Valkmusan luonto

21.8.2020
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.

Kaksi teerikukkoa tappelee suolla. Taustalla häämöttää metsä.

Valkmusan kansallispuiston koskematon suoluonto on vilkaimmillaan kevätaikaan. Rahkasammalten värittämässä luonnossa viihtyy moni lintu- ja perhoslaji.

 

Näin huolehdimme luonnosta

Munasuo, Valkmusa, Kana-niemensuo, Mustanjärvensuo

Valkmusan kansallispuiston alueelta on tunnistettu yli 40 erilaista suotyyppiä, mikä tekee alueen suoluonnon poikkeuksellisen edustavaksi Etelä-Suomen oloissa. Suot ovat luontonsa puolesta myös kansainvälisesti arvokkaita. Soiden reunaosat ovat säilyneet valtaosin luonnontilaisina.

Laaja, puuton suo on kuvattu yläviistosta. Suon keskellä on isoja vesilätäköitä. Kuvan edustalla näkyy pienikasvuisia mäntyjä ja horisontissa siintää metsän raja.

Kansallispuistoon kuuluvia soita ovat Munasuo, Valkmusa, Kananiemensuo ja Mustanjärvensuo.

Munasuo on maamme suurin ja parhaiten kehittynyt Rannikko-Suomen kermikeidas. Keidassuot ovat paksuturpeisia ja karuja soita, joiden keskiosa on selvästi suon reunoja korkeammalla. Munasuon laidoilla on vetisiä laidenevoja, rämeitä ja korpia.

Aukealla suolla kasvaa pieniä mäntysaarekkeita sekä yksittäisiä mäntyjä siellä täällä. Täysikuu valaisee talvista suota.

Erämaisen luonteensa säilyttänyt Kananiemensuo koostuu monista erilaisista suotyypeistä, jotka muodostavat edustavan kokonaisuuden. Kokonaisuudesta voi erottaa muun muassa kaksi keidasta ja yhden aapasuon. Suon keskiosia hallitsevat rimpiset kalvakkanevat.

Perhosen toukkia pitkospuilla

Kansallispuiston alueella esiintyy useita harvinaisia ja uhanalaisia perhoslajeja. Esimerkiksi puiston tunnuseläin rämekulmumittari on uhanalainen, vain Etelä-Suomen rannikon soilla elävä perhonen. Valtaosa suoperhosista elää erilaisilla rämeillä, ja ne ovat hämärä- tai yöaktiivisia. 

Karvainen perhosen toukka etenee harmaantuneen lankun päällä. Väritykseltään toukka on vatsapuolelta ruskea ja selkäpuolelta harmaa.

Perhonen istuu kasvin varrella. Perhonen on pohjaväritykseltään harmaa, jossa on mustia ja muutama oranssi pilkku.

Rämekulmumittari Valkmusassa

Rämekulmumittari on pieni, siipiväliltään alle kaksisenttinen perhonen. Rämekulmumittareiden lentoaika kestää kuukauden verran, juhannuksesta eteenpäin. Enimmäkseen rämekulmumittarit lentävät iltahämärissä, joskus myös päivällä tai lämpiminä öinä, ja säikähtäessään nousevat muulloinkin kulkijan tieltä lentoon. Rämekulmumittarin kaunis keltapurppura väritys sopii ympäröivään rahkasammalten ja suokasvien värimaailmaan. Rämekulmumittari valittiin Valkmusan tunnuseläimeksi, koska sen esiintyminen Suomessa rajoittuu rannikkoseudulle ja painottuu etelään. Rämekulmumittari on harvinainen ja sen kanta Suomessa on luokiteltu vaarantuneeksi. 

Punaisen- ja oranssinkirjava perhonen istuu kasvin varrella. Taustalla näkyy heinikkoa.

Kalasääsken valtakunta

Valkmusan kansallispuisto on kalasääskien suosiossa. Kalasääski on näyttävä ja suurikokoinen petolintu, joka syö lähes yksinomaan kalaa. Puistossa tai heti sen reunamilla pesii peräti kuusi paria kalasääskiä eli sääksiä. Kalasääski arvostaa pesäpaikan valinnassaan ympäristön rauhallisuutta sekä avaria näkymiä, mutta on valmis lentämään ravinnon perässä pitkiäkin matkoja. Tämä korostuu Valkmusassa, jossa on tiheä kalasääskikanta, vaikka lähimmille kalavesille on vähintäänkin kilometrejä! Jokaisen hautovalle puolisolle tai jälkikasvulle toimitettavan aterian joutuu siis hakemaan pesälle erikseen kilometrien päästä. Lennon vaivattomuus näkyy sääksen elämässä muutenkin. Joka vuosi Valkmusan kalasääsket käyvät viettämässä talvikuukaudet eteläisessä Afrikassa, palatakseen samoille sijoille uudestaan pesimään. Pesimäaikaan kalasääski on helppo nähdä ja kuulla vaikkapa Simonsaaren pitkospolulla.

Kalasääski liitelee taivaalla. Auringon säteet saa hohtamaan pääväritykseltään mustavalkoisen linnun siiven kullankeltaisena.

Pesä- ja levähdysalueita linnuille

Valkmusan kansallispuiston suot ovat kuuluisia runsaasta lintulajistostaan, joihin lukeutuu useita harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Pesimälinnustoon kuuluu sekä rannikon lintuvesiltä tuttuja lajeja, kuten punajalkavikloja ja punasotkia, että pohjoisia lajeja kuten pikkukuoveja. Myös kurki pesii alueella. Rauhalliset suoalueet ovat myös säännöllisiä levähdysalueita kurjille ja hanhille.

Teerikukko seisoo keskellä suota ja levittelee siipiään. Taustalla näkyy kaksi kurkea ja hieman kauempana metsän laita.

Valkmusan kansallispuisto

  • Perustettu 1996
  • Pinta-ala 19,5 km²

Valkmusan kansallispuiston piirretty tunnus. Soikeassa tunnuksessa on kuvattu rämekulmumittari. Tunnuksen ulkoreunoilla kiertää teksti: Valkmusa kansallispuisto nationalpark.

Valkmusan kansallispuiston tunnus on rämekulmumittari

Julkaisuja ja muita verkkopalveluja Valkmusasta

Metsähallituksen julkaisuja Valkmusasta (julkaisut.metsa.fi)

Muita verkkopalveluja