Hiidenportin nähtävyydet ja historia

7.6.2021
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.

Kaksi retkeilijää rinkat selässään seisoo kallioisen jyrkänteen reunalla portailla ja katsoo rotkon pohjalla olevaan lampeen päin.

Nähtävyydet 

Hiidenportin rotko

Hiidenportin rotko pystysuorine kallioseinämineen ja jyhkeän karkeine louhikkoineen on kansallispuiston tunnetuin nähtävyys. Rotkon jylhyys saa ihmisen tuntemaan itsensä pieneksi. Palolammen opastuspaikalta on rotkolle matkaa vain 1,3 km.

Etualan mäntyjen ja kuusten takana kohoaa pystysuora kallioseinämä. Jyrkänteen päällä kasvaa havumetsää.

Kovasinvaara 

Kovasinvaaran taloautio yllättää kulkijan. Vanha pihapiiri niittyineen tarjoaa mielikuvia elämästä erämaiden keskellä. Kaskikoivikoiden ympäröimä piha-aukio on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema. 

Kesäisen kukkaniityn keskellä kasvaa koivuja ja iso tuuhea kuusi. Puiden katveessa on opastustaulu.

Kulttuurihistoria 

Hiidenportin nähtävyyksiin kuuluvat myös alueen kulttuurihistoriaa henkivät kohteet, mm. savotta- ja uittokämppien rauniot, uittopadot, närelenkin vääntöpuu, pilkkapolut, heinäsuovien pohjat, tervahaudan pohjat ja kaskikoivikot.  

Hiidenportin rotkolla ja Kovasinvaaralla käynti on helppo yhdistää samalla noin 3 kilometrin mittaisella Hiidenkierroksella. Matkan varrella on näkyvissä myös mm. tervahauta ja kaskikoivikot. Uittoihin liittyvät kohteet ovat vähän kauempana Porttijoen varrella.

Havumetsän keskellä polun varrella on köysikaiteen takana kyltti, jossa lukee ”Tervahauta”, maastossa se näkyy pyöreänä kohoumana, jonka keskellä on laaja kuoppa.

Historia

Maa murtuu ja muovautuu
Hiidenportti - Hiiden koti
Hiidenportin kautta pakoon
Ihmisen jälkiä
Koti Kovasimella
Hiidentanssit
Salomaat suojeluun

Maa murtuu ja muovautuu

Hiidenportti on syntynyt maankuoren poimuttuessa. Myöhemmin jääkaudet muovasivat ja silottelivat sen pinnanmuotoja. Mannerjäätikön sulamisvedet muodostivat noin 10 000 vuotta sitten näille seuduille laajan Sotkamon jääjärven, joka aluksi purkautui Hiidenportin rotkon kautta kohti kaakkoa. 

Jäätikköjokien lajittelemista maa-aineksista syntyi Porttijokilaakson molempiin päihin harjujaksot, joista luoteinen suuntautuu kohti Sotkamon taajama-aluetta ja kaakkoinen Pohjois-Karjalaan.
Korkeimmalla kohdalla pystysuora kallioseinämä kohoaa jopa 20 metrin korkeuteen. Rotkovajoama on noin kilometrin pituinen.

Hiidenportti - Hiiden koti 

Ennen kristinuskon leviämistä suomalaiset palvoivat luonnon jumalia. Palvontapaikkaa nimitettiin hiideksi, jonne kokoonnuttiin uhraamaan suurille metsän jumalille. Hiisi-sanan merkitys muuttui 1600-luvulla, kun kristinusko levisi. Sen mukaan kaikki muut uskonnot olivat pakanallisia ja peräisin paholaisesta, ja siksi hiisikin sai merkityksen pahana asiana tai paikkana. 

Tarinan mukaan Sotkamon Vuokatinvaaralla muinoin asunut Hiisi kuunteli kauhulla kristinopin mukana tullutta kirkonkellojen soittoa. Hiisi heitti kirkkoa kahdesti isolla kivellä, mutta ei jaksanut toimittaa terveisiään perille asti. Pettyneenä hän keräsi karjansa - sudet, karhut, ahmat ja ilvekset - ja pakeni Hiidenportin saloille. Tänne asti kun ei kuulunut kirkonkellojen kaiku miltään suunnalta. Siitä lähtien Hiidenportin seutua pidettiin pelottavana ja pahana paikkana. Vanhan kansan mukaan rotkonpohjan tummat, pyöreät lammet ovat pelottavasti mulkoilevia Hiiden silmiä.

