Milloin vierailla Urho Kekkosen kansallispuistossa?
Urho Kekkosen kansallispuisto on perinteinen retkikohde. Se tunnetaan pyöreähuippuisista tuntureista, kirkkaista joista ja järvistä sekä vanhoista metsistä. Talvi on pisin vuodenaika, mutta jokaisessa vuodenajassa on oma erityinen viehätyksensä. Tässä vinkkejä, milloin tässä pohjoisen kansallispuistossa kannattaa vierailla ja mitä kannattaa huomioida.
Urho Kekkosen kansallispuisto on käyntimääriltään Suomen toiseksi suosituin kansallispuisto ja vuonna 2024 sinne tehtiin 435 900 käyntiä.

Kevät (toukokuu - kesäkuun alkupuoli)
Miksi vierailla:
Nopeatempoinen Lapin kevät on mahtavaa aikaa seurata luonnon heräämistä. Valon määrä lisääntyy nopeasti. Toukokuun loppupuolella alkaa yötön yö. Lämpötilan noustessa hanget sulavat. Sulaveteen hakeutuvat ensimmäisinä joutsenet, sitten muut vesilinnut. Toukokuu on vilkasta ja äänekästä aikaa, kun muuttolinnutkin saapuvat pesimään. Lintujen tarkkailuun parasta aikaa ovat aamut.
Ruuhkat:
Toukokuussa ei ole ruuhkaa.
Sääolosuhteet:
Vapun jälkeen voi usein hiihtää vielä viikon verran, siitä alkaa kelirikkoaika. Tuolloin retkeilijän on lähes mahdotonta liikkua hiihtäen tai kävellen, sillä maastossa on paljon pehmeää lunta, soselunta ja lumien sulamisvesiä. Joet tulvivat. Toukokuulle ei kannata suunnitella pidempää vaellusta, vaan on hyvä pysytellä lähipoluilla.

Kesä (kesäkuu loppupuoli - elokuu)
Miksi vierailla:
Luonto alkaa vihertää ja heinäkuussa koko pohjoinen luonto kukkii. Tunturien rinteillä kukkivat pikkuruiset sielikkö ja uuvana ja suolla kukkivat suokukat, tupasvillat ja hillat. Ensimmäiset hillat kypsyvät heinäkuun loppupuolella ja elokuun loppupuolella maastossa alkavat näkyä ensimmäiset ruskan värit.
Kesä on hyvää aikaa tehdä päiväretkiä sekä yön yli kestäviä telttaretkiä. Kesäisin Suomunjoen kahlaamolle ja sitä kautta kansallispuiston erämaiselle syrjävyöhykkeelle pääsee Aittajärven- ja Kuutuantietä autoillen. Tiellä ei ole talvihuoltoa.
Ruuhkat:
Ruuhkaisinta on kävelijöiden ja pyöräilijöiden suosimilla lähipoluilla sekä kesäisten luonto- ja liikuntatapahtumien yhteydessä. Kansallispuiston syrjävyöhykkeellä toisia vaeltajia tapaa lähinnä tupien läheisyydessä. Koskaan ei voi luottaa, että autiotuvissa olisi vapaita petipaikkoja. Aina kannattaa tehdä tupavaraus etukäteen ja ottaa mukaan teltta tai muu oma majoite.
Sääolosuhteet:
Kesä-heinäkuussa voi retkeillä läpi yöttömän yön. Saariselällä aurinko ei laske horisontin alapuolelle lainkaan 22.5.–20.7.
Hyttysiä esiintyy etenkin alavilla mailla, kosteikoilla ja jokivarsilla, varsinkin tuulettomaan aikaan. Kosteus lisää hyttysten määrää. Tunturissa, puurajan yläpuolella tuulee lähes aina eikä hyttysistä ole harmia.
Vaikka yöpyisi tuvassa, retkeläisen on silti hyvä ottaa mukaan hyttysverkko eli rankinen.
Useamman päivän kestävät sateet nostavat jokien pintoja kesällä. Sateen loputtua kesätulva laskee kohtalaisen nopeasti.

