Siirry pääsisältöön
Retkeilykohteet
Sammaleen itiöitä kesällä.

Luonnon monimuotoisuus – mitä jokaisen retkeilijän tulisi tietää

Suomessa elää noin 48 000 eliölajia, joista suuri osa jää helposti huomaamatta. Pienet, hiljaiset ja näkymättömät lajit – kuten sammalet, jäkälät ja hyönteiset – ovat silti elintärkeitä luonnon tasapainolle.

Retkeilijälle luonnon monimuotoisuus avautuu parhaiten, kun liikkuu rauhassa hötkyilemättä ja tarkkailee ympäristöä läheltä. Esimerkiksi lahopuun pinnalla voi nähdä kokonaisen pienoismaailman: limasieniä, jäkäliä ja hyönteisiä.

Luonnossa liikkuessa voi myös huomata, että jotakin on muuttunut. Ennen yleiset metsälinnut, kuten hömö- ja töyhtötiaiset, ovat harvinaistuneet. Metsäjänikset ovat vähentyneet, koska valkoinen talviturkki ei enää suojaa lumettomina talvina. Tienvarsien niityt ovat kadonneet lupiinien tieltä, ja auton tuulilasiin törmää vähemmän hyönteisiä kuin ennen.

Suurin syy Suomen luontokatoon löytyy ihmisen toiminnasta: metsien talouskäytöstä, soiden ojituksesta, rakentamisesta, vieraslajeista, päästöistä ja ilmastonmuutoksesta. Kun elinympäristöt vähenevät ja pirstoutuvat, monimuotoisuus köyhtyy. Mitä enemmän erilaisia luontotyyppejä, lajeja ja perinnöllistä vaihtelua luonnossa on, sitä paremmin se kestää muutoksia ja häiriöitä.

Töyhtötiainen kuusen oksalla metsän keskellä.
Töyhtötiainen Rahjassa.

Luontoharrastus lisää ymmärrystä luontokadosta

”Retkeilyllä ja luontoharrastuksella on merkitystä siinä, että ymmärtää luontokadon vaikutukset. Ihminen luo siteen niihin asioihin, jotka se parhaiten tuntee. Luonnontuntemus lisää ihmisten halukkuutta suojella luontoa”, tietää Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Aurora Prättälä.

Retkeilyllä on kuitenkin aina vaikutuksia. Siksi kansallispuistojen ja retkeilyalueiden suunnittelussa huomioidaan monimuotoisuuden suojelu. Reitit ja rakenteet, kuten pitkospuut, ohjaavat kulkua niin, että herkät luontotyypit ja uhanalaiset lajit säästyvät kulumiselta.

Lapsen sormi osoittaa jäkälää.
Luonnon pieniä ihmeitä.

Retkeilijä ei aina välttämättä ymmärrä omien tekojensa seurausta luontotyypeille tai sen lajeille, siksi on laadittu esimerkiksi kansallispuistojen säännöt ja Retkietiketti. Säännöt auttavat retkeilijää toiminaan vastuullisesti.

”Kun retkeilijät noudattavat kohteen sääntöjä ja kulkevat luontoa kunnioittaen, kokonaiskuvassa luonnonsuojelu hyötyy siitä, että ihmiset oppivat arvostamaan luontoa hyvien kokemusten myötä. Aivan kaikkialle retkeilyä ei kannata ohjata, jotta luonnossa pysyy myös alueita, joissa häiriön riskiä ei ole”, Prättälä kertoo.

Kaksi retkeilijää kulkee pitkoksilla syksyllä. Reitin varrella on pitkosten vieressä suuri muurahaiskeko.
Pahakurun kierroksella, reitin varrella on pitkosten vieressä suuri muurahaiskeko.

