Urho Kekkosen kansallispuiston nähtävyyksiä

Niilanpään tunturin länsirinteellä voit tutustua Lapin paliskunnan poroaitaan, joka on rakennettu 1960-luvun alussa. Sitä on käytetty etupäässä kesäaikaan vasanmerkintäaitana, mutta siellä on pidetty myös syyserotuksia.

Poroaita ei ole ollut moneen vuoteen käytössä, sillä porotyöt painottuvat tällä hetkellä paliskunnan länsiosien laidunmaiden ympäristöön. Aidan lähellä on Lapin paliskunnan kämppä, joka on rakennettu poronhoitotöiden tukikohdaksi. Niilanpään porokämpän isompi puoli on lukittu ja poromiesten käytössä, mutta pienempi puoli on kaikille avoin päivätupa. Porokämpän pihapiirissä on retkeilijöiden käyttöön lisäksi tulentekopaikka, kuivakäymälä ja liiteri.

Raappanan kammi on pieni, osittain maan sisään rakennettu tunnelmallinen kammi Urho Kekkosen kansallispuiston ydinosassa Luirojärven itärannalla. Lähimmät varaus- ja autiotuvat ovat parin kilometrin päässä. Vuosikymmenten saatossa Raappanan kammi on palvellut lukuisia kulkijoita yöpymispaikkana, mutta nykyisin se on nähtävyyskohde.

Innokas erämaan kulkija Aaro Raappana, Sodankylän entinen nimismies, rakensi kammin tukikohdakseen keskelle Koilliskairan erämaata. Kammi sijaitsee erämaisen Luirojärven ja pienemmän Raappanan lammen välisellä kannaksella Luirojärven itäpuolella. Alueen korkeimman tunturin Sokostin (717 m) huipulle on kammilta matkaa linnuntietä 4 km. Raappanan kammi on ensimmäinen tunnettu pelkästään retkeily- ja virkistyskäyttöön rakennettu kammi Suomessa.

Raappanan kammi eli "Sokostin kämppä", niin kuin Aaro Raappana itse halusi sitä nimitettävän, ehti vuosikymmenten saatossa pahoin maatua. Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen jälkeen kansallispuiston henkilökunta ja Nuorten Retkeily ry. rakensivat sen uudestaan vuonna 1984. Rakentamisessa noudatettiin vanhaa rakennustapaa ja vanhoja mittoja. Vuoteen 2000 Raappanan kammi oli kahden hengen varauskammi, jonka jälkeen se palveli retkeilijöitä avoimena kammina. Tällä Hetkellä kammin kunto on huono.

Raappanan kammi on osittain maan sisään rakennettu pieni yöpymispaikka. Koska kammin ovi avautuu ulospäin, voi talvella olla vaikeuksia sen avaamisessa ilman lapiointia. Seinät on tehty hirrestä ja katto huovasta. Kammissa on maalattia, joka on päällystetty laakeilla kivillä. Pienuudesta ja mataluudesta kertoo jo sisään mentäessä matala, vain noin metrin korkuinen ovi. Korkeimmillaan kammin sisäkorkeus on 1,5 metriä, mutta sivuseinillä vain metrin. Lattiapinta-alaa on noin 4 m². Ovesta vasemmalla on kamiina. Kammin ainoa ikkuna on ovessa.

Pihapiirissä on tulentekopaikka, liiteri ja kuivakäymälä. Kammin pihan kautta kulkee aikojen saatossa maastoon muotoutunut, retkeilijöiden käyttämä polku. Polku ei ole merkitty reitti, mutta se löytyy retkeilykartoista. Luirojärven rannalla oleville varaus- ja autiotuville kammilta on matkaa noin kaksi kilometriä.

Suomunruoktun vanhalla kämpällä on monta tarinaa kerrottavanaan. Alun perin kämppä rakennettiin tiettävästi kullankaivajien saunaksi vuonna 1935. Sota-aikana se toimi sotilaspartioiden tukikohtana. Vanha kämppä sijaitsee noin 100 metrin päässä uudesta, retkeilykäytössä olevasta Suomunruoktun autio- ja varaustuvasta.

