Pirunkirkon suojelumetsä

Pirunkirkon suojelumetsä on pieni, noin 74 hehtaarin kokoinen suojelualue Paljakan luonnonpuiston läheisyydessä. Pirunkirkko sopii sekä päiväretkikohteeksi että pidemmän vaelluksen etapiksi. Suojelumetsän sydämessä virtaa Louhenjoki kalliorotkossa. Louhenjoen uomassa sijaitsee myös kalliomuodostelma, jota kutsutaan pirun saarnastuoliksi.

Pirunkirkon alueelle päästään samalta Holstintien pysäköintialueelta kuin Paljakan luonnonpuistoon johtavalle Ilveskierrokselle, mutta Pirunkirkolle päästäkseen Ilveskierrosta täytyy lähteä kiertämään Holstintieltä päinvastaiseen suuntaan kuin luonnonpuistoon kuljettaessa. Pirunkirkon suojelumetsän alueella on yleensä aina rauhallista.

Alueella sijaitsee Pirunkirkon päivätupa. Noin kahden kilometrin päässä Pirunkirkosta, Paljakan luonnonpuiston rajalla, sijaitsee Ilveskota. Toisin kuin Paljakan luonnonpuistossa, jossa kulkemista on tiukasti rajoitettu, saa Pirunkirkon suojelumetsässä kulkea jokaisenoikeuden mukaisesti. Tulenteko on sallittu vain merkityillä tulentekopaikoilla.

Louhenjoen varsi Pirunkirkon ja pirun saarnastuolin tienoilla on sorainen ja viettävä, joten siellä on liikuttava varovasti. Paikalla ei ole suojakaiteita.

Muuhun kuin jokaisenoikeuksiin kuuluvaan toimintaan tarvitaan pääsääntöisesti Metsähallituksen lupa. Tällaista voi olla esimerkiksi tutkimustoiminta ja järjestetyt tapahtumat. Lisätietoa tarvittavista luvista: tutkimus- ja liikkumisluvat (metsa.fi) ja tapahtumien luvat ja ilmoitukset (metsa.fi).

Pirunkirkolle vievä polku on helppokulkuinen ja kosteisiin ja jyrkkiin paikkoihin on rakennettu siltoja ja pitkospuita. Tukevat, sään mukaiset kengät ovat kuitenkin tarpeen, sillä näköalapaikalla on oltava varovainen. Pirunkirkon kautta kulkee pari pidempää retkeilyreittiä – Ilveskierros (12 km) ja Köngäskierros (62 km) – sekä Latvavaaran 18 kilometrin mittainen ylläpidetty hiihtoreitti, jolta on hyvät yhteydet muihin hiihtoreitteihin.

Onkiminen Louhenjoessa on sallittua jokaisenoikeudella. Viehekalastukseen tarvitaan kalastonhoitomaksu (eraluvat.fi) ja Metsähallituksen Pohjois-Pohjanmaa-Kainuu vapalupa 5411 (eraluvat.fi). Kalastajan on tarkistettava kalastusrajoitukset osoitteesta kalastusrajoitus.fi.

Pirunkirkon suojelumetsän aarnialue kuuluu pienriistan Puolangan metsästysalueeseen 5608 (eraluvat.fi). Pirunkirkon alue kuuluu Puolangan Paljakan hirvialueeseen (eraluvat.fi). Paikallisilla asukkailla on niin sanottu vapaa metsästysoikeus.

Kallio- ja vyörykiviseinäisen rotkolaakson seinämillä on monenlaisia kasvupaikkoja. Varjoisella kalliolla olosuhteet ovat kosteat ja viileät, kun taas aurinkoon antava törmä on lämmin ja välillä paahteinen. Siellä kallionraoissa kasvaa jäkäliä ja kuivuutta hyvin kestäviä heiniä, kuten jäkkiä sekä erityisiä kallioiden pioneerikasveja. Suuria harvinaisuuksia lajistoon ei kuulu, mutta Kainuussa niin keltamaksaruoho kuin jäsenruohotkin kasvavat vain paikoitellen.

Louhenjoen rotkon seinämät kohoavat paikoin jopa 20 metriä joen pinnasta. Portinkoskessa joki kaventuu noin kahden metrin levyiseksi, ja sitä reunustavat kolmesta neljään metriä korkeat pystysuorat kalliot. Kosken lähistöllä on paljon suuria kivipaasia, joiden muoto on antanut aineksia mielikuvitukselle.