Ilmakuva rotkolaaksosta, jonka pohjalla on kivilouhikkoa ja kaksi tummapintaista pientä lampea syksyn sävyttämän pienen suon keskellä.

Hiidenportin kautta pakoon

Salomaiden keskellä, kaukana kaikesta sijaitseva Hiidenportti oli pitkään tuntematonta ja välteltyä seutua. Vanha tarina kertoo Hiidenportin löytymisestä näin:   

Oli vainon aikaa, jolloin viholliset olivat rakentaneet piilopirttinsä Porkkasalon laitaan. Sieltä pitäen he ryöstelivät lähikyliä. Kerran he ryöstivät 15-vuotiaan sotkamolaisen tytön, jonka he veivät mökkiinsä vanhemman naisen apulaiseksi laittamaan ryöstäjille ruokaa ja pitämään taloutta yllä. Tytöllä oli tietysti suuri hätä ja ikävä kotiin. Kerran hän keksi kysyä vanhemmalta emännältä, missä päin on Oulu? Siihen nainen vastasi, että aurinko nousee Venäjältä ja laskee Ouluun. Tyttö painoi tämän mieleensä.  

Tuli kuulas kevätyö, jolloin tyttö varasti kengät ja pakeni auringonlaskun suuntaan. Hän tuli jylhälle rotkolle ja häntä pelotti. Kuitenkin hän kulki rotkoa myöten. Kuun hän vihdoin pääsi kotiin, hän kertoi, missä vainolaisten piilopirtti on ja kertoi pelottavasta rotkostakin. 

Heti herätettiin kylän miehet ja jo samana yönä miehet lähtivät kostoretkelle. Tytön jälkiä seuraten he löysivät helposti rotkon. He kulkivat sen halki ja tulivat piilopirtille, jossa he ensimmäiseksi panivat oven lukkoon ja ikkunaluukut kiinni ja tuikkasivat mökin tuleen. Vihollisen päällikkö onnistui savuräppänän kautta pakenemaan lähimetsikköön, mutta se huomattiin ja hänet otettiin kiinni, tapettiin ja hukutettiin lampeen. Tämä on vanhan kansan mukaan ollut toinen syy sille, että Hiidenportin lammet ovat niin niin tummasilmäisiä.

Ihmisen jälkiä

Hiidenportin salot, kuten muutkin erämaiset alueet, olivat pitkään kaukaisia riistamaita. Kansallispuiston alueelta on löytynyt peuranpyyntikuoppia sekä käyttöesineiden palasia ja kvartsi-iskoksia. Nämä kertovat Porttijokilaakson toimineen kulkuväylänä ja pyyntialueena jo esihistoriallisella ajalla.  

Kaskiviljely levisi asutuksen leviämisen myötä aikanaan myös Kainuuseen. Kaskeamisen periaate on, että metsä hakataan ja poltetaan, ja tuhkan lannoittamassa maassa viljelys antaa paremman sadon. Kaskiviljely tuhlasi metsiä, mutta monipuolisti samalla luontoamme. Nykyisin entisiä kaskimaita osoittavat vaaranrinteiden kuusettuvat koivikot. Hiidenportin kansallispuiston komeimmat kaskikoivikot ovat Kovasinvaarassa.  

Myöhemmästä ihmisen toiminnasta alueella kertovat useat tervanpolttoon, savotta- ja uittokulttuuriin sekä piilopirttiperinteeseen liittyvät jäänteet. Tervatalouden kukoistuskausi ei ulottunut Hiidenportin saloille erityisen voimaperäisenä. Kansallispuiston alueelta löytyy kyllä muutamia tervahautoja, mm. Palolammen lähistöllä, mutta vaikeat kulkuyhteydet, pitkät etäisyydet ja laajojen mäntykankaiden puute eivät suosineet tervanpolttoa. 

Savottatoiminta alkoi Hiidenportissa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, jolloin alueelle rakennettiin kaksi savottakämppää, Kitulan kämppä savottajätkien majoitukseen ja Öhylän kämppä herrojenpirtiksi. Porttijokea perattiin 19090-luvun alussa uittoa varten. Uitoista kertovat lukuisat kivetyt uittoväylät sekä uittopatojen jäänteet mm. Kitulanlammen ja Pitkän-Portin alapuolella.

Metsäpolun varrella ison kelottuneet puun tyvi, jossa on ihmisen tekemä isohko reikä rungon läpi noin polven korkeudella.

Nykyisen kansallispuiston soilta niitettiin heinää vielä 1900-luvulla. Heinä koottiin suoviin ja kuljetettiin vasta talvella taloihin. Suovanpohjia löytyy vielä ainakin Mustalamminsuolta ja Urposuonniityltä. 

