Linnansaaren torppa

Waahersalon kartano

Linnansaaren (tässä yhteydessä kansallispuiston pääsaari) ensimmäinen tunnettu omistaja oli rantasalmelainen Polycarpus Johansson 1620-luvulla. Linnansaaressa ei tuolloin asuttu, mutta Johansson kaskesi maitaan. Saari liitettiin 1600-luvun loppupuolella - todennäköisesti nälkävuosien jälkeen - Putkisalon kartanon maihin. Kartanon maista erotettiin 1700-luvun alussa Waahersalon kartanon alue, johon myös Linnansaari kuului.
Linnansaaren torppa perustettiin 1850-luvun alussa, jotta Waahersalon kartano voisi valvoa Haukiveden kaskeamiselta säilyneitä metsiä.

Linnansaaren ensimmäinen torppari Adolf Johan Lyytikäinen

Waahersalon kartanon rengistä Adolf Lyytikäisestä tuli Linnansaaren torppari keväällä 1852. Saareen muuttivat myös hänen vaimonsa Helena Nikkonen sekä Adolfin nuorempi veli Matti ja miesten isä Johan. Muutamaa vuotta myöhemmin Matti avioitui Maria Stina Tereniuksen kanssa.

Ensimmäiset vuodet Lyytikäiset asuivat tilapäisasumuksessa, koska aika meni peltojen raivaamiseen kaskeamalla. Vuonna 1855 Adolf ja Matti rakensivat hirsisen pirtin, joka on nykyinen nähtävillä oleva Linnansaaren torppa.

Metsänvartija Fredrik Kasper

Vuonna 1864 Linnansaaren torppa siirtyi 25-vuotiaaalle Fredrik Kasperille. Hänestä ei tullut torpparia, vaan hänet nimitettiin kartanon metsänvartijaksi. Suurin osa kartanon metsistä oli tuolloin Linnansaaren saaristossa.

Fredrikin perheeseen kuuluivat vaimo Ulla ja lapset Anna Lovisa, August, Erik Johan ja Katariina Aurora. Aikuisikään selvisi hengissä vain vanhin poika August. Kasperit muuttivat 1898 Oraviin ja heidän jälkeensä Linnansaareen muuttivat enonkoskelainen Pekka Koponen ja hänen vaimonsa Anna Loviisa Karvinen. He muuttivat Linnansaaresta pois vuonna 1907.

Savottakämppänä

Osakeyhtiö Collin osti Waahersalon kartanon maat vuonna 1905. Yhtiö myi kartanon maanviljelijä Benedict Mennanderille seuraavana vuonna, mutta Waahersalon metsät jäivät myyntisopimuksessa ilmeisesti Collinin hakattavaksi. Yhtiö teki alueen metsissä suuria savottoja ja kaadetut puut myytiin Pietariin. Linnansaaren torppa oli Collinin miesten majoituskämppänä. Kaikki savottamiehet eivät mahtuneet torppaan nukkumaan, joten Sammakkoniemen polun varteen rakennettiin suuri talli, jossa hevosten lisäksi yöpyi savottamiehiäkin. Heitä varten oli seiniin kiinnitetty lavitsat. Nykyään tallia ei enää ole.

Torppari Antti Suhonen

Linnansaaresta tuli jälleen osa torpparilaitosta, kun Antti Suhonen teki siitä sopimuksen Waahersalon kartanon kanssa. Hänen lisäkseen saareen muuttivat vaimo Anna Matintytär Pöllänen sekä kaksi lasta: Einar ja Sylvi Siviä. Torpan pihapiirissä oli tuolloin päärakennus, talli, riihi, sauna ja kaksiosainen aitta. Vuonna 1911 Antti Suhonen rakensi pärekattoisen lantanavetan.

Torppari Oskari Parviainen

Oskari Parviainen osti Linnansaaren torpan vuokraoikeuden torppari Antti Suhoselta 350 markalla. Torppari ei itse omistanut viljelemäänsä maata, vaan hän maksoi sen käyttöoikeudesta vuokraa kartanolle. Parviainen teki maaliskuun alussa 1912 kymmenen vuoden vuokrasopimuksen Waahersalon kartanon isännän Mennanderin kanssa. Oskarin mukana Linnansaareen muuttivat hänen vaimonsa Tilda Fredrika Lappalainen sekä poika Toivo Oskari. Ensimmäisen vuoden aikana perheeseen syntyi myös tytär Toini Maria.

