Peräpohjolan aapasuovyöhykkeen pohjoisosaan sijoittuva Ilmakkiaapa on luonnoltaan arvokas suo, joka kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Ilmakkiaapa on erinomainen paikka tutustua aitoon pohjoissuomalaiseen aapasuomaisemaan. Vuodenaikojen mukaan muuttuvaan maisemaan kevät tuo tulvat sekä suolinnuston värikkään elämän. Syksyinen aapasuo tarjoaa räiskyvää ruskan hehkua.
- Tunnettu lintutarkkailijoiden bongauspaikka.
- Perustettu 1988.
- Suojelualueen pinta-ala 12,4 km²
Ilmakkiaavalla vetiset rimmet ja kuivemmat jänteet eli kaarrot vuorottelevat ja kuvioivat suon pintaa. Maaston muotoja loivasti seuraileva aapasuo on Pohjois-Suomelle ominainen suotyyppien yhdistelmä, jonka syntyyn vaikuttavat runsaat kevättulvat ja talviaikainen routiminen. Tulvavesi ehkäisee rahkasammalten kasvua ja luo näin kasvumahdollisuuksia aapasoiden tyyppikasveille: lukuisille saralajeille, villoille ja raatteelle. Roudan kasaamilla jänteillä kasvaa vaivaiskoivua, suopursuja ja muita varpuja. Suotyyppeinä ovat saraneva, rimpineva ja nevaräme.
Alkukesästä hillat, tähtikukkaiset raatteet ja koristeelliset suovillat muodostavat laajoja näyttäviä kasvustoja. Syksyllä, kun muuttolinnut ovat poistuneet, koko suo hohtaa keltaisen, punaisen ja ruskean eri sävyjä. Ensimmäisten pakkasten saavuttua on sopiva aika lähteä keräämään suolta karpaloita.
