Retkellä lasten kanssa: Ylisten perheen retkillä on neljä matkanjohtaja
Susanna Ylisen perheessä retkeily lasten kanssa on osa arkea, lomia ja yhteistä elämäntapaa. Perheessä on neljä eri-ikäistä lasta, ja kaikki retkeilevät. Harrastus alkoi läheltä: lähimmästä kansallispuistosta, pienestä markettiteltasta ja retkestä, jolla taapero pissasi koko teltan märäksi.
Susanna Ylinen on valmentaja, sisällöntuottaja ja aktiivinen ulkoilmaihminen. Hänen teoksensa Perheen retkikirja (Suksee Arctic) keräsi runsaasti kehuja ilmestyessään. Hän ei kuitenkaan ole syntynyt rinkka selässä ja Sudenpentujen taitomerkki huivissaan. Perheen retkeily alkoi vähän sattumalta ja ilman täydellisiä varusteita.
Ensimmäinen retki
”Ensimmäisen varsinaisen retkeni tein kolmekymppisenä. Perheessä oli tuolloin kaksi lasta. Olimme juuri muuttaneet, ja jostain syystä halusin käydä kaikki Jyväskylän lähiluontopolut läpi.”
Susanna hankki halvan kupoliteltan marketista. Lapset, yksi makuupussi ja kaksi makuualustaa pakattiin laatikkopyörään. ”Ei meillä ollut mukana edes varsinaisia eväitä. Ostettiin matkalta pitsaa. Ilta oli kuitenkin mukava. Heitettiin litteillä pikkukivillä "leipiä" rannassa.”
Ensimmäiseen retkeen kuului paitsi suunnittelemattomuutta myös kommelluksia. Silti retkeilyn kipinä syttyi nopeasti. ”Ensimmäisenä kesänä yövyimme muistaakseni 30 yötä teltassa.” Teltta ei kuitenkaan ollut enää sama markettiteltta, vaan Torista edullisesti ostettu kolmen hengen Fjällräven, johon nelihenkinen perhe sulloutui. ”Kun teltta on pyörän tarakalla, meillä on aina koti mukana.”
Takaisin saa kääntyä koska vain
Sittemmin Ylisten perhe on retkeillyt paljon: lähiluonnossa viikonloppuisin ja työpäivän jälkeen, hiihtovaelluksilla Lapissa, pyöräretkillä Virossa ja Suomessa ja telttaretkillä Alpeilla. Tärkeintä on mitoittaa retki lasten mukaan.
”Suunnittelen retket aina niin, että lapsilla on kivaa. Minulla voi olla painava rinkka tai voin kulkea pitkiä matkoja. Mutta jos lapsilla ei ole kivaa, niin silloin ei ole kenelläkään kivaa. Ja takaisin saa kääntyä koska vaan.”
Susannalla onkin aina mukana taksirahaa siltä varalta, että retki on jätettävä kesken. ”Viimeksi Kolin Herajärvenkierroksella ajattelin etukäteen, että nyt ehkä joudun käyttämään taksirahan.” Pitkä ja maastoltaan vaativa vaellus 5- ja 9-vuotiaiden kanssa meni kuitenkin hienosti. Ensimmäisenä iltana rapsuteltiin lampaita ja saunottiin Kiviniemen retkeilykeskuksessa ja vaelluksen lopuksi rentouduttiin kylpylässä.
”Periaate on se, että lapset toimivat matkanjohtajina. Minä tulen perässä. Kun lapsella on retken omistajuus, se toimii.” Aina voi pysähtyä, pitää tauon tai vaikka pystyttää teltan ja jäädä yöksi.
Asenne auttaa pitkälle, mutta lapsiperhe arvostaa myös palveluita. Tulentekopaikat, merkityt reitit ja selkeät retkeilyrakenteet madaltavat kynnystä lähteä retkelle lasten kanssa.

Paniikkipähkinät pelastavat
Retkellä hyvä ruoka on kaiken a ja o. Ja joskus tärkeintä on se, että ruokaa on saatavilla heti. Ylisen perheen retkillä arjen ruokasäännöistä höllätään. Tuoreita kasviksia ei joka tapauksessa voi kuljettaa mukana kovin suuria määriä, joten jos lapset haluavat juustopastaa, lounaaksi saa syödä juustopastaa. Tärkeintä on, että ruoka maistuu.
Lisäenergiaa saa esimerkiksi taskussa kulkevasta rusinalaatikosta tai karkeista. ”Eräällä hiihtovaelluksella etenimme niin, että aina kilometrin välein sai syödä yhden karkin. Ja lapsi itse piti huolen, että säännöstä myös pidetään kiinni eikä syödä enempää.” Toisinaan karkit on kuitenkin hauskempaa säästää ja syödä illalla makuupussissa ennen nukkumaanmenoa.
Joka tapauksessa mukana pitää aina olla paniikkipähkinöitä. ”Eräs lapsistamme hermostui nopeasti retkillä. Hän keksi ruveta pyytämään paniikkipähkinöitä. Eli pysähdytään, otetaan pähkinöitä ja hengähdetään.” Paniikkipähkinöistä on tullut perheen oma juttu, vitsikin, mutta se on hyvä retkivinkki ihan jokaisen retkeilijän taskuun: tauko ja pieni välipala voi pelastaa paljon.

Retkeily maadoittaa ja lähentää
Retkeily ei ole Ylisille vain harrastus, vaan elämäntapa. Retkeilystä nauttimiseen ei kuitenkaan vaadita samanlaista kipinää tai hurahdusta. Luontoon lähteminen lasten alkaa joka tapauksessa: lähireitistä, eväistä ja luvasta mennä lasten tahtiin. Retkeilyn taitoja opellaan yhdessä.
Retkeily kannattaa myös muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Perhesuhteiden lisäksi retkeily hoitaa myös ystävyyssuhteita – ja luo uusia.
”Yhdessä luonnossa elämä on niin tiivistä ja täyttä, että se kantaa myös arkeen. Retkelle lähtö ja pakkaaminen on tuskaista ja aiheuttaa jännitystä, mutta retkellä oleminen on ihanaa.” Riittää, että lähdetään – ja takaisin saa kääntyä koska vain.

Susannan suosikkikohteita lasten kanssa retkeilyyn
- Lähimetsät. Lasten kanssa lähiluontokin alkaa näyttäytymään ihmeelliseltä ja retken arvoiselta paikalta. Aina ei tarvitse lähteä kauas.
- Leivonmäen kansallispuisto. Oma lähikansallispuisto, jossa voi tehdä monenlaisia retkiä. Sopii pyöräilyyn myös lapsille.
- Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. Hyvät julkisen liikenteen yhteydet. Retkeiltävää kaikkina vuodenaikoina.
- Repoveden kansallispuisto. Siltoja, kallioita ja melontaa. Lapset rakastavat kiipeämistä ja kapuamista!

