Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Talvitelttailussa on tärkeää, että varusteet sopivat talvitelttailuun. Telttailija on retkeillessään täysin omavarainen. Hänen reitinvalintansa ei ole riippuvainen kämppäverkostoista, koska asunto, ruoka, valo ja lämpö ovat parin metrin päässä takana, ahkiossa.
Peruslähtökohta talvitelttailussa on, että varusteet kuljetetaan ahkiossa, koska varusteita on enemmän kuin kesällä eivätkä ne yleensä mahdu rinkkaan. Talvella on myös syytä kerrospukeutua, jotta vaatetus on sopiva lämpötilan ja fyysisen rasituksen suhteen.
Talvitelttailla voi muutamalla eri tavalla. Yksi tapa on käyttää neljän vuodenajan telttaa, yleensä tunnelitelttaa, jota ei lämmitetä, vaan käytetään riittävän lämmintä makuupussia. Ruokaa laitetaan yleensä ulkona ja poikkeustapauksissa myös teltan eteistilassa eli absidissa hyvä ilmanvaihto varmistaen.
Toinen tapa, puolijoukkueteltta ja kamiina, sopii suuremmalle ryhmälle. Tämä telttailumuoto poikkeaa edellisestä siten, että kamiinassa pidetään tulta läpi yön. Jokainen vastaa vuorollaan teltan lämmityksestä ja toimii kipinämikkona. On syytä etukäteen varmistaa, että on riittävästi polttopuita saatavissa.
Talvitelttailussa täytyy muistaa, etteivät varusteet ja ennen kaikkea makuupussi, pääse kostumaan. Kosteuden syntymistä voi vähentää harjaamalla irtolumet pois vaatteista ennen kuin menee telttaan. Aamulla kannattaa tuulettaa kosteus pois makuupussista. Makuupussin pitää olla riittävän lämmin ja makuualustan pitää eristää tehokkaasti lumen kylmyyttä. Eristävyyttä voidaan parantaa laittamalla kaksi makuualustaa päällekkäin. Ilmatäytteistä untuvamakuualustaa voi myös käyttää.
Untuvatäytteisen makuupussin kostumista voi ehkäistä käyttämällä kahta makuupussia päällekkäin niin, että päällimmäisenä on kuitupussi, ja sisempänä untuvapussi. Kuitupussin lämmön eristävyys ei heikkene kostuessaan yhtä paljon kuin untuvapussin. Sisempänä oleva untuvapussi pysyy kuivana ja eristää lämpöä paremmin kuitupussin kerätessä suurimman osan kosteudesta.
Neljän vuodenajan telttamallit ovat helppoja pystyttää ja tuulella pystyttäminen aloitetaan tuulenpuolelta "rakennellen" myötätuuleen. Tunneliteltat pysyvät hyvin pystyssä kovassakin tuulessa, mikäli maakiilat saa kiinnittymään tarpeeksi hyvin. Maakiiloina voi myös käyttää suksia.
Kupoliteltat ovat erilaisin kaarirakentein itsestään pystyssä pysyviä ja kestävät tuulta varsin hyvin, mutta nekin on ankkuroitava lumeen tai maahan kunnolla. Teltan vaatimuksiin kuuluu, että se kestää tarvittaessa myrskynkin (yli 30 m/s) riepottelun. Talviteltat ovat kaksinkertaisia, lukuun ottamatta puolijoukkuetelttoja.
Olosuhteista riippuen teltan alustaa voi tasata suksilla tamppaamalla tai kaivamalla alustan lumeen tai tekemällä tuulen puolelle lumesta suojaseinämän. On tärkeää, että suojaseinä ei ole aivan teltan vieressä, sillä tyynenpuolelle kinostuu lunta.
Talvivaeltajat ovat käyttäneet kupolitelttaa vuosikymmenet. Kupoliteltan kaarien varaan pingottuu ohuesta vedenpitävästä kankaasta tehty huppu, joka kiinnitetään kaarien alapäähän pujotetuilla lenkeillä ja lumiliepeet käännetään teltan alle. Molempien kankaiden läpi johdetaan ilmanvaihtoputki katon korkeimpaan kohtaan (esimerkiksi pölynimurin letkun 30 sentin pituinen pätkä). Korvausilma tulee oviaukon raoista ja poistuu käytettynä hormin kautta.
Teltassa on kattoverkko, jossa kuivuvat märät varusteet, kun keitin lämmittää sisätiloja. Kylmimmillään kupoliteltassa voi retkeillä jopa 40 asteen pakkasessa, jolloin sisällä voi olla 20–30 astetta lämmintä keittimen päällä ollessa. Tunnelitelttaan ei ole yhtä helppoa asentaa ilmanvaihtoputkea, koska teltan omat tuuletusaukot eivät ole selvästi katon korkeimmassa kohdassa.
