Lajirunsautta Kevolla
Talvella lähes lumettomina pysyvät ja auringossa nopeasti lämpenevät, valuvesien ja lintujen lannoittamat kanjonin kalliopahdat ovat erikoinen kasvuympäristö. Tuntureiden usein vasta myöhään kesällä sulavilla lumenviipymillä sekä ravinteisilla lapinvuokkokankailla on myös aivan erityinen kasvilajistonsa.
Uhanalaisten lajien ja harvinaisen luonnon keidas
Kevon kanjonin eläin- ja kasvilajisto on ympäröivää tunturiylänköä rikkaampi. Kevo onkin monen harvinaisen pohjoisen lajin tärkeimpiä esiintymisalueita.
Kanjonissa on erityisen paljon uhanalaisia kasvilajeja, joilla on Suomessa vähän kasvupaikkoja. Pahdoilla ja alapuolen louhikoissa viihtyvät muun muassa tuoksualvejuuri, pahtaketokeltto, tunturisiroarnikki ja kalliosirkunjyvä. Kevolta löytyy myös maamme pohjoisin tunnettu lettorikon esiintymä. Suomen ainoat tunnetut ruostetyvi-, rotkohiippa- ja pärskepaasisammalten esiintymät ovat Kevolla.
Kevo on monelle pohjoisen lintulajille tärkeä, ja siellä voi esiintyä jopa iso osa niiden pesivästä kannasta maassamme. Kanjonissa pesivät monet petolinnut, kuten piekanat ja ampuhaukat. Kanjonin yleisiä vesilintuja ovat koskelot ja telkät.
Myös koskikara viihtyy Kevon virtavesissä. Järvillä ja lammilla viihtyvät muun muassa allit, mustalinnut ja pilkkasiivet. Suot ovat tärkeitä pohjoisen lajeille, kuten punakuirille, jänkäkurpalle, jänkäsirriäiselle, suosirrille ja vesipääskylle.
Kevojoen männiköissä yleisiä ovat järripeippo ja leppälintu, ja voipa siellä tavata myös lapintiaisen tai taviokuurnan. Jokilaakson rehevimmissä metsissä viihtyy eteläisiäkin lajeja, kuten sirittäjä tai rautiainen.
Tunturille kiipeävä voi nähdä kiirunan, pulmusen, keräkurmitsan ja alempana koivikoissa vastaan voi tulla esimerkiksi urpiaisia, riekkoja tai sinirintoja. Kevon yksi erikoisuus on sepelrastas, joka on pohjoisin rastaamme.
Kevolla elävät myös ahma, saukko, ilves ja karhu. Onnellinen on hän, joka saa nähdä vilahduksen huippuharvinaisesta naalista. Kevojoessa voi hyvällä tuurilla nähdä lohen.
Kevonsuun niitty
Kevonsuun kenttä kuuluu osittain Kevon luonnonpuistoon, ja Metsähallitus hoitaa sitä niittämällä. Muu osa kentästä on yksityisessä omistuksessa. Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevo on tehnyt alueella kasvillisuusseurantoja.
Osa luonnonpuiston niitystä on runsaslajista, pääosin kuivaa, mutta paikoitellen myös tuoretta heinäniittyä. Niityllä kasvavat silmälläpidettäviksi luokitellut keminängelmä (rauhoitettu), sekä keto- ja ahonoidanlukko. Huomionarvoisia lajeja ovat lisäksi tunturikurjenherne, nurmitatar, kissankello, harmaakynsimö, lapinvehniö, suovilukko, keväthanhikki, lapinlaukku, niittykullero ja rantatädyke. Niityltä voi löytää myös niittymaarianheinää.