Paukanevaan ja sen lähiympäristöön liittyy useita historiallisia asioita ja tapahtumia. Paukaneva on säilynyt muutosten keskellä hyvin, vaikka se on tiukasti asutuksen, rautatien, maanteiden ja Seinäjoen oikaisu-uoman ympäröimä. Oikaisu-uoma rakennettiin vuosina 1968-1982 Seinäjoelta Kyrönjokeen turvaamaan viljelyalueita jokavuotisilta tulvilta.

Kydön- ja tervanpoltto

Kydöttäminen eli nevamaitten poltto viljelymaiksi alkoi Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvun alussa. Paukanevan ympäristön peltomaat kuten Pajuneva on vanhaa suota, joka on polttamalla otettu viljelyskäyttöön.

Metsäisillä suosaarekkeilla on kasvanut vankka metsä. Tervahaudat Isosalossa ja Lehtisalossa muistuttavat tervanpolton erityisestä merkityksestä maakunnalle 1700- ja 1800 -luvuilla.

Vanhat pitkospuut

Seinäjokelaiset rakensivat yhdessä nurmolaisten kanssa Nurmon kirkkoa 1700-luvun alussa. Samassa yhteydessä rakennettiin pitkospuut oikotieksi suoraan Paukanevan yli Isosaloon ja siitä kirkolle. Tätä tietä sanottiin "Niemistön kirkkotieksi". Nämä pitkospuut paloivat vuonna 1752 suuressa metsäpalossa, joka ulottui Ikaalisista aina Paukanevalle saakka.

Paukanevan ojitukset

Suomaisema. Etualalla tupasvillaa.1860-luvun katovuosina kruunu alkoi järjestää tilattomalle väelle hätäaputöitä Paukanevan ojittamiseksi. Suo oli tarkoitus kuivata suurten laskuojien avulla kytöviljelykseen sopivaksi. Paukanevaa ojitettiin keväästä 1867 lähtien mutta heikoin tuloksin. Seuraavana vuonna kappeliseurakunnan kokouksessa päätettiin pyytää, ettei avustusta määrättäisi ojittamistöihin, koska neva on niin vetelä, ettei sitä olisi millään saatu käsivoimin kuivattua. Avustukset suunnattiinkin uuden maantien tekoon.

Kiikun suora

Ajatusta Paukanevaa halkovasta tiestä pidettiin aluksi mahdottomana ja aivan liian kalliina. Yhteisessä kuntakokouksessa vuonna 1876 kuitenkin paikallinen isäntä Matti Martikkala lupasi tehdä suoran tielinjan 30 markalla aiemmin lasketun 500 markan sijasta. Hän pyysi Kiikussa torpan isäntää sytyttämään olkikasan palamaan kello 8 illalla. Hän meni itse apumiehineen Nurmon kirkolle odottamaan kunnes taivaalle ilmestyi savua palavasta kasasta. He asettelivat seipäitä, joiden päissä oli palavia soihtuja tasaisin välein. Näin saatiin suora linja vedettyä Kiikkuun asti.

Vuoden 1918 sota

Vuoden 1918 sodan väkivaltaisuudet koskettivat myös Seinäjokea ja Nurmoa. Kaikkiaan teloitettiin 44 punavankia, jotka kaikki oli tuotu muualta. Nurmolaisilla ja seinäjokelaisilla ei ollut osaa näissä tapahtumissa. Teloitukset tapahtuivat pääasiassa Paukanevalla. Vielä sodan kestäessä 20 teloitetun omaiset kaivoivat vainajansa ylös nevasta ja kuljettivat kotiseutunsa multiin. Loput on haudattu tuntemattomina Nurmon kirkkomaahan.

Ajankohtaista

Olosuhteet

Sää- ja keliolosuhteet

tiistai

keskiviikko

torstai

perjantai