Sanginjoen soiden uusi elämä
Sanginjoen luonnonsuojelualueella on pitkä metsätaloushistoria. Alueesta noin puolet on alun perin ollut suota, mutta soita on kuivattu metsätalouden tarpeisiin todennäköisesti lähes sadan vuoden ajan. Metsäojitusten tavoitteena oli muuttaa suot kivennäismaiden kangasmetsien kaltaisiksi kasvupaikoiksi, mutta samalla alueen luonnon monimuotoisuus väheni merkittävästi. Ojittamisen seurauksena erityisesti suoluonto ja purovesistöt ovat käytännössä hävinneet tai muuttuneet voimakkaasti. Nyt Sanginjoen soita ennallistetaan osana Helmi-elinympäristöohjelmaa, jotta alueelle saadaan palautettua luonnontilaisempia suo-, puro- ja kosteikkoympäristöjä.
Miksi ja miten soita ennallistetaan?
Kun alueen luonnonarvoja parannetaan ennallistamalla soita, on tärkeää saada palautettua hävinneitä luonnonympäristöjä niin luonnon monimuotoisuuden, maiseman, luonnon virkistyskäytön kuin ekosysteemipalveluiden vuoksi. Samalla hillitään hiilipäästöjä ja vesien kuormitusta.
Tyypillisiä ennallistamistoimenpiteitä suoympäristöissä ovat mm.
- Ojien tukkiminen, patoaminen tai täyttäminen, jotta vesi ei enää poistuisi suolta liian nopeasti ja vedenpinta nousisi lähemmäs luonnontilaista tasoa.
- Pintavallien rakentaminen ojien kohdalle, jotta vesi leviäisi tasaisemmin suolle eikä virtaisi ojaa pitkin pois.
- Puuston poistaminen, jolloin haihdunta vähenee ja suo pysyy kosteampana.
- Vesiensuojelukosteikkojen rakentaminen ravinteita tai muita kuormittavia aineksia pidättämään.
Ennallistamistöiden jälkeen muutaman vuoden ajan maasto on usein vaikeakulkuista ja maisemallisesti rumaa. Myöhemmin kasvillisuuden kehityttyä paikka alkaa enemmän muistuttaa alkuperäistä suota
Sanginjoen maisemassa näkyy jo muutoksia
Sanginjoen ennallistamissuunnitelmaa on toteutettu viime vuosina osana Helmi-ohjelmaa. Alueella on rakennettu vesiensuojelukosteikkoja, tukittu ojia ja poistettu puustoa ennallistamisen edistämiseksi. Kosteikot sitovat ravinteita, joita voi vapautua tilapäisesti ennallistamistöiden yhteydessä. Samalla ne tarjoavat uusia elinympäristöjä linnustolle ja muille kosteikkolajeille. Lisäksi alueella on tuotettu lahopuuta luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi sekä kunnostettu puroympäristöjä luonnontilaisemmiksi.
Ennallistamistoimet ovat jo tuottaneet tuloksia, ja työ jatkuu Sanginjoen luonnonsuojelualueella myös tulevina vuosina.
Näillä kohteilla ennallistettiin
Kartalta näet ennallistettujen kohteiden sijainnin.
1. MUURAISKANGAS
Suo, jota on ojitettu jo ainakin 1950-luvulla, on voimakkaasti muuttunut. Karuimmissa osissa on karuja, mäntyvaltaisia varputurvekankaita - toisaalla reheviä, sekametsäisiä mustikkaturvekankaita. Koska Muuraiskangas rajoittuu suoraan lajistoltaan merkittävään, luonnontilaisen kaltaiseen suoalueeseen, on lajistolla mahdollisuus ennallistamisen myötä nopeasti levitä muodostuvalle suo- ja kosteikkoalueelle.
2. TAIVALKOSKENSUO
Taivalkoskensuon valuma-alue käsittää rikkonaisen piensuoalueen luontopalvelujen alueen läntisessä nurkassa. Täällä on ollut kivikkoisten moreenikumpareiden väleissä pieniä suopainanteita, joiden vesi on kerääntynyt Sanginjoen varressa pieneen puroon ja laskenut sitä pitkin jokeen. Luontopalvelujen maalla suot ovat täysin muuttuneita - yläosissa nuoria männiköitä, alempana nuoria sekametsäisiä turvekankaita ja alimpana lähellä jokea pienialaisesti vanhaa kuusikkoa. Välittömästi rajan takana yksityismaalla oleva osa on kuitenkin säilynyt ojittamattomana ja luonnontilaisena. Yksityismaan puolella on säilynyt rämeiden ja avosoidenkin lajistoa niin, että lajiston leviäminen ennallistetuille osille olisi mahdollista.
