Retkeily & ulkoiluPituus1,4 km
Kesto(30-60min)
Lukkokoski on Mustijoen pisin luonnontilainen koski ja hyvin edustava. Siellä on havaittu myös saukkoja. Kohteella on melko runsaasti lahopuuta. Joen itäpuolinen metsäalue on melko vanhaa metsää, jossa kasvaa useita järeitä haapoja. Pääosin kohteen kasvillisuustyyppi on tuoretta kangasta. Kosken keskelle jäävillä saarilla on rehevää tuoreen ja kostean lehdon kasvillisuutta. Metsä on aiemmin todettu liito-oravan elinympäristöksi. Luontopolku vie kävjät tutustumaan noin 1,4 km matkalla tähän vaihtelevaan luontoympäristöön.
- Lukkokoski on maisemallisesti kiehtova kohde kaikkina vuodenaikoina
- Kohde on helppo saavuttaa ja liikenneaseman palvelut lähellä
- Reitti tarjoaa helposti saavutrettava reilun puolen tunnin "luontoaltistuksen"
- Lukkokoski on myös suosittu ja helppo kalastuskohde
- Luontopolku vie kävijän kokemaan useita eri luontotyyppejä matkan varrella ja tarjoaa tietoa luontoympäristöstä.
- Lukkokoskella voit viettää aikaa myös penkeillä istuen ja kosken kohinasta sekä maisemista nauttien
Yhteystiedot
Reitti alkaa junaradan alikulkutunnelin jälkeen ja suuntaa alas purolaaksoon kulkien kosken sivupuron vartta kohti näköalatasannetta. Näköalatasanteella voit ihastella kosken kuohuja jotka vaihtelevat vedenkorkeuden mukaan. Näköalatasenteelta reitti seuraille kosken rantoja hieman korkeammalta katsottuna. Noin puolessa välissä reittiä avautuu näkymä Hotelli Hirvihaaran kartanolle. Suurien haapojen jälkeen reitti nousee alueen korkeimmalle kohdalle jäkäläpintaiselle avokalliolle. Avokalliolta paluumatka kulkee läpi rehevän kuusimetsän ja palaa takaisin hakepintaista polkua pitkin.
Reitti sisältää jonkin verran korkeuseroja, joten se vaatii kohtalaista liikuntakykyä. Reitin varrella on levähdyspenkkejä noin 400 metrin välein. Reitillä on viisi kohdetaulua, joissa kerrotaan alueen luontotyypeistä ja niille tyypillisistä eläin- ja kasvilajeista. Luontopolku kulkee osin luonnontilaisessa metsässä, joten vuodenajat ja sääolosuhteet voivat muuttaa olosuhteita reitillä kuljettaessa. Kirjanpainajan tuhot on hyvä huomioida etenkin kovalla tuulella, sillä silloin pystyyn kuolleita kuusia voi kaatua. Metsä on aiemmin todettu liito-oravan elinympäristöksi, mutta vuoden 2018 maastokäynneillä alueelta ei havaittu liito-oravaa.”