Nimissä kaikuu metsäsaamelaisuuden aika
Pyhä-Luoston alueella on metsästetty, kalastettu ja kerätty luonnon antimia esihistorialliselta ajalta lähtien. Aluetta asuttaneille metsäsaamelaisille Pyhätunturi on ollut nimensä mukaisesti pyhä paikka; perimätieto kertoo heidän käyneen mm. Uhriharjun seidalla pyytämässä haltijoilta metsästysonnea tuomalla uhriksi esimerkiksi peuran ruhon osia. Pyhätunturi onkin ollut tärkeä peuranmetsästysalue ja myöhemmin poronhoitoalue.
Vanhat uskomukset ja uhrikäytännöt saivat väistyä, kun alueen metsäsaamelaiset käännytettiin kristinuskoon vuosina 1620–1680. Silloin käytetyt kastepaikat voi yhä tunnistaa niiden nimistä: Pyhänkasteenlampi ja Pyhänkasteenputous. Pyhätunturin kohdalta on kulkenut myös Lapin ja Lannan eli saamelaisten alueen ja talonpoikaisasutuksen raja.
Savottakulttuurin jäljet
Pyhätunturilla voi yhä nähdä pitkiä kantoja ja talviteitä merkkeinä entisajan savottakulttuurista ja puunkorjuusta. Pyhätunturin eteläpuolen metsiä hakattiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa poimimalla talvisin metsistä isoimpia puita. Puutavara ajettiin hevosella talviteitä pitkin lähimmän uittoreitin varteen ja uitettiin kesällä Kemijokeen sekä edelleen Kemin sahoille ja tehtaille.
Luoston ja Lampivaaran koillispuolella on ollut suuria savottoja etenkin 1920- ja 1930-luvuilla, ja alueella on edelleen tukkikämppien raunioita muistoina savotta-ajoista.
Matkailukohteesta kansallispuistoksi
Pyhätunturin tunnistettavasta profiilista tuli jo 1900-luvun alussa yksi Lapin symboleista, ja huolimatta alueen vaikeakulkuisuudesta paikalle saapui matkailijoita vesiteitse veneellä sekä hevos- ja porokyydeillä, kävellen tai hiihtäen loppumatkan. Tien rakentaminen Kemijärveltä Pelkosenniemelle 1930-luvun puolivälissä vauhditti matkailun kasvua, ja 1960-luvulla Pyhätunturin laskettelukeskus sai ensimmäiset rinteensä ja hotellinsa. Matkailijat alkoivat löytää Luoston maisemien äärelle sotien jälkeen; vuonna 1949 heitä varten rakennettu Yli-Luoston autiotupa on retkeilijöiden käytössä edelleenkin. 1960-luvun lopulla Luoston alueen matkailua alettiin kehittää systemaattisesti.
Pyhätunturin ja Luoston alueelle ehdotettiin kansallispuistoa ensi kerran jo vuonna 1910. Suunnitelma toteutui aluksi vain osin: kansallispuisto perustettiin vuonna 1938 Pyhätunturin alueelle. Se oli Pallas-Ounastunturin kansallispuiston ohella Suomen ensimmäinen kansallispuisto. Yhtenäinen Pyhä-Luoston kansallispuisto toteutui lopulta vuonna 2005, kun Pyhätunturin kansallispuistoon liitettiin Luoston soiden ja vanhojen metsien suojeluohjelmien kohteita.