Retkeily & ulkoiluPituus15,7 km
Kesto(6-8 h)
HaastavuusKeskivaativa
Ukko-Luosto-tunturin ympärillä ja huipulla kulkevalla monipuolisella reitillä voit kokea Keski-Lapin luonnon huikean kirjon: ihmeelliset ikimetsät, avarat aapasuot ja karun kauniit tunturimaisemat. Pyhänlatvalaavulla voit hengähtää erämaisen suoalueen rauhassa, reitin kaksi muuta taukopaikkaa Tikkalaavu ja Ukko-Luoston maisematupa ovat lähellä lähtöpistettä. Yön yli retkeilevän on mahdollista varata myös matkan varrella oleva vuokratupa Yrjölä. Vaellusluontopolulla on paljon korkeuseroja, ja reitille osuu portaita ja pitkospuita sekä niin sorastettuja kuin hyvin kivikkoisiakin polkuja. Kumisaappaat ovat kevättulvien aikaan varmin jalkinevalinta, kesästä syksyyn toimivat varrelliset, vedenpitävät vaelluskengät. Reitillä on alueen luonnosta kertovia opastetauluja.
Reitin tunnus maastossa
RengasreittiKuljettavissa molempiin suuntiin, suositeltava kulkusuunta vastapäivään.
Reitti on kuljettavissa vain sulan maan aikaanKeväällä tulvat voivat katkaista reitin. Talvella reitti ei erotu maastosta.
TulentekopaikkaTarkista aina voimassa oleva maastopalovaroitus ennen tulentekoa.
LeiriytymismahdollisuusLeiriytyä voi merkittyjen taukopaikkojen välittömässä läheisyydessä.
TupaUkko-Luoston maisematupa (päivätupa). Vuokratupa Yrjölä on n. 200 m piston päässä reitiltä.
KäymäläMuista tuoda wc-paperi.
Muista roskapussiReitillä ei ole jäteastioita. Tuo roskapussi ja vie roskat mennessäsi.
Ei vesipistettäOta mukaan riittävästi juomavettä. Lähellä Yrjölää on merkitty luonnonvesipiste, jonka vesi on keitettävä ennen käyttöä.
Ei talvikunnossapitoa
Yhteystiedot
Reitin lähtöpisteLuostonportin pysäköintialue
Lähtöpiste: Luostonportti. Lähtöpisteellä on suuri Luostonportti-opastekyltti, viittoja ja kaksi kansallispuiston reittejä esittelevää opastuskatosta. Voit lähteä myös suuremmalta pysäköintialueelta tien toisella puolella, laskettelurinteiden juurella.
Reitti on merkitty puihin vihrein neliöin. Reittikuvaus ja suositeltu kulkusuunta on vastapäivään, jolloin reitin kivikkoisin osuus noustaan ylöspäin. Reitin voi kiertää myös myötäpäivään.
Luostonportilta suunnataan ruskeiden kesäreittiviittojen ohjaamana kohti Ukko-Luoston maisematupaa, Tikkalaavua, Pyhänlatvaa ja Yrjölää, poispäin opastuskatoksista, kulkien tien ylittävää latusiltaa. Laskettelurinteiden pysäköintialue kierretään vastapäivään maastopolkua noin 0,3 km.
Pysäköintialueen kulmalla, mökkialueen reunalla on Luoston reittien karttaopaste, jonka luota reitti lähtee nousemaan sorastettuna polkuna metsään, kohti Ukko-Luoston maisematupaa ja Tikkalaavua. Mikäli pysäköit laskettelurinteiden parkkipaikalle, voit lähteä reitille suoraan tästä kohdasta.
Leveä, sorastettu polku nousee komeiden mäntyjen reunustamana metsän suojiin ja saapuu n. 650 metrin jälkeen risteykseen. Risteyksestä voit käydä edestakaisin Tikkalaavun taukopaikalla noin sadan metrin päässä tai jatkaa suoraan kohti Ukko-Luoston maisematupaa.
Tikkalaavu
0,9 km reittiosuus Ukko-Luoston maisematuvalle nousee ajoittain hyvin jyrkästi. Polku on leveää ja sorastettua, mutta jyrkissä kohdissa on vaarana liukastuminen soralla. Kolmessa kohdassa on polun vieressä metalliritiläaskelmaiset maastoportaat puukaitein, joita voi käyttää halutessaan. Askelmien sivussa on puupäällyste koirille. Nousujen välillä kannattaa pysähtyä katselemaan ympärilleen; reitin kivutessa rinnettä ylös alkaa mäntyjen lomasta avautua näkymiä Luoston alueen vaaroille, mm. Orresokalle. Loppumatkasta kulkusuunnassa, korkealla rinteellä alkaa näkyä myös Ukko-Luoston maisematupa.