3. LATVAKORPI
Tyypillisimpiä suotyyppejä ovat todennäköisesti olleet erilaiset rehevät, puustoiset korvet. Alue on ojitettu jo varhain. Voimakkaista ojituksista huolimatta alueella on säilynyt paikoin korpien ja avosoidenkin lajistoa niin, että lajiston leviäminen ennallistetuille osille olisi mahdollista.
Tässä kohteessa vesiensuojelukosteikolla on merkitystä muutoinkin, kuin ravinteiden pidättäjänä. Kallioperän mustaliuske-esiintymästä johtuen maaperästä voi kuivatusojien yhteydessä vapautua happamoittavaa rikkiä.
Ojitetusta korpialueesta pääosassa tavoitteena olisi kuusikkoisen korpimetsän aikaansaaminen.
4. KALIMEENLAMMINSUO
Alueen suot ovat olleet karuja, rahkaisia rämeitä ja avosoita, lähinnä erilaisia piensoita. Soiden ojitusta on tehty 1960-luvulla. Hakkuita alueella on tehty 1990-luvulla, jolloin Kalimeenojan varsien korpia ja pieniä, soistuneita kangassaarekkeita hakattiin aukeiksi, aurattiin ja istutettiin männylle ja kontortamännylle. Nykyisin koko alueella on tasaista nuorta männikköä. Voimakkaista ojituksista huolimatta paikoin on säilynyt korpien ja avosoidenkin lajistoa niin, että lajiston leviäminen ennallistetuille osille olisi mahdollista.
Kalimeenojan varsi on tällä kohdalla suosittua virkistysaluetta ja Kalimeenlamminsuon ojista tulee vettä Myllykosken rannalle juuri taukopaikan kohdalla puromaiseksi palautuvaa, perattua ruosteista ojaa myöten.
5. KORPILAMMENSUO
Pääosiltaan Korpilammensuo on varsin samantapaista aluetta kuin Kalimeenlammensuo. Alun perin täällä on vallitsevasti ollut karuja, rahkaisia rämeitä ja avosoita. Nykyisin Korpilammensuon valuma-alueen suot ovat voimakkaasti muuttuneita ja turvekangasmaisia, karummissa osissa melko puhtaita riukumänniköitä. Pohjoisosan rehevämmissä osissa on koivua aluspuuna mukana. Kalimeenlammen rannan tuntumassa on osin heikkokasvuisia kitumaita ja osin lähes luonnontilaisia nevoja.
Alueella on voimakkaista ojituksista huolimatta säilynyt avosoiden lajistoa niin, että lajiston leviäminen ennallistetuille osille olisi mahdollista.
6. SANTERINRÄME
Tämä osa-alue käsittää noin 30 ha alueen Sanginjoen mutkan kohdalla Loppulan lähellä. Noin 2/3 alueesta on ollut soistunutta. Tässä kohdassa on pienten moreenikumpareiden välissä ollut karua rämettä. Alue on ojitettu kauttaaltaan ja ojitusta täydennetty vielä 1990-luvulla, jolloin on myös hakattu turvemaiden metsiä. Nykyisin alueen keskiosissa on karun puoleisia turvekankaita, joilla kasvaa hyvin tiheää, tasaikäistä riukumännikköä. Alue on kuulunut luontaisesti Kummunkorven-Asmonkorven valuma-alueeseen sen karuna reunaosana.
7. KUMMUNKORPI-ASMONOJA
Asmonojan valuma-alue käsittää Isokankaan lajittuneen hiekkamuodostuman länsiosia, tämän juurella olevan soistuneen pohjavesien purkautumisalueen sekä Isokankaan ja Korpiselän kankaiden välistä soistunutta painannetta. Soistunutta tästä alueesta on ollut yli puolet. Pieni osa kokonaisuudesta jää ulkometsän rajojen pohjoispuolelle yksityismaille.
Isokankaalta purkautuvat pohjavedet ovat tämän alueen suoluonnon kannalta keskeisiä. Pohjavesistä huomattava osa on purkautunut kankaan reunamille pistemäisinä avolähteinä. Näistä vedet ovat lähteneet pieninä lähdepuroina ja kokoontuneet painanteen pohjalla Asmonojan puroksi.
Vielä 1950-luvun peruskartan mukaan pääosa alueesta on ollut luonnontilassa. Koko alueen kattava ojitus tehtiin 1960-luvulla.
Pääosassa aluetta suot ja niihin liittyvät lähteet ja purot ovat nykyisin täydellisesti muuttuneita. Alueella on voimakkaista ojituksista huolimatta säilynyt paikoin korpien ja avosoidenkin lajistoa niin, että lajiston leviäminen ennallistetuille osille olisi mahdollista. Lähdevesien voimakas purkautuminen alueelle sekä vaatimattoman lähdelajiston säilyminen ojissa lisää alueen ennallistamisen mahdollisuuksia.
Artikkelin tiedot perustuvat Luontopalvelujen asiantuntijoiden Sanginjoen alueesta tekemään perusteelliseen selvitystyöhön.
