Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Keitintä hankittaessa on hyvä miettiä omia retkeily- ja ruuanlaittotarpeita sekä käyttöolosuhteita. Satunnainen kesäretkeily metsämaastossa ei vaadi samanlaisia ominaisuuksia keittimeltä kuin talviretkeily tai pitkät vaellukset avotunturissa. Keitinten ominaisuuksia vertailtaessa kannattaa huomioida keittimen paino, tilavuus, turvallisuus ja helppokäyttöisyys. Harrastaako esimerkiksi pääasiassa veneilyä tai melontaretkeilyä, jolloin keitintä ei tarvitse kantaa? Lisäksi on syytä selvittää, kuinka helposti keittimen vaatimaa polttoainetta on saatavilla. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta, jos retkeilee ulkomailla. On myös hyvä muistaa, ettei lentokoneessa saa kuljettaa mukanaan retkikeittimen polttonesteitä tai kaasua.
Hyviä yleiskeittimiä ovat ns. myrskykeittimet, joissa polttimen tuulisuojassa on kattiloiden pidikkeet. Spriipolttimena on avonainen rasia, mutta useisiin malleihin on erillisenä varusteena saatavana myös paineella ja kaasu- tai nestemäisellä polttoaineella toimivat, suljetun polttoainejärjestelmän polttimet. Viimeksi mainitut tarvitsevat esilämmityksen. Markkinoilla on lukuisia kevyitä eri polttoaineilla toimivia polttimia, jotka ovat tehokkaita, mutta tarvitsevat lisävarusteena erillisen tuulisuojan.
Ennen retkelle lähtöä on tutustuttava mukaan otettavan keittimen rakenteeseen ja käyttöohjeisiin, jotta osataan käyttää sitä turvallisesti ja tarvittaessa tehdä pieniä korjauksiakin. Tärkeää on myös tarkastaa ja koekäyttää keitin ennen lähtöä.
Todellisen luonnonystävän keitin toimii aurinkovoimalla. Auringon säteilyä tulee maahan parhaimmillaan noin kilowatin verran neliömetrille. Muutaman neliön alalta voi siis periaatteessa saada kokoon järeän monipolttoainekeittimen tehon, kun paiste heijastetaan kattilaan. Suomessa se kuitenkin jää haaveeksi, ja käytännössä teho on vaatimaton. Keitin toimiikin tehokkaasti vain kauniina kesäpäivänä. Silti aurinkokeitintä on hauska kokeilla esimerkiksi osana retkiohjelmaa, koska keittimen voi rakentaa vaikkapa pahvista ja foliosta.
Kaasukeittimet ovat nopeita ja keveitä ruoantekovälineitä, jotka eivät nokea kattiloita. Kaasukeittimissä on vähän liikkuvia osia. Keittimet voidaan jaotella kaasusäiliön päälle kytkettäviin ja letkullisiin. Edellisessä ruuvataan keitin suoraan kiinni kaasusäiliöön ja jälkimmäisessä säiliö on korkeintaan puolen metrin päässä. Molemmissa vaihtoehdoissa joudutaan melkein aina käyttämään erillistä tuulensuojaa. Sen voi itse tehdä esimerkiksi alumiinifoliosta tai ostaa valmiina. Monissa malleissa poltin on osa keitin-kattilajärjestelmää, jolloin ei tarvita erillistä tuulensuojaa.
Kaasukeittimen etuina ovat nopeuden ja keveyden lisäksi liekin säätämisen hyvät mahdollisuudet, jolloin myös polttoainetta säästyy. Yhden vesilitran keittämiseen kuluu 3–4 minuuttia. Kaasu on polttoaineena kevyttä. Toisaalta retkellä on vaikea arvioida, paljonko kaasua on jäljellä.
Talvella retkeiltäessä kaasu ei ole yhtä tehokasta kuin kesällä. Tämän takia kannattaa käyttää talviolosuhteisiin soveltuvaa kaasua. Vaativiin talviolosuhteisiin soveltuvat hyvin keittimet, joissa on sisäänrakennettu kaasun esilämmitys, jonka ansiosta keitin toimii alhaisilla lämpötiloilla. Lisäksi kaasusäilytintä kannattaa pitää lämpimässä, esimerkiksi makuupussissa.
Monipolttoainekeittimet tai erilliset petroli- ja bensiinikeittimet ovat retkikeittimistä tehokkaimpia. Litra vettä kiehuu vain muutamassa minuutissa. Toisaalta tehokkaat keittimet ovat usein kovin meluisia palaessa. Kaikki nämä kolme keitintyyppiä ovat hyvä valinta talviretkille, joilla vettä joudutaan sulattamaan lumesta.
Monipolttoainekeitin on nimensä mukaisesti suunniteltu monenlaisille polttoaineille, kuten valopetrolille tai bensiinille. Polttoainepulloon pumpataan ylipaine, ja neste höyrystyy polttimen esilämmittimessä ennen palamista. Kaikissa näissä keitintyypissä on hyödyksi käyttää mahdollisimman puhtaita polttoaineita. Näin muodostuu mahdollisimman vähän nokea ja epäpuhtauksista syntyviä letkun tai suuttimen tukkeumia. Liekin säätämiseen on hyvät mahdollisuudet.
