Herkkä jääleinikki
Mallan luonnonpuiston tunnukseen valittu jääleinikki on vuoristojen ja arktisten alueiden kasvi, joka kasvaa Suomessa vain Enontekiön korkeimmilla suurtuntureilla. Jääleinikki on erittäin uhanalainen keski- ja yläpaljakan sulavesipurojen ja lumenviipymien laji. Se selviytyy niin ankarissa oloissa, että siihen vain harva putkilokasvilaji pystyy. Jääleinikillä onkin ennätyksiä niin kasvupaikan korkeudessa kuin pohjoisuudessa. Alpeilla laji kasvaa yli 4000 metrin korkeudessa. Jääleinikki on rauhoitettu laji ja sen kerääminen on kielletty.
Jääleinikki on hyvin valmistautunut hitaaseen kesän tuloon lumenviipymillä. Sen nuput ovat valmiina aukeamaan heti, kun sen kasvupaikka paljastuu lumen alta. Lumivalkoisena avautuva kukka punertuu vanhetessaan.
Ilmaston lämpeneminen on tälle ylimpien tunturihuippujen lajille ongelma. Jääleinikki on sopeutunut elämään yläpaljakalla ilman kilpailua muiden lajien kanssa. Kun ilmasto lämpenee, muut lajit levittäytyvät ylemmäs, mutta Suomessa ei jääleinikille ole enää korkeampia kasvupaikkoja tarjolla.
Lue lisää jääleinikin levinneisyydestä Kasviatlaksessa (koivu.luomus.fi).
Harvinainen tunturisiilikäs
Mallan luonnonpuiston tunnuksessa on harvinainen tunturisiilikäs. Sen saattaa aurinkoisella säällä nähdä lentelevän Mallalla kesä-heinäkuussa. Laji on helppo tunnistaa etusiipien tummalla pohjalla olevan vaaleankeltaisen verkkokuvioinnin perusteella.
Tunturisiilikäs on jääleinikin tapaan Alppien ja pohjoisten tunturialueiden laji, mutta sen elinpiiri on alempana paljakalla ja tunturikoivuvyöhykkeen yläosissa. Tunturisiilikäs talvehtii toukkana kaksi kertaa ja aikuisena kerran. Toukat ruokailevat ainakin tunturipoimulehdellä, mutta kaikkia ravintokasveja ei tunneta.
Ruotsalainen luonnontieteilijä Conrad Quensel löysi tunturisiilikkään Enontekiöltä vuonna 1791. Löytö oli ensimmäisen koko maailmassa. Vuonna 1793 samoin ruotsalainen hyönteistutkija Gustaf von Paykull kuvasi tunturisiilikkään tieteelle uutena lajina ja antoi sille nimen Grammia quenseli. Lajinimi on kunnianosoitus perhosen ensimmäiselle löytäjälle. Lajin määritys ja nimeäminen onnistuivat hyvin, sillä tunturisiilikäs tunnetaan edelleen alkuperäisellä nimellään.