Suomunruoktun asuinrakennuksessa oli kaksi puolta, Teräväpää ja Tylppäpää ja keskellä keittiö. Sotien aikaan kämpässä majoittuivat sotilaspartiot, ja sitä käytettiin tuolloin myös hevostallina. Vuonna 1943 Suomen Latu osti kämpän ja saunan eräretkeilykäyttöön. Jo tuolloin varsinainen kämppä oli kuitenkin jo niin huonokuntoinen, ettei sitä enää kannattanut korjata, ja se purettiin pois. Eräretkeilijöille tehtiinkin kämppä sitten saunasta. Kämpässä ei ole kiinteää perustusta vaan se on tehty maapohjalle käsinveistetyistä pyöröhirsistä. Kämpässä on yksi ikkuna ja lautarakenteinen harjakatto. Suomen Ladun korjausretkikunnat ja yksityiset henkilöt tekivät kämppään korjaustöitä ja remontteja tehtiin useana vuosikymmenenä alkaen vuodesta 1947.

Suomunruoktun vanha kämppä on ensimmäinen Saariselän alueelle yksinomaan retkeilykäyttöön tehty autiotupa. Se ehti palvella eräretkeilijöitä usean vuosikymmenen ajan. Myöhemmin Koilliskairaan rakennettu autiotupaverkosto ja erityisesti vuonna 1966 rakennettu Suomunruoktun uusi kämppä vähensivät vanhan kämpän käyttöä. Näin vanha kämppä pääsi rapistumaan.

Vuosina 1976-78 Suomen Latu ry. kunnosti Suomunruoktun vanhan kämpän museaaliseksi kohteeksi. Nykyään se onkin historiallinen tutustumiskohde Urho Kekkosen kansallispuiston perusosalla. Kämpän kunto on huono. Kämpässä on edelleen peskat ja pöytä, mutta tulisija on poistettu. Museokämpän takaa löytyy myös vanha riukukäymälä. Ruoktu on pohjois- eli tunturisaamea ja tarkoittaa kotia.

Metsäntutkimuslaitos kunnosti pahoin rapistumaan päässeen kämpän vuonna 1982 ja kaksi vuotta myöhemmin kämppä siirtyi Metsähallituksen hallintaan. Tällä hetkellä Rumakurun vanha kämppä on säännöllisen huollon piirissä oleva Urho Kekkosen kansallispuiston päivätupa. Se sijaitsee Saariselän päiväretkeilyalueella merkittyjen patikkareittien ja talviaikaan huollettujen latujen varrella. Itse Rumakuru on yksi Urho Kekkosen kansallispuiston retkeily- ja luontomatkailuvyöhykkeellä sijaitsevista luonnonnähtävyyksistä.

Rumakurun vanha kämppä on rakennettu 1800 - 1900 -lukujen vaihteessa Saariselän tunturialueelle Vävypään ja Vahtamapään väliseen kurumaastoon. Vävypään puolella, noin puolen kilometrin päässä kämpästä on viimeisen jääkauden aikaansaannos, jyrkkäseinäinen ja kivikkoinen Rumakuru, jonka mukaan kämppä on saanut nimensä. Rumakurun vanhan kämpän rakentajista ei ole varmaa tietoa, mutta lähialueen kaivuujäljet viittaavat kullanetsijöiden rakentaneen sen omaksi tukikohdakseen. Jäljet ovat vähäisiä eli mitään suurempaa kultaryntäystä alueella ei ole ollut. Kuitenkin lähellä olevista pienistä puroista on maastossa olevien jälkien perusteella kultaa etsitty. Noin puolen kilometrin päässä Rumakurun vanhasta kämpästä sijaitsee Rumakurun uusi tupa, joka on rakennettu vuonna 1960 tutkimus- ja retkeilykäyttöön.

Lattiapinta-alaa kämpässä on noin 8 neliötä ja korkeus keskeltä mitattuna 2,4 m. Valoa kämppään tulee eteläpuoleisen seinän ikkunasta, toinen ikkuna on ovessa. Puurunkoinen kämppä on rakennettu maapohjalle, kurun loivaan rinteeseen. Kämpän ulkoseinät on tehty pelkkahirsistä. Kämpän harjakatto on nykyaikaisesti vuorattu bitumihuovalla, mutta verhoiltu päältä vanhan mallin mukaisesti puukatteella. Kämpässä on nykyisin puulämmitteinen kamiina. Kämpän ulkoasu on suojeltu ympäristöministeriön päätöksellä vuonna 1994. Kunnostusta suunniteltaessa otetaankin aina ensin yhteys Museovirastoon.

Nykyisin Rumakurun vanha kämppä palvelee kulkijoita avoimena päivätupana, mutta ei sovellu yöpymispaikaksi.