Luontoon.fi-palvelussa on käytössä maastokartta

Maastokartta on tärkeä retkeilijän apuväline, joka auttaa suunnistamaan luonnossa turvallisesti ja tehokkaasti. Luontoon.fi-palvelun maastokartat tarjoavat yksityiskohtaista tietoa maaston muodoista, kulkukelpoisuudesta ja maankäytöstä. Tässä artikkelissa käymme läpi maastokartan perusasioita, kuten yleisimpiä karttamerkkejä, värien merkityksiä, korkeuskäyriä, mittakaavaa sekä kulkuoikeuksia.

Maastokartta on ylhäältä päin piirretty kuvaus maastosta, jossa käytetään sovittuja karttamerkkejä ja värejä kuvaamaan erilaisia maaston piirteitä. Kartta auttaa hahmottamaan maaston muotoja, vesistöjä, kasvillisuutta, rakennuksia ja teitä. Luontoon.fi:n maastokartat perustuvat Maanmittauslaitoksen aineistoihin ja ovat hyödyllisiä retkeilijöille ja luonnossa liikkujille.

Maastokartan lukeminen on taito, joka kehittyy harjoittelemalla. Aloita helpoista reiteistä ja siirry vähitellen haastavampiin maastoihin. Luontoon.fi tarjoaa erinomaisia karttoja ja reittiehdotuksia retkeilyn tueksi.

• Harjoittele kartanlukua: Aloita tutustumalla karttamerkkeihin ja väreihin.
• Suunnittele reitti etukäteen: Huomioi maaston muodot ja kulkukelpoisuus.
• Käytä kompassia: Se auttaa suunnistamaan oikeaan suuntaan.
• Noudata sääntöjä: Kunnioita luontoa ja seuraa alueen ohjeita.

Maastokartan lukemiseen tarvitaan osaamista karttamerkeistä ja kartan väreistä, joten ainakin yleisimmät karttamerkit kannattaa opetella. Karttamerkit ovat symboleja, jotka kuvaavat maaston kohteita eli niillä merkitään esimerkiksi polkuja, teitä, rakennuksia, sähkölinjoja, kiviä ja maaston muotoja.

Lisätietoa karttamerkeistä löydät esimerkiksi Suunnistusliiton sivulta (suunnistusliitto.fi).

Maastokartassa käytetyt värit auttavat hahmottamaan maaston ominaisuuksia, eli niiden avulla pystyt tulkitsemaan maaston kulkukelpoisuutta ja suunnittelemaan reittisi.

• Valkoinen (tavallinen metsä): Tämä alue on yleensä helppokulkuinen, sillä kasvillisuus ei ole tiheää. Polut ja reitit ovat selkeitä, ja maasto on tasainen. Tämä tekee siitä ihanteellisen paikan rauhallisille kävelyretkille ja luonnon tarkkailulle.
• Vihreä (tiheä tai vaikeakulkuinen metsä): Vihreä väri kartalla tarkoittaa tiheää metsää, jossa liikkuminen voi olla haastavaa. Tummemmat vihreän sävyt viittaavat erityisen tiheään kasvillisuuteen, kuten pensaikkoihin ja aluskasvillisuuteen, jotka voivat hidastaa kulkua. Näillä alueilla voi olla vaikeampaa löytää selkeitä polkuja, ja retkeilijän on varauduttava navigoimaan tiheän kasvillisuuden läpi.
• Keltainen (avoin alue): Keltaiset alueet, kuten pellot ja niityt, ovat yleensä helppokulkuisia ja tarjoavat hyvän näkyvyyden ympäristöön. Nämä alueet ovat ihanteellisia piknikille, lintujen tarkkailuun ja maisemien ihailuun. Avoimet alueet voivat kuitenkin olla alttiita tuulelle ja auringonpaisteelle, joten retkeilijän kannattaa varautua sääolosuhteisiin.
• Sininen (vesistöt): Siniset alueet kartalla kuvaavat vesistöjä, kuten järviä, jokia ja soita. Vesistöjen lähellä liikkuminen voi olla haastavaa, erityisesti soilla, jotka voivat olla vetisiä ja upottavia. Järvien ja jokien rannat tarjoavat usein kauniita maisemia ja mahdollisuuden kalastukseen tai uimiseen, mutta retkeilijän on oltava varovainen liukkaiden rantojen ja virtaavan veden kanssa.
• Ruskea (maaston korkeuserot): Ruskea väri kartalla kuvaa maaston korkeuseroja, kuten mäkiä ja laaksoja. Näillä alueilla kulkeminen voi olla fyysisesti vaativaa, mutta ne tarjoavat usein upeita näkymiä ja mahdollisuuden haastaviin vaelluksiin. Retkeilijän kannattaa varautua jyrkkiin nousuihin ja laskuihin sekä mahdollisiin kivisiin polkuihin.
• Harmaa (avokalliot): Harmaat alueet kartalla ovat avokallioita, jotka voivat olla liukkaita ja vaatia varovaisuutta. Avokalliot tarjoavat usein hyvät näkymät ympäröivään maastoon ja voivat olla suosittuja paikkoja kiipeilyyn. Retkeilijän kannattaa varmistaa, että hänellä on hyvät jalkineet ja tarvittavat varusteet turvalliseen liikkumiseen.
• Musta (Rakenteet): Mustat merkit kartalla kuvaavat ihmisen tekemiä rakenteita, kuten rakennuksia ja teitä. Mustalla kuvataan myös kiviä. Nämä voivat olla hyödyllisiä maamerkkejä reitin suunnittelussa ja navigoinnissa. Rakenteet voivat myös tarjota suojaa ja levähdyspaikkoja retkeilijälle.

Korkeuskäyrät ovat ruskeita viivoja, jotka kuvaavat maaston korkeuseroja. Jokainen käyrä yhdistää pisteitä, jotka ovat samalla korkeudella merenpinnasta.

• Tiheästi sijoittuvat käyrät: Jyrkkä rinne.
• Harvassa olevat käyrät: Loiva rinne tai tasainen maasto.
• Suljettu käyrä: Kumpare tai mäki.

Kartan mittakaavan avulla voit mitata etäisyyksiä kartalta ja arvioida matkan pituutta maastossa. Esimerkiksi 1:20 000 tarkoittaa, että 1 cm kartalla vastaa 200 metriä maastossa.

Suomessa jokaisenoikeudet sallivat liikkumisen luonnossa, mutta on tärkeää tietää rajoitukset:

• Sallitut alueet: Metsät, polut, tiet ja vesistöt.
• Kielletyt alueet: Viljelysmaat, pihamaat ja suojelualueet, joilla liikkumista on rajoitettu.
• Muistathan, että jokaisenoikeudet eivät ole sellaisenaan voimassa suojelualueilla.