiköillä.
Tunturissa puhelin ei aina kuulu
Tunturialueilla voi olla vaikeutta löytää matkapuhelimella kuuluvuutta, eikä puhelin saa olla ainoa turvaväline. Tunturialueilla on onneksi hätäpuhelimia, joiden sijainti on merkitty mm. Fjällkartan-sarjan karttoihin. Yleinen hätänumero on 112 kuten Suomessakin. Ruotsin maakoodi on +46.
Reitti-ilmoitus
Kun teet kirjallisen reitti-ilmoituksen, sinulla on hyvät mahdollisuudet saada apua, jos joudut pulaan retkellä. Parhaimmassa tapauksessa se voi pelastaa hengen. Reitti-ilmoitus on tarpeen jättää ainakin omaisille. Ilmoituksesta pitää käydä ilmi seurueeseen kuuluvien nimet, retken alkamisajankohta, reitti pääkohdin, arvioitu paluuaika sekä varustus. Reitti-ilmoituksen vastaanottajalle on myös kerrottava, jos retken aikana tulee muutoksia reittiin tai reitin kestoon. Tupien vieraskirjoihin kannattaa myös kirjoittaa seuraava kohde. Retken päätyttyä pitää muistaa ilmoittautua reitti-ilmoituksen vastaanottajalle.
Pakkaa mukaan riittävät varusteet
Ruotsissa retkeilyyn soveltuvat yleisesti ottaen samat varusteet kuin Suomessakin. Kuitenkin vaatetuksen tuulenpitävyyteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Vaelluskengät ja säärystimet ovat paras valinta Ruotsin tunturialueella. Vaellussauva(t) ja kahluutossut ovat välttämättömät, kun kahlataan jäätikköpurojen vuolaassa, harmaassa vedessä.
Talvivaelluksella on kestävä lumilapio välttämätön mahdollisen hätäsuojan tai lumiluolan kaivamiseksi.
Tunturisukset vai metsäsukset?
Tunturialueilla on yleensä kantava hanki ja jyrkemmät maastonmuodot, jolloin teräsreunoilla varustetuilla tunturi- tai retkisukset ovat paras suksivalinta. Näihin on saatavilla useita erilaisia sideratkaisuja sekä vaelluskenkien tyyppisiä, tukevia nahka- ja kangasmonoja. Suksissa on erilaisia pito-ominaisuuksia voideltavista suksista suomuihin ja nousukarvoihin. Suksiin voi kiinnittää myös koko suksen pituiset nousukarvat, joista on suuri apu pitkissä jyrkissä nousuissa, Pitkät nousukarvat auttavat myös ahkion kanssa hiihtämistä. Metsäisemmillä alueilla liikuttaessa ja etenkin alkutalvesta voivat leveät ja pitkät metsäsukset toimia tunturisuksia paremmin.
Lue lisää Ruotsin olosuhteista
Merkityillä reiteillä pääsee kuivin jaloin vesistöjen yli
Reitillä olevat vesistöt ylitetään yleensä silloilla, soutuveneillä tai maksullisilla moottorivenekyydeillä. Soutuveneylityksissä on yleensä käytettävissä kaksi tai kolme venettä. Retkeilijän on itse huolehdittava siitä, että kummallekin rannalle jää vähintään yksi vene ylityksen jälkeen.
Suurempien järvien yli voi olla maksullinen moottorivenekuljetus. Kuljetukset voivat toimia aikataulun mukaisesti tai ne pitää tilata erikseen.
Reittien ulkopuolella, etenkin suurtunturialueella, pitää jokien ylitykset suunnitella hyvin. Sateiden jälkeen jokien vedenpinta saattaa nousta nopeasti vaarallisen korkeaksi. Suurtuntureilla on myös jäätiköitä, joiden sulamisvesien määrä saattaa vaihdella suuresti. Jäätikköjoet ovat samean vetensä ja vuolaan virtansa takia myös erityisen vaativia ylitettäviä.
Millä nopeudella kävelet tunturialueella?
Tunturialueilla hyvällä polulla etenemisvauhti on yleensä 3 - 4 kilometriä tunnissa. Lisäksi matka-aikaan on syytä lisätä puolisen tuntia jokaista 300 metrin nousua kohden. Tämän lisäksi on useimmille reiteille tai reittiosuuksille annettu ohjeellisia patikointiaikoja, joihin tauot eivät sisälly. Usein ohjeajat ovat kuitenkin liian optimistisia normaalikuntoiselle retkeilijälle. Kannattaakin seurata, miten oma etenemisvauhti suhteutuu annettuihin arvoihin, jotta saa itselleen kalibroituja ohjeaikoja.
Retkeilijän kartat ja kulkuyhteydet Ruotsissa
Kartat
Sähköiset kartat
Paperikarttoja verkosta
Julkinen liikenne
Ruotsissa on melko tiheä linja-autoreittiverkosto sekä harvempi rautatieverkosto. Ruotsissa ei ole autojunia.