Linnansaari Metsähallitukselle

Metsähallitus osti Linnansaaren saariston Waahersalon kartanolta vuonna 1913. Metsähallituksen yhtenä tavoitteena oli säilyttää Saimaan saarten "luonnonihanuus". Linnansaaren ensisijainen tarkoitus oli kuitenkin tuottaa puutavaraa valtionlaitoksille.

Metsänvartija Oskari Parviainen

Oskari Parviaisesta tuli valtion virkamies eli vt. metsänvartija, koska:

• hän osasi lukea ja kirjoittaa
• hän oli terve eli työkykyinen
• hän oli luotettava mies, jota kartanon omistaja Mennander oli suositellut tehtävään
• pappi todisti hänen olevan puhdasmaineinen ja paikkakuntalaisten luottamuksen arvoinen

Parviaisen valvontaan tuli Metsähallituksen Waahersalon puisto, jossa Linnansaari oli vartiopiiri XVIII. Metsänvartija Parviaisen palkka muodostui vuokrattomasta torpasta ja 20 markan kuukausipalkasta.

Linnansaaren torppa muutettiin metsänvartijatilaksi

Vuonna 1917 torpasta tuli valtion virkatalo, johon valtio pystyi myöntämään määrärahoja rakennus- ja kunnostustöihin. Torpparisopimus ei siis enää ollut voimassa ja rakennus joutui verotettavaksi. Savotta-aikana metsänvartijan tilalla saattoi yöpyä yli kymmenen miestä useita viikkoja. Savottamiehet toivat Linnansaareen kerran viikossa hevoskuormallisen evästä, josta metsänvartijan vaimo Tilda laittoi savottamiesten ruuat. Toisinaan tilan puutteen vuoksi osa miehistä yöpyi läheisessä Laattaansaaressa tai talvella osa saattoi hiihtää yöksi kotiinsa.

Louhimaan tila

Torpparilaki antoi torppareille oikeuden lunastaa viljelemänsä tilat itselleen. Laki laajeni vuonna 1922 käsittämään myös metsänvartijatiloja. Oskari yritti lunastaa Linnansaaren itselleen ensimmäisen kerran 1930-luvulla. Monien lunastusyritysten, epäysten ja valitusten jälkeen Oskari sai tilan omakseen. Hän nimesi tilan (38,82 ha) maarekisteriin vuonna 1940 Louhimaa-nimisenä.

Parviaisten poika Toivo kaatui jatkosodassa eikä tilalle ollut jatkajaa. Oskari ei enää jaksanut hoitaa tilaa yksin. 1950-luvun alussa Oskari hankki tilalle vuokralaisia, jotka viljelivät Louhimaata muutaman vuoden. Tila autioitui lopullisesti 1950-luvun lopulla.

Takaisin valtiolle

Valtio osti uudelleen Louhimaan tilan itselleen Oskari Parviaisen perikunnalta vuonna 1975. Tila liitettiin myöhemmin vuonna 1956 perustettuun Linnansaaren kansallispuistoon.

Torpan asukkaat kaskesivat tilan metsiä 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti. Torppa ja sen viljelykset pyritään palauttamaan sellaisiksi kuin ne olivat Tilda ja Oskari Parviaisen asuessa torppaa 1900-luvun alussa. Kaskeaminen aloitettiin Linnansaaressa uudelleen kesällä 1993. Lue lisää kaskiviljelystä.

Vanhan maatalouden menetelmät - kaskiviljely, laidunnus, niitto - loivat elinympäristöjä, jotka ovat tämän päivän perinnebiotooppeja, perinneympäristöjä. Ne ovat lajirikkain elinympäristö Suomen luonnossa. Ilman aktiivisia hoitotoimia avoimet niityt pensoittuvat ja metsittyvät, ja aiemmin väljät hakamaat tihentyvät liian tiheiksi niittylajistolle. Perinnebiotooppien väheneminen uhkaa lukuisaa joukkoa erityisesti kasveja ja hyönteisiä. Lue lisää perinneympäristöistä

Linnansaaren torpan ympäristö on merkittävä perinnemaisemakohde, jossa pyritään säilyttämään ihmisen kaskiviljelykaudella aikaansaama maisema ja suojelemaan siitä riippuvaisia, nyt uhanalaisia lajeja.

• Linnansaaren torppa on avoinna yleisölle ympäri vuoden.
• Linnansaaren perinnetilalla ei ole henkilökuntaa.
• Linnansaaren perinnetilaan tutustuminen on maksutonta.
• Perinnetila sijaitsee Linnansaaren kansallispuiston pääsaarella. Katso ohjeet Linnansaaren kansallispuiston Saapuminen -sivulta.