Puhdistettu bensiini on turvallinen valinta retkikeittimeen. Se ei sisällä autobensiinin myrkyllisiä lisäaineita. Puhdistetun bensiinin syttymislämpötila on korkeampi kuin autobensiinin, eikä se leimahda yhtä herkästi. Puhdistettu bensiini ei nokea kattiloita, autobensiiniä käyttäessä taas kattilat nokeentuvat jonkin verran. Valopetroli on sen sijaan talviretkellä turvallisin polttoaine, korkean leimahduspisteensä ansiosta, jos käyttää keitintä esimerkiksi teltassa. Joissakin monipolttokeitinmalleissa voi käyttää myös nestekaasua.
Monipolttoainekeitin on melko kallis ja vaativampi huoltaa ja käyttää kuin kaasu- ja spriikeittimet. Monipolttoainekeittimiin ei yleensä ostettaessa kuulu kattavaa varustusta. Kattilat hankitaan erikseen. Tuulisuojan sekä lämmön alas karkaamista estävän heijastimen voi tehdä vaikkapa paksusta foliosta tai ostaa valmiina, ilman niitä keitin on tuulelle herkkä.
Retkikeittimet toimivat spriillä, kaasulla, bensiinillä, petrolilla eli lamppuöljyllä tai puulla. Lisäksi markkinoilla on monipolttoainekeittimiä, joissa samaan keittimeen käy useita polttoainevaihtoehtoja.
Spriikeittimiin tarvittavia nestemäisiä polttoaineita on helposti saatavilla huoltoasemilta Pohjoismaissa. Kaasukeittimiin tarvittavia kaasusäiliöitä saa retkeilyliikkeistä sekä suurimmista tavarataloista ja huoltoasemilta. On hyvä pitää mielessä, että kaasuissa käytetään erilaisia standardeja niin Suomessa kuin ulkomailla. Petrolia ja bensiiniä saa kaikilta huoltoasemilta sekä Suomesta että ulkomailta. Sopivaa puuainesta, eli maassa olevia irrallisia oksia tms., puukeittimeen löytää yleensä joka paikasta, paitsi alueilta, joilla ei ole puuta tai se on lumen peitossa.
Retkeilijän kannalta tärkein polttoaineiden ominaisuus on leimahduspiste. Sillä tarkoitetaan alinta lämpötilaa, jossa nesteen pinnasta normaali-ilmanpaineessa erottuu niin paljon höyryä, että se muodostaa syttyvän höyry-ilmaseoksen, kun se saa liekkikosketuksen. Erittäin helposti syttyviä palavia nesteitä ovat ne, joiden leimahduspiste on alle +21 C. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi bensiini n. –40 C, etanoli (sprii) +12 – +13 C ja nestekaasu (propaani –104 C). Lamppuöljy eli valopetroli on turvallisin kaasu- ja nestepolttoaineista, koska sen leimahduspiste on +55 – +60 C.
Risukeitin on kevyt keitin, jossa peltipurkissa poltetaan puuta, esimerkiksi maassa olevia irrallisia ja kuivia risuja, tikkuja. Risukeitin on ekologinen vaihtoehto, joka käyttää uusiutuvaa polttoainetta, josta ei synny jätteitä. Risukeitin ei myöskään polta maaperän kasvillisuutta. Risukeitin ei voi leimahtaa tai räjähtää. Liekki keittimessä palaa puhtaammin ja liekki on kuumempi kuin vastaavankokoisessa avotulessa. Markkinoilla on erimallisia risukeittimiä. Keittimiä on erikokoisia, joista pienimmät soveltuvat retkeilykäyttöön.
Spriikeittimiä on muutamilla valmistajilla. Keittimeen kuuluu yleensä spriillä toimiva poltin, tuulelta suojaava kehikko, kattilat ja paistinpannu. Sarjaan on saatavilla lisäosia, esimerkiksi kahvipannu, kansi ja ruokailuastioita. Markkinoilla on myös myrskykeittimiä, joihin voi tehokkuuden lisäämiseksi lisätä kaasupolttimen tai petrolikeittimen.
Spriillä toimiva helppokäyttöinen myrskykeitin on toimintavarma, eikä siinä ole särkyviä liikkuvia osia. Tuulisellakin säällä myrskykeittimen poltin palaa hyvin ja äänettömästi kehikon suojassa. Keitin on melko huoltovapaa, pesun lisäksi huolloksi riittää tarvittaessa polttimon reikien puhdistaminen neulalla. Etuja on ruoantekovälineiden kulkeutuminen yhdessä paketissa, joka ei vie suurta tilaa rinkassa.
Ympäristömielessä spriikeitin on hyvä ratkaisu, koska polttoaine on tehty uusiutuvista (puu) luonnonvaroista. Jätemäärää voidaan minimoida, jos käytetään täyttöastioita. Huonoina puolina voidaan pitää tehottomuutta erityisesti talviaikaan, huonoa liekin säädettävyyttä ja kattiloiden nokeentumista, jota voidaan vähentää laimentamalla spriitä 10 % vedellä. Teho on myös kesäaikaan melko huono verrattuna muihin polttoaineisiin, sillä yhden vesilitran keittoaika on noin 10 minuuttia. Lisäksi on vaikeaa täyttää oikea polttoainemäärä polttimeen ilman, että ainetta menee hukkaan.
