Napapiirin retkeilyalueen historiaa
Napapiirin retkeilyalue omaa pitkän historian aina kivikaudelle saakka. Alueen halki virtaava Raudanjoki on toiminut muun muassa tärkeänä asuinalueena, kalastusapajana, uittojokena sekä kulkuväylänä läheisille suo- ja jokivarsiniityille, joilta niitettiin heinää karjan ja kotieläinten ravinnoksi.
Napapiirin historia
Raudanjoki on ollut kautta aikojen kulkuväylänä eränkävijöille. Raudanjokivarressa on useita kivikautisia asuinpaikkoja. Hyvät kalastus- ja metsästysmahdollisuudet ovat houkutelleet ihmisiä parempien elinolojen perään. Perämeren rannikolla asuvat "kemiläiset" kalastivat Naarman kairan vesistöissä aina 1600-luvulta lähtien ja palasivat vuosittain tutuille apajilleen. Muutkin kulkijat käyttivät jokiuomaa kulkemisiinsa. Heinämiehet liikkuivat veneillä jokea pitkin heinäntekoon suo- ja jokivarsiniityille, kuten retkeilyalueella sijaitsevalle Kivalonaavan suoniitylle.
Kun puulle tuli teollista käyttöä, otettiin Raudanjokikin puutavaran uittoväyläksi 1800-luvun lopulla. Raudanjoki toimi vuosikymmenet uittojokena, ja Vikakönkäälle rakennettiin 1980-luvun alussa puutavaran lanssi- eli varastoalue. Kun uitto Raudanjoessa loppui 1980-luvun lopulla, lanssialue kävi tarpeettomaksi. Tällöin varastoalue muutettiin virkistyskäyttöön ja kalastukseen soveltuvaksi alueeksi, johon rakennettiin kaksi tulentekopaikkaa ja pysäköintialue.

Napapiirin retkeilyalue on perustettu vuonna 2001 ja siitä on tullut Valtion virallinen retkeilyalue vuonna 2024.