Reitti saapuu viitoitettuun kesä- ja talvireittien risteykseen, josta Ukko-Luoston maisematupa on noin 100 m päässä ylämäkeen.
Ukko-Luoston maisematupa
Ukko-Luoston maisematupa.
Maisematuvalta palataan takaisin alas risteykseen, josta vaellusluontopolku sukeltaa syvemmälle rinteen metsään vihrein neliöin merkittynä kapeana polkuna.
Seuraava 1,2 km reittiosuus on kapeaa, ajoittain varsin kivikkoista ja juurakkoista polkua, joka laskeutuu paikoin jyrkästi alas Ukko-Luoston rinnettä. Ympärillä olevat metsät kuuluvat kansallispuiston hienoimpiin ja vanhimpiin: korkealla olosuhteiden kurittamat männyt ovat matalia ja käppyräisiä, kuin veistoksia; rinnettä alaspäin kulkiessa ne muuttuvat yhä korkeammiksi kilpikaarnaisiksi pylväiksi. Syksyllä koivujen keltaiset lehdet ja punaisena hehkuva maaruska lisäävät taianomaista vaikutelmaa.
Reitti saapuu rinteen juurelle ja tunturia leveänä kiertävälle latupohjalle, joka sulan maan aikaan toimii maastopyöräilyreittinä. Metallisen viittaryhmän luona kapea vaellusluontopolku poikkeaa latupohjalta oikealle, syvemmälle metsään, kohti Yrjölää ja Pyhänlatvaa.
Seuraava 3 km reittiosuus kulkee melko tasaisessa metsämaastossa ja loppumatkasta saapuu Pyhälatva-aavan suoalueen reunamille. Polku on kapeaa, ja ajoittain kulunut kivikkoiseksi ja juurakkoiseksi. Kosteikot ylitetään kahden pitkittäisen lankun muodostamia pitkospuita pitkin. Reitillä voi kuitenkin olla märkiä osuuksia sateiden jäljiltä tai sulamisvesien kertyessä polulle.
Erämainen Pyhänlatvalaavu avautuu kohti tulosuuntaa, ja puiden lomasta, suon yli näkyykin komeana Ukko-Luosto.
Pyhänlatvalaavu
Reitti jatkuu polkuna metsäkaistaleella soiden ympäröimänä. Kosteimmissa kohdissa on kahden lankun levyiset pitkospuut. 0,3 km päässä Pyhänlatvalaavulta on puuviitta ja risteys vuokratupa Yrjölään, joka on reitiltä noin 200 m piston päässä. Päinvastaisessa suunnassa, noin 100 m pitkospuupiston päässä on Yrjölän vedenottopaikka. Vesi on keitettävä ennen käyttöä. Veden pinnassa on usein öljymäinen, vaarattomien rautabakteerien toiminnasta peräisin oleva kalvo, joka ei estä veden käyttämistä keitettynä.
Vaellusluontopolku jatkuu metsän suojissa 0,7 km ajoittain juurakkoista polkua saapuen jälleen suoalueelle. Noin 0,7 km matkalla olevien pitkien pitkospuuosuuksien ympärillä avautuvat Pyhälatva-aavan puuttomat nevat, joiden taustalla kohoaa majesteettinen Ukko-Luosto. Reitin varrella on niin kuivempia ja niittymäisempiä nevoja, kuin myös runsaiden avovesirimmikoiden kirjomia nevoja. Linnustosta esimerkiksi laulujoutsen, kurki ja jänkäkurppa ovat täällä vakituisia kesäasukkaita, ja soiden yllä saalistavista petolinnuista saatat bongata vaikkapa sinisuohaukan. Reitin varrelle on rakennettu myös niittylato muistuttamaan perinteistä: soiden saroja ja heiniä on ennen vanhaan niitetty ja korjattu vastaavanlaisiin suojiin karjan rehuksi.