Syrjäiset erämaat ovat tarjonneet ihmisille myös pakopaikkoja ja piiloutumisen mahdollisuuksia. Jatkosodan aikana Hiidenportissa piileskeli lukuisia käpykaartilaisia, joiden väliaikaiset ahtaat piilopaikat sulautuivat maastoon lähes näkymättömiksi. Kansallispuiston alueella on varmuudella ainakin kahden piilopirtin jäänteet.  

Koti Kovasimella

Vaikeakulkuinen seutu ei liiemmin houkutellut pysyvää asutusta. Hiidenportin ainoa pysyvä asuinpaikka oli 1700-luvun loppupuolella perustettu Kovasin-niminen erämaatalo. Elämä karun erämaan keskellä oli ankaraa ja asukkaat vaihtuivat usein. Kovasimen erämaatorpan asukkaat saivat elantonsa eränkäynnistä ja vähäisestä kaskiviljelystä sekä tervanpoltosta. 1900-luvun alun suurien savotoiden aikaan pirtin jatkoksi rakennettiin kämppäpääty metsätyömiesten asuinsijaksi. Noihin aikoihin Kovasinvaaralle pidettiin myös pientä kauppaa savottalaisia varten.  

Kovasinvaaran viimeiset asukkaat möivät tilan valtiolle vuonna 1949. Kovasimen erämaatorpan rakennuksia ei enää ole. Entisestä asuinpaikasta kertovat vain kasvillisuuteen peittyvät kivijalat, umpeen kasvavat niityt ja lähiympäristön lehtipuuvaltaiset, rehevät ja monilajiset kaskimetsät.

Hiidentanssit

1900-luvun alkupuolella Kovasimen torppa oli kuuluisa kesäisistä Hiidentansseistaan, joihin kerääntyi väkeä ympäri Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa. Hiidentansseja vietettiin heinäkuun ensimmäisen viikonlopun aikoihin, jolloin vaaralle kokoontui nuorta väkeä eri puolilta Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa. Seurustelulle ja tanssille oli sopiva aika lehdeksien teon ja heinänteon välissä.

Tämä kesäjuhla, jossa juhlaväki huvitteli ja kävi katsomassa Hiidenporttia, kesti pari kolme päivää, joskus viikonkin. Vierailla oli omia eväitä mukanaan, mutta ennen pitkää talon emäntä äkkäsi ryhtyä tienaamaan kahvilanpidolla. Pontikkaakin maisteltiin. Suuria rähinöitä ei Kovasimen kesäjuhlissa tiettävästi koskaan syntynyt - avioon johtaneita kohtaamisia sitäkin enemmän. 

Hiidentanssien perinne päättyi, kun Kovasinvaara jäi tyhjilleen 1940-luvun lopussa. 

Kelottuneella puun juurakolla kasvaa sammalta ja jäkälää. Mielikuvitusta käyttäen voi nähdä jonkin otuksen hahmon. Taustalla metsää.

Salomaat suojeluun

Metsähallitus rauhoitti kansallispuiston ydinosan, Portinsalon, puistometsänä jo 1940-luvun alussa. Puistometsä muutettiin seuraavalla vuosikymmenellä aarnialueeksi, jota laajennettiin vuonna 1970. Keskeinen osa kansallispuistosta on kuulunut myös Peurajärven - Hiidenportin retkeilykalastusalueeseen. 

Hiidenportin kansallispuisto perustettiin vuonna 1982. Puistoon on sittemmin liitetty Palolammen ja Kovasinvaaran alueet. Aluetta ollaan jälleen laajentamassa: Kuusilammenkankaan, Lapamäen, Lakilehdon ja Porkkasalon liittäminen kansallispuistoon odottaa ympäristöministeriön päätöstä. 

Hiidenportti kautta aikain

Hiidenportin kulttuurihistoriaa esitellään monipuolisesti myös Hiidenportti kautta aikain -esitteessä (saatavana painettuna, julkaisut.metsa.fi). Esite on tehty kahtena kieliversiona: suomi-venäjä ja englanti-saksa. Lisätietoja Kuhmon luontokeskus Petolasta

Hiidenportin kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 45 km²

Hiidenportin kansallispuiston piirretty tunnus. Soikeassa tunnuksessa on kuvattu lapinpöllö kuusenoksilla. Tunnuksen ulkoreunoilla kiertää teksti: Hiidenportti kansallispuisto nationalpark.

Hiidenportin kansallispuiston tunnus on lapinpöllö.