Virtavesien ylitykset Urho Kekkosen kansallispuistossa

Kaikissa kansallispuiston jokivesissä on matalia ylityspaikkoja, jotka voi ylittää kahlaamalla veden ollessa normaalikorkeudessa, pois lukien Luttojoki. Keskipituisella vaeltajalla vesi kahlaamoissa ulottuu keskimäärin polveen. Virtaus vaihtelee kahlaamoittain: mitä kapeampi ylityspaikka on, sitä voimakkaampi virtaus yleensä on. Voimakkaassa virrassa kahlaaminen on aina vaativampaa. 

   
Yleisesti käytössä olevat kahlaamot on merkitty Maanmittauslaitoksen karttapaikkaan  nimellä "kahlaamo". Matalia kohtia voi olla muuallakin, mutta kahlaamoksi karttaan merkityt paikat ovat tunnetuimpia ylityskohtia. Matalat kohdat ovat usein jokien koskipaikoissa ja leveissä kohdissa.  

Kahlaamoiden merkitys on kasvanut sen myötä, kun Porttikosken ja Kotakönkään sillat purettiin vuonna 2026. Kansallispuiston syrjävyöhykkeellä on jäljellä kaksi siltaa: Luttojoen riippusilta  ja Aitaojan silta.

   
Kansallispuistossa on yksi maastoon merkitty kahlaamo, Aittajärvi. Suomujoella, Aittajärven itäpuolella oleva reilun 50 metrin levyinen kahlaamo on merkitty joen pohjaan oranssein merkkikivin. Tutustu Aittajärven kahlaamoon Luontoon-palvelun kartalla.

   
Nuorttijoen retkeilyreitin varrella on yksi vaijerilla varustettu kahlaamo: Kärekeoja. Vaijeri asennetaan aina kesän alkupuolella, ja otetaan pois loppusyksystä. Vaijerin asennuksesta tiedotetaan aina erikseen kansallispuiston ajankohtaisuutisissa.

Kansallispuiston jokiin virtaa lukuisia pieniä puroja, joiden valuma-alueet ovat laajat. Tämä tarkoittaa sitä, että rankkojen tai pitkien sadejaksojen myötä jokivedet nousevat erittäin nopeasti tulvakorkeuteen. Erityisen nopeasti tulvivia jokia ovat esimerkiksi Muorravaarakanjoki ja Suomujoki. Reittivalintoja suunnitellessa on tärkeää huomioida jokien mahdolliset vedenkorkeuden muutokset. Kannattaa myös tehdä etukäteen varareittisuunnitelma, joka on mahdollista toteuttaa tulvasta huolimatta. Retken kynnyksellä on suositeltavaa seurata tarkoin säätiedotusta ja vaihtaa retki tarvittaessa varasuunnitelmaan.

Alkukesästä vedenkorkeus virtavesistöissä on tavanomaista korkeammalla jään ja lumen sulaessa. Tulva voi nousta todella nopeasti ja korkealle. Tulvan määrään ja kehittymiseen vaikuttavat menneen talven lumi- ja jäämäärä sekä loppukevään lämpötilat. Jos kerralla sulaa nopeasti suuria lumi- ja jäämääriä lämpöaallon myötä, tulvat nousevat yleensä ennätyskorkeuksiin, mutta laskevat myös nopeasti. Viileä kevätsää puolestaan pitkittää tulvan muodostumista myöhäisempään ajankohtaan. Kevättulvan ajankohta vaihtelee toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin. 

Olosuhteita voi seurata esimerkiksi Ilmatieteenlaitoksen sääkartasta ja vesi.fi -palvelun vesitilanteen ajankohtaiskatsauksesta. Joidenkin yksittäisten jokien vedenkorkeuden ennusteen näkee myös  Vesi.fi -karttapalvelusta. Urho Kekkosen kansallispuistossa on yksi mittauspiste: Luttojoki. Luttojoen vedenkorkeus toimii löyhänä indikaattorina myös muille kansallispuiston virtavesille. Isona jokena sen vedenkorkeus tosin nousee muita hitaammin.

Vesistöjä ei pidä lähteä ylittämään ilman ennakkovalmistautumista. Virtavedessä kahlaamista on syytä harjoitella ja tutustua aiheeseen etukäteen. Tärkeää on myös muistaa, että vesistöjen ylitykset ovat aina retkeilijän omalla vastuulla, vaikka kahlaamossa olisi apuna vaijeri tai merkkikiviä.