Syksy (syyskuu)
Miksi vierailla:
Syyskuussa ruska on parhaimmillaan. Ruskasta voi nauttia syyskuun loppupuolelle, kunnes syksyn myrskytuulet pudottavat lehdet puista. Maaruska säilyy pidempään, lumen tuloon saakka. Revontulet alkavat näkyä pohjoisella taivaalla, kun auringonvaloa on vähemmän.
Ruuhkat:
Syyskuu on retkeilijöiden osalta vuoden vilkkainta aikaa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Ruuhkaa on lähipoluilla sekä pysäköintipaikoilla. Myös kansallispuiston syrjävyöhykkeellä on ruska-aikaan paljon retkeilijöitä. Aittajärven pysäköintialueella osa autoilijoista joutuu pysäköimään autonsa metsäautotien laitaan.
Ruuhkaisimpina aikoinakin kansallispuiston syrjävyöhykkeellä retkeillessä on mahdollista, että tapaa toisia retkeilijöitä vasta illalla majapaikassa. Kannattaa tehdä tupavaraus ajoissa ja ottaa mukaan teltta tai muu oma majoite.
Sääolosuhteet:
Syyskuussa yöt ovat jo pimeitä. Yöllä voi esiintyä myös pakkasta. Ensilumi sataa usein syyskuussa, joskus pysyvä lumipeitekin saadaan jo syyskuun loppupuolella. Syyssateet voivat nostaa tulvaa jokiin ja maastossa on yleisesti märempää.

Talvi (Lokakuu - huhtikuu)
Miksi vierailla:
Pakkanen, lumi ja sen eri olomuodot, ihmeellinen valomaailma, revontulet ja pohjoinen tähtitaivas luovat puitteet talviretkelle. Talven kokemiseen on erinomaiset mahdollisuudet Urho Kekkosen kansallispuistossa yli puolen vuoden ajan.
Ruuhkat:
Talvikauden vilkkain aika ajoittuu loppukevääseen, jolloin valon määrä lisääntyy huimaa vauhtia. Ruuhkaisin aika on pääsiäisen tienoilla. Tuolloin laduilla on vilskettä ja syrjävyöhykkeelläkin on paljon eräretkeilijöitä.
Sääolosuhteet:
Lokakuussa retkeillään yleensä vielä kävellen. Lunta voi olla vähän, mutta ei riittävästi talviaktiviteetteihin. Lokakuussa ei kannata lähteä pidemmälle vaellukselle, koska lumimyräkkä voi yllättää ja tuoda vaikeuksia maastossa liikkumiseen. Myös vesistöjen ylitykset voivat olla ongelmallisia syksyn vaihtuessa talveksi.
Yleensä viimeistään marraskuussa latujen pohjustus voidaan aloittaa ja ensimmäiset ladut saadaan auki. Lumimäärän lisääntyessä latuverkosto laajenee. Viimeisenä saadaan auki tunturien yli kulkevat ladut. Urho Kekkosen kansallispuiston syrjävyöhykkeellä ei ole maastoon merkittyjä, säännöllisesti huollettavia latuja.
Joulu - tammikuu on vuoden pimeintä aikaa. Urho Kekkosen kansallispuiston korkeudella kaamos on 4.12–8.1. Tuolloin aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Lunta on hyvin talvisiin aktiviteetteihin, mutta pimeys ja pakkanen tekevät talviretkeilystä vaativaa. Myös lähialueilla retkeilijän on syytä huomioida sydäntalven olosuhteet ja varustaa mukaan lamppuja ja virtalähteitä, lämmintä vaatetta sekä ylimääräistä evästä. Pitemmille vaelluksille lähdettäessä on oltava kokemusta talvivaelluksesta ja suunnistamisesta talvella tunturissa.
Tammi-helmikuu on vuoden kylmintä aikaa. Pakkasta voi olla jopa -30– -40 astetta läpi vuorokauden. Päivän valoisa aika pitenee pikkuhiljaa, mutta aurinko ei vielä lämmitä. Olosuhteet ovat hyvin talviset.
Maaliskuu on tilastollisesti vuoden sateisin kuukausi. Maastossa voi olla paljon lunta ja edelleen lumisateita. Maaliskuussa aurinko lämmittää jo jonkin verran päiväsaikaan, mutta yöllä on edelleen kovia pakkasia. Saariselkä-Kiilopää-alueen koko latuverkosto on auki yleensä Suomen koulujen hiihtolomien alkaessa.
Huhtikuussa aurinko lämmittää, mutta yöt voivat olla vielä kylmiä. Huhtikuun aurinko sulattaa ja yöpakkaset jäädyttävät lumipeitettä. Näin syntyy hankikanto. Huhtikuussa kannattaa seurata lämpötiloja. Pakkasten aikaan hanki kantaa. Mikäli päivälämpötilat kohoavat plussan puolelle, hanki alkaa upottaa. Huhtikuussa kannattaakin lähteä liikkeelle aamulla varhain. Jos pakkasta ei ole yölläkään, ei hankikantoa ole.

Jätä aina reittisuunnitelma ja aikataulu läheisille.
