Ratsastus kansallispuistoissa – missä saa ratsastaa ja mitä tulee huomioida?

Järjestyssäännössä ratsastus määritellään, se voidaan kieltää kokonaan, rajoittaa, tai ohjata vain erikseen osoitetuille reiteille. Ratsastusta voidaan rajoittaa tai ohjata tietyille reiteille luonnon kulumisen ehkäisemiseksi. Hevosten liikkuminen voi kuluttaa maastoa, polkuja ja reittejä, hevosenlanta voi rehevöittää ympäristöä ja ulosteiden ja ruokintaheinän mukana kansallispuiston luontoon voi levitä haitallisia vieraslajeja.

Jokaisenoikeuksiin kuuluva ratsastus ei automaattisesti ole sallittua luonnonsuojelualueilla, sillä järjestyssääntö ajaa jokaisenoikeuksien ohi. Ratsastus on sallittua niissä kansallispuistoissa ja luonnonsuojelualueilla, joiden järjestyssääntö sen sallii. Luonnonpuistoissa liikkuminen on kansallispuistoja tiukemmin rajoitettua, ja ratsastus on niissä käytännössä kielletty.

Kansallispuistoissa voi olla ratsastukseen osoitettuja reittejä, jotka näkyvät järjestyssäännön liitekartoissa tai / ja yleisiä merkittyjä reittejä, joilla ratsastus on sallittua, ellei sitä ole erikseen kielletty.

Ratsastukseen osoitetut reitit eivät usein näy Luontoon.fi kartalla, vaan ainoastaan järjestyssäännön liitekartoissa. Kaikki järjestyssäännöt löytyvät julkaisut.metsa.fi palvelusta, jonne on linkit Luontoon.fissä retkikohteiden etusivuilta.

Jos järjestyssäännössä lukee: ”Ratsastus on sallittu vain erikseen osoitetuilla reiteillä”, ratsastaa saa ainoastaan näillä reiteillä.

Esimerkki: Sipoonkorven kansallispuistossa järjestyssäännöllä ohjataan ratsastus osoitetuille reiteille. Reitit perustuvat vanhoihin tieuriin, ennen kansallispuiston perustamista käytettyihin reitteihin sekä Vantaan kaavoituksessa osoitettuihin ohjeellisiin reitteihin.

Tietyissä kansallispuistoissa ratsastus on kielletty, esimerkiksi Oulangan ja Syötteen kansallispuistoissa ei saa ratsastaa.

Joissakin kansallispuistoissa ratsastus on rajoitettua ja sallittu vain osoitetuilla reiteillä, esimerkiksi Pyhä-Luoston kansallispuistossa ratsastus on sallittu vain Huttujärventiellä. Pallas-Yllästunturin ja Kolin kansallispuistoissa on vain yhteistyöyrityksille osoitettuja ratsastusreittejä.

Vanhoissa järjestyssäännöissä ei useinkaan määritellä ratsastusta. Jos järjestyssäännössä ei mainita ratsastusta, se on pääsääntöisesti sallittua, mutta sallittujen liikkumistapojen lista voi sulkea ratsastuksen pois.

• Esimerkiksi Tiilikkajärven vuonna annettu 1988 järjestyssääntö sallii vain jalan, hiihtäen, pyörällä, soutaen ja meloen – ratsastus on siis kielletty.

Joidenkin kansallispuistojen järjestyssäännössä määritellään, että ratsastus on sallittu vain osoitetuilla reiteillä, mutta reittejä ei ole osoitettu. Jos järjestyssääntö on hyvin vanha tai epäselvä, ratsastajan kannattaa tarkistaa Luontoon.fi sivusto ja tarvittaessa varmistaa asia Metsähallitukselta.

Monissa puistoissa on käynnissä hoito ja käyttösuunnitelmien päivityksiä, joiden jälkeen myös järjestyssäännöt uudistetaan.

• Tarkista aina kansallispuiston järjestyssääntö.
• Varmista, onko ratsastus kielletty, sallittu vai ohjattu tietyille reiteille.
• Jos ratsastuksesta ei mainita mitään, se on pääsääntöisesti sallittua, ellei liikkumistapojen määrittely sitä sulje pois.

Metsähallitukseen voi olla yhteydessä Luontoon.fin kautta: https://www.luontoon.fi/fi/palaute

Ratsastus ja maastopyöräily rinnastuvat siinä mielessä, että molemmat voivat kuluttaa maastoa ja polkuja. Molempia voidaan siksi ohjata tai rajoittaa järjestyssäännöllä.

Rajoitukset eivät kuitenkaan ole automaattisesti samat:** jos maastopyöräily on kielletty, se ei tarkoita, että ratsastus olisi kielletty – eikä päinvastoin.**