Pirunkirkosta nimestä kerrotaan monia tarinoita. Puolangan entisen kirkkoherran kerrotaan nimenneen paikan Pirunkirkoksi erään saarnapönttöä muistuttavan kivenjärkäleen vuoksi. Toisen tarinan mukaan alueella olleen savotan aikana eräs tukkijätkä olisi hypännyt "saarnaspönttöön" kertomaan tarinoita, jolloin joku oli todennut, että mieshän saarnaa kuin piru kirkossa.

Pääosa Pirunkirkon suojelumetsästä on vanhaa sammalpohjaista kuusikkoa, jonka kosteassa pienilmastossa viihtyvät myös puiden rungoilla kasvavat naavat ja lupot. Metsän painanteissa on pieniä lehtoja, joissa alkukesällä kukkivat metsäkurjenpovi ja oravanmarja. Rehevimmissä paikoissa tapaa myös mesiangervoa. Eteläisemmässä Suomessa yleinen käenkaali, eli ketunleipä, on Ylä-Kainuussa harvinainen. Käenkaalia ja ahomansikkaa kasvaa Pirunkirkon polun varressa kuusten varjossa. Alueella on paljon lahopuusta riippuvaista lajistoa, kuten kääpiä ja koloissa pesiviä lintuja.

Jokilaakson metsät ovat koivuvaltaisia tulvametsiä. Kevään tulvavesi estää sammalen kasvun, joten aluskasvillisuus koostuu saroista, heinistä ja kauempana joesta myös reheväkasvuisista ruohoista, kuten mesiangervosta ja karhunputkesta. Myös saniaisia tavataan useita lajeja.

Metsien hakkuut alkoivat Puolangalla jo 1800-luvun lopulla ja eniten metsätöitä tehtiin 1900-luvun alussa. Viimeisin suuri savotta oli vuosina 1957-1958. Porttikosken tietämissä on noin 150 metrin matkalla nähtävissä vanhojen uittolaitteiden jäänteitä, kuten erilaisia kuoppia, muurimaista kivirakennetta ja hirsiä. Joen reunaa on kivetty, jotta siinä on ollut tukkeja eteenpäin toimitettaessa helpompi liikkua. Hirret liittyvät vanhaan uittoränniin, jota pitkin puuta on uitettu kosken ohi.

Pirunkirkon maisema on vaihteleva pienine yksityiskohtineen ja myös alueen suot ovat pienialaisia ja puustoisia korpia, joissa näkyy maaperän ravinteisuus. Korpien kasvillisuudelle on tyypillistä heinien ja ruohojen runsaus. Lajisto on samantapaista kuin lehdoissa, mutta sammalia, saroja ja heiniä on enemmän. Kosteimmissa paikoissa on keväällä keltaisena kukkivaa rentukkaa ja korpiorvokkia.

Louhenjoessa on monipuolinen vesikasvillisuus. Valkoiset, leinikkiä muistuttavat kukat veden pinnalla kuuluvat purosätkimelle ja kelluvat tähtimäiset ruusukkeet rauhallisemmissa rantapoukamissa iso- ja pikkuvesitähdelle. Joessa esiintyy myös palpakoita ja vitoja. Joen länsipuolelta valuu lähteisiä suovesiä muutamista kohdista kallioiden yli jokeen. Valumapaikoilla kasvillisuus on muuta kalliota rehevämpää. Länsipuolelta virtaa jokeen myös pieni puro, joka kuivina kesinä jää lähes vettä vaille.

Pirunkirkon suojelumetsä on melko pieni alue, joten suurten eläinten esiintyminen on satunnaista, koska niillä on laajat elinpiirit. Kaikki suurpetomme liikkuvat kyllä Paljakan alueella. Liito-orava pesii Pirunkirkon alueella ainakin joinakin vuosina. Saukkokin vaeltaa jokivarressa jättäen talvella uimaräpylän leventämiä jalanjälkiä ja liukumauria hankeen.

Linnusto on alueen kokoon nähden monipuolinen ja koostuu vanhoissa metsissä ja virtaavan veden äärellä viihtyvistä lajeista. Kolopesijöitä, kuten erilaisia tiaisia on runsaasti, samoin lahopuusta hyötyviä tikkoja. Vanhoja havumetsiä suosiva pohjantikka takoo toukkia etsiessään kuolleiden kuusten kaarnaan suppilomaisia kolojaan, jotka lopulta irrottavat kaarnan rungosta. Louhenjoella tavataan jo kevättalvella koskikaroja ja kevätaamuina voi kuulla rantasipin haikean äänen jokilaaksosta.