Kaskenpolttajien jalkineet - näin punotaan tuohilöttö
Kaskiviljelijöiden omavaraisessa taloudessa monet arjen tarvikkeet valmistettiin itse luonnosta saatavista raaka-aineista. Ennen kuin metsäalue kaadettiin kaskenpolttoa varten, valittiin sieltä sopivia puita työkaluihin, rakentamiseen ja polttopuuksi. Puusta tehtiin myös kaskenpolttajan jalkineet. Savossa, kaskenpolton sydänmailla, niitä kutsutaan lötöiksi. Nahkasaappaita ei haluttu pilata tuhkassa ja kuumuudessa, eikä kaikilla välttämättä ollut kenkiä lainkaan.
Kaski kaadetaan yleensä keskikesällä, kun puiden lehdet ovat täysikokoiset. Paras aika tuohen irrottamiseen on tavallisesti ennen tai jälkeen juhannuksen. Tuohi voidaan ottaa talteen joko levyinä tai nauhoina. Löttöjen punomiseen sopii parhaiten pitkä tuohinauha, joka irrotetaan vielä pystyssä olevasta koivusta.
Koivun kylkeen tehdään pystysuora viilto, josta tuohi irrotetaan spiraalimaisesti hieman alaviistoon. Oksankohdat voivat heikentää tuohen kestävyyttä, mutta muuten sen pitäisi irrota helposti. Puukolla voi hieman auttaa ja ohjata nauhan irtoamista. Lötöt voidaan punoa heti tuoreesta, vasta irrotetusta tuohesta.
Irrotettu tuohinauha kootaan heti vyyhdille tai kerälle ja säilytetään suojassa auringolta ja kosteudelta – mutta ei liian kuivassa. Lötöt punotaan tuohesta ilman liimoja tai muita apuaineita. Kaikki tuohen kerrokset hyödynnetään, eikä nauhan reunoja tarvitse välttämättä edes siistiä.
Ensin tehdään punonnan loimi. Tuohinauha kieputetaan kahdeksi samankokoiseksi kiepiksi, joissa on kaksi tai kolme kierrosta. Toiseen kieppiin voi jättää pari metriä pitkän hännän, jota käytetään kuteena. Aseta kiepit sisäkkäin niin, että ne muodostavat lötön loimen ja kudetuohi on kantapään paikalla. Loimen leveys on kolme tuohinauhaa, eli keskimmäinen tuohikieppi on keskellä kaksin kerroin. Apuna loimien paikallaan pitämisessä voi käyttää halkaistua oksanpätkää tai pyykkipoikaa.
Punominen aloitetaan taivuttamalla kudetta niin, että tuohen keltainen, vahva puoli jää alaspäin. Kudetta pujotellaan vuorotellen loimien yli ja ali. Reunassa loimi käännetään silmukaksi. Jokaisella kierroksella kudetta pujotellaan eri järjestyksessä kuin edellisellä. Työn edetessä rakenne tiivistyy, mutta kudetta voi myös kiristää. Jos kude katkeaa tai loppuu, sitä jatketaan pujottelemalla uusi nauha edellisen lomaan. Työ päätellään samalla tavalla.
Löttö puetaan jalkaan esimerkiksi pellavanarujen avulla. Naru pujotellaan kuteena käytetyn tuohen muodostamiin lenkkeihin. Lötön alle puetaan villasukka. Naru kiristää tuohilevyn jalkaa myötäileväksi jalkineeksi. Kaskenpolttoa varten löttöjä liotetaan vedessä. Jalkoja virutetaan vedessä myös kaskeamisen lomassa, sillä kuiva tuohi syttyy helposti palamaan.
"Löttöjen punomiseen saa mennä yhtä kauan aikaa kuin vanhojen löttöjen polttamiseen."
Tuntematon kaskiviljelijä esi-isä
Metsähallituksen Luontopalvelut jatkaa kaskenpolttoa perinteisin menetelmin eräillä luonnonsuojelualueilla. Tällä suojellaan kulttuuriperintöä ja kulttuurimaisemaa sekä kaskeamisesta tai metsäpaloista riippuvaisten kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjä.
Telkkämäen perinnetila Kaavilla.
Linnansaaren kansallispuisto.
Kolin kansallispuisto.
Tämän artikkelin kuvat ovat Telkkämäen perinnetilalta.