Nevat vaihtuvat mäntyjä kasvavaksi rämeeksi ja edelleen metsäksi, kun reitti kaartaa jälleen kohti tuntureita. Aluksi se jatkuu noin kilometrin verran metsäpolkuna ja kosteikkojen yli pitkospuuosuuksina. Matkalla on myös korpia. Puustoisemman osuuden jälkeen maisemat avartuvat hetkeksi, ja Ukko-Luoston voi nyt nähdä hieman eri kulmasta. Rehevä Pyhänlatvaoja ylitetään puista siltaa, joka on melko huonokuntoinen, ja seuraavan puolen kilometrin reittiosuudella on myös paikoin huonokuntoisia vanhoja poikkilankkupitkoksia.
Lähestyttäessä tuntureita reitti muuttuu kapeaksi soralla päällystetyksi poluksi. 0,8 km jälkeen saavutaan viitoitettuun reittien risteykseen, josta sorapolkua vielä jatketaan eteenpäin noin sata metriä, kunnes sorastus päättyy.
Reitti jatkuu maastopolkuna ikimetsässä 0,9 km kohti Pikku-Luoston ja Ukko-Luoston välistä solaa. Ikivanhat männyt ja naavahuntuiset kuuset saattelevat kulkijaa polun kivutessa ylöspäin ja muuttuessa kivikkoisemmaksi.
Viitoitetusta reittien risteyksestä luontopolku lähtee puuviitan osoittamana nousemaan Ukko-Luoston etelärinteelle, aluksi metsien suojassa. Heti alkumatkasta ylitetään jyrkkäseinämäinen notkelma, muutoin yhteensä noin 1,6 km mittainen nousu tunturin huipulle tapahtuu melko loivasti. Reitti on paikoin erittäin kivikkoinen, eikä joka kohdassa ole selkeää polkua. Reittimerkit siirtyvät avotunturissa puista tolppiin.
Välillä kannattaa pysähtyä katselemaan tulosuuntaan, sillä kirkkaalla kelillä näkee helposti Pyhätunturille saakka. Näkymä avartuu reitin kavutessa yhä korkeammalle. Kun metsänraja jää taakse rinteellä sinnittelevät yksittäiset tunturikoivut ja matalat männyt. Puuttoman lakialueen karun kauniilla tunturipaljakalla vuorottelevat matalat, katajaiset varvikot ja keltakarttajäkälän täplittämät rakkakivikot.
Ukko-Luoston huippu
Ukko-Luoston tuulisella huipulla olet Luoston korkeimmalla kohdalla, 514 m merenpinnan yläpuolella. Huipulla on kauas erottuva valkoinen säähavaintoasema, jonka ympäristö on helppokulkuiseksi sorastettu. Tunturin länsirinteelle, Ukko-Luoston näköalapaikalle laskeutuu 100 m sorapolku. Puiselta katselutasanteelta voit ihailla kaukana alapuolella levittäytyviä aapasoita ja metsiä, joiden halki olet vaellusluontopolkua tänne taivaltanut – saatat hyvinkin erottaa mm. Pyhänlatva-aavan ylittävän pitkospuureitin. Näköalapaikalta palataan samaa polkua takaisin huipulle.
Reitti kulkee alas huipulta tunturin itäpuolen rinnettä, aluksi leveänä sorastettuna polkuna ja kivenlohkareista tehtyinä porrasaskelmina. 0,4 km päässä huipulta alkavat 575-askelmaiset Ukko-Luoston portaat, joissa on metallirunko sekä puulla päällystetyt kaiteet ja askelmat. Askelmat ovat pääosin mukavasti kuljettavan pituiset, mutta portaiden keskivaiheilla on jyrkästi lyhyillä askelmilla laskeutuva osuus. Rinnettä alas mutkittelevien rappusosuuksien välillä on maisemallisia tasanteita, joilta voit ihailla edessäpäin avautuvaa vaaramaisemaa tai tarkkailla vielä, miltä Pyhätunturin tunnistettava tunturisiluetti näyttää yli Ukko-Luoston jylhän rakkarinteen.
Portaiden juurelta laskeudutaan risteykseen, josta käännytään vasemmalle kohti Luoston keskusta. Matkaa lähtöpisteelle Luostonportille on 1,4 km, ja polku on leveää ja helppokulkuiseksi sorastettua. Aluksi kuljetaan rinteen vierellä, minkä jälkeen matkan teko on joutuisaa alamäkeä läpi kynttiläkuusia ja järeitä mäntyjä kasvavan metsän.
100 metriä hiekkatien ylityksen jälkeen käännytään viitoitetusta risteyksestä vasemmalle Luoston keskuksen suuntaan. Loppumatka 0,3 km on leveää ja helppokulkuiseksi päällystettyä latupohjaa.
Reitin päätepisteLuostonportin pysäköintialue