Retkeilijäkin voi turvata monimuotoisuutta

Monimuotoisuutta edistävät toimet, kuten ennallistaminen (metsa.fi), voivat joskus näkyä myös retkeilijöille. Jos toimenpiteitä toteutetaan reittien läheisyydessä, voidaan reitti joutua sulkemaan hetkellisesti turvallisuussyistä. Joskus taas maisema reitin varrella voi muuttua. Suon ennallistamisessa ojien tukkiminen voi näyttää aluksi rumalta, mutta on tärkeää luonnon palauttamiseksi. Metsien ennallistamispoltoissa metsä voi muuttua paljon ja tunnelma voi olla kuin jonkin vieraan planeetan pinnalla. Polton jälkeen metsä voi näyttää tuhotulta, mutta on elintärkeä metsäpaloihin sopeutuneille uhanalaisille lajeille, ja tarkoittaa juhlaa hyönteisiä kuolleista puista etsiville tikoille.

Vaikka luonnonhoitotoimet ovat usein viranomaisten ja asiantuntijoiden vastuulla, myös yksittäisellä retkeilijällä on merkitystä. Luonnon monimuotoisuutta kunnioittava retkeilijä toimii kuin hyvä vieras: ei jätä jälkiä, ei häiritse, vaan arvostaa paikkaa, jossa liikkuu. Retkeily ei vaadi suorittamista – riittää, että pysähtyy ja katsoo tarkemmin.

Jos haluaa osallistua aktiivisemmin, voi esimerkiksi tallentaa havaintoja sovelluksiin kuten iNaturalist tai Muuttolintujen kevät. Näin jokainen voi auttaa lisäämään tietoa luonnon tilasta luontokadon ehkäisemiseksi.

Palosirkka koiras (Psophus stridulus).
Palosirkka (Psophus stridulus) on uhanalainen paahdeympäristöjen heinäsirkkalaji, jota auttaa sen elinympäristöjen kunnostaminen avoimiksi ja paahteisiksi. Kuvassa koiras.
Tutustu Suomen kaikkien aikojen suurimpaan luontokatoa torjuvaan hankkeeseen
  • Priodiversity LIFE (metsa.fi) on Suomen historian suurin hanke luontokadon pysäyttämiseksi. Metsähallituksen Luontopalvelujen vetämässä hankkeessa yhdistyvät laaja-alainen yhteistyö, tutkimus ja konkreettiset toimet luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
  • Ekologisia verkostoja vahvistetaan laatimalla kahdeksaan maakuntaan lumo-ohjelmat, joissa tunnistetaan tärkeimmät luontoalueet ja varmistetaan eliölajien liikkumismahdollisuudet alueelta toiselle. Elinympäristöjen tilaa parannetaan ennallistamalla ja kunnostamalla metsiä, soita, vesistöjä, lintuvesiä ja perinnemaisemia.
  • Tutkimustieto ohjaa toimenpiteitä, jotta ennallistaminen kohdistuu kiireellisimpiin ja vaikuttavimpiin kohteisiin. Samalla kehitetään tiedonhankintaa ja -hallintaa sekä tuotetaan avointa tietoa luonnontilasta ja ennallistamisen vaikutuksista päätöksenteon tueksi.
  • Hankkeessa koulutetaan uusia ennallistamisen ja luonnonhoidon osaajia sekä edistetään luontoarvojen huomioimista myös talousmetsien hoidossa.
  • Koska monimuotoisen luonnon turvaamiseksi tarvittava rahoitus ylittää moninkertaisesti nykyiset resurssit, hankkeessa pyritään myös lisäämään rahoitusta luontokadon torjumiseksi ja kannustetaan yrityksiä mukaan.
  • Priodiversity LIFE edistää luonnon monimuotoisuutta, joka on kaiken elämän perusta. Jotta luonto säilyy myös tuleville sukupolville, sen merkitys tuodaan osaksi kaikkea päätöksentekoa.
PRIODIVERSITY-, NATURA 2000 - ja Life-tunnukset sekä teksti Euroopan unionin osarahoittama.