Inarinpolku - Anárašmáde on historiallinen markkinareitti Karlebotniin Norjassa. Karlebotn Varanginvuonon etelärannalla oli vilkas markkinapaikka 1600-luvulta aina 1890-luvulle asti. Norjan raja suljettiin vuonna 1852, mutta reitti oli käytössä vielä epävirallisesti kesäaikaan. Yli 150 vuotta unohduksissa ollutta kulkureittiä on yritetty elvyttää uudelleen käyttöön. Reitti kulkee n. 40 km Suomen puolella ja 60 km Norjan puolella.

Inarinpolun käytöstä löytyy tietoja 1500-luvulta saakka. Matkalla Varangin-vuonolle polkua ovat käyttäneet pirkkalaiset kaupankävijät ja verottajat sekä Inarinsaamelaiset kalastusretkillään. Inarinpolun kautta ovat tulleet monet Karlebotnin nykyisten asukkaiden esivanhemmista. Polun reitti oli pitkään unohduksissa, mutta 1990-luvun alussa polku päätettiin norjalaisten ja inarilaisten toimesta ”herättää henkiin”. Kesällä 1993 toteutettiin historiallinen, ensimmäinen yhteinen Inarinpolun vaellus, jossa oli osallistujia sekä Norjasta että Suomesta. Tämän jälkeen vuosittaista vaellusta jatkettiin. Reitti on merkitty uudelleen v. 1993–94.

Reitti ei kuulu Rousajärven jälkeen huollon piiriin, joten reittimerkinnät voivat olla puutteelliset. Sunnistustaito tunturissa, sekä kartan ja kompassin käyttö tulee olla reitillä kulkevan hallussa.

Inarin polun eteläinen päätepiste on Sevettijärven kylä n. 100 km Kaamasesta koilliseen, Norjaan johtavan ja Inarijärveä sivuavan maantien varressa. Sevettijärvi on kolttasaamelaisten asuinaluetta. Sevettijärvellä sijaitsevat kolttasaamelaisten perinnetalo, peruskoulun ala-aste ja Sevetin baari, jonka yhteydessä on pieni elintarvikemyymälä.

Pohjoinen päätepiste on Norjan Karlebotnissa, johon pääsee maanteitse joko Pulmangin tai Näätämön kautta. Karlebotn on Varanginvuonon kahdesta läntisimmistä eteläisempi. Pohjoisempi (10 km edellisestä) on Varangerboyn, joka on samalla Nessebyn kunnan keskuspaikka. Kylässä on muutamia liikkeitä, joissa on tarjolla majoitus-, elintarvike- ja ravitsemuspalveluja. Paikkakunnalla sijaitsee myös Nessebyn Saamelaismuseo.

Reitti on merkitty maastoon Sevettijärveltä Isokivennokan läheisyyteen saakka 40 cm korkein tolpin, joissa on oranssi maalaus päässä. Norjan puolella reitti on merkitty perinteisemmällä tavalla: kahdella tai useammalla päällekkäisellä kivellä, joiden ylin kivi osoittaa polun kulkusuunnan. Päällimmäiset kivet on maalattu keltaisella värillä.

Luonnostaan kivisen maaston vuoksi reittimerkintöjä on maastossa edelleen hankala havaita.
Norjan puolisella osuudella ei maastoon ole muotoutunut selkeää polkua.

Sevettijärvi - Opukasjärvi 12 km

Inarin polku alkaa etelässä Kolttien perinnetalon pihapiiristä ja seuraa aluksi Sevettijärvi-Pulmanki-reittiä. Alkumatkasta polku kulkee männikkökankailla vesistöjä seuraillen
Opukasjärvelle.

Opukasjärvi – Iisakkijärvi 7 km

Opukasjärven tulentekopaikan jälkeen Näätämöjoki ylitetään riippusillalla ja Silisjoella on ylitysvene. Tämän jälkeen jatketaan tunturikoivikossa Iisakkijärven autiotuvalle.

Iisakkijärvi – Rousajärvi 9,5 km

Iisakkijärven tuvalta kuljetaan 3 km pohjoiseen, jonka jälkeen käännytään koilliseen kohti Rousajärven autiotupaa.

Rousajärvi – Norjan raja 12 km

Rousajärven itäpuolelta polku jatkuu järven koillispäähän ja sieltä suoalueilla Rousavaaraa sivuten. Alkulouhikkojen jälkeen maasto muuttuu tasaiseksi harvaa koivikkoa kasvavaksi ylängöksi, jossa reitti kulkee Tuppilaavujärven ja Taimenjärven välistä. Tämän jälkeen alkaa nousu Isonkivennokalle. Tämän jälkeen reitti on merkattu kahdella tai useammalla
päällekkäisellä kivellä. Nousu Isonkivennokalle voi ottaa voimille, mutta sen jälkeen onkin
melko tasaista, lievästi laskuvoittoista tunturipaljakkaa lähes rajalle asti.

Norjan puolen Inarin polku

Norjan puolella reittimerkintä vaihtuu ja suunnistustaito on todellakin tarpeellinen. Pienen nousun ja rajanylityksen jälkeen alkaa lähes puuton, pienten lampien ja järvien kirjoma kumpuileva osuus. Borgejärven pohjoispäässä, polun välittömässä läheisyydessä on kotapaikkoja, jotka lienevät useita satoja tai jopa tuhansia vuosia vanhoja. Borgejärven pohjoispäässä olevassa niemessä on muutamia lihan- ja kalansäilytyspurnuja, jotka ovat reitiltä noin 500 metriä itään.

Justinvuomaa ylitettässsä on kaksi korkeahkoa vaaraa ja niiden välissä jyrkkäreunainen kuru. Jos haluaa katsella itselleen suojaisaa yöpymispaikkaa, niin Ludnennjoaskijokikuru on sellainen. Justinvuoman ylittämisen jälkeen Njoaskijärven kaakkoispäässä on ns. kaksoispurnu, josta toinen on avattu ja toinen kiinni.

Njoaskijärvn jälkeen maisema muuttuu neljän kilometrin matkalle lähes puuttomaksi, kunnes alkaa jyrkkäreunainen Aaslatnjoaskkuru, jossa on matalahkoa koivikkoa. Myös tämä kuru soveltuu yöpymiseen.

Tästä eteenpäin käveltävä maasto on lievästi nousuvoittoista, mutta tasaista lähes Juggejoelle asti, jonka rannalla on oiva yöpymispaikka. Juggejoen ylityksen jälkeen maasto muuttuu kumpareiseksi ja nousuvoittoiseksi tunturipaljakaksi edeten Kruunukaisskaidin "Kruvnašskáidi" ja Susiskaidin "Gumpeskáidi" kautta Laukkuvaaraan "Lavkavárri".

Lavkavárrin jälkeen alkaa laskuvoittoinen osuus, joka muuttuu matalaa koivikkoa kasvavaksi ylängöksi ja lopulta tanakkakoivuisemmaksi vuomaksi, jonka syvin kohta on nimeltään Mustakuru "Cáhpesgurra". Tämä kuru soveltuu niin ikään yöpymistarkoituksiin.

Mustakurun ylittämisen jälkeen reitti nousee Hannunkaljun "Hannošboaci" päälle, josta jatketaan laskuvoittoista maastoa Njidgojärvelle asti. Tästä eteenpäin reitti etenee muutaman kilometrin Njidgojoen vartta alaspäin ja kääntyy Reppänäkaisan "Rehpengáisá" ja Kiertämäkaisan "Garvingáisá" välitse Katajakuolpunaan "Reatkáguolbba", josta aukeaa Varanginvuono ja Karlebotn.