Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Suomessa Pohjois-Lapissa ja pohjoismaiden tunturialueilla elävän äärimmäisen uhanalaisen naalin suurimpia uhkia on kilpailu punaketun kanssa. Naalia voi auttaa parhaiten estämällä kettua saamasta ihmiseltä peräisin olevaa ravintoa tunturissa.
Metsähallitus ja WWF tiedottavat
Vuonna 2025 Fennoskandiassa havaittiin yhteensä 97 naalipentuetta, ja mallinnusten perusteella aikuisia naaleja arvioidaan olevan noin 526 yksilöä. Pitkällä aikavälillä alueen naalikanta on jatkanut kasvuaan. Suojelutoimilla on edelleen keskeinen rooli lajin toipumisessa.
Jokainen retkeilijä voi osallistua naalien suojeluun huolehtimalla ruoantähteiden, kalanperkeiden ja metsästyksen saalisjätteiden poisviemisestä ja asianmukaisesta hävittämisestä. Kettu osaa tehokkaasti hyödyntää ihmiseltä tunturiin jääneet tähteet, ja naalia auttaa, ettei luontoon jää eloperäistä jätettä.
”Kettu on naalin suurempikokoinen kilpailija avotuntureilla. Se syrjäyttää naaliparin pesäpaikat alueilla, joille se pääsee leviämään. Ketun yleistymistä korkeimmillakin tuntureilla edesauttaa kaikki sieltä löytyvä ihmisiltä jäänyt syötäväksi kelpaava ravinto”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jukka Ikonen Metsähallituksen Luontopalveluista.
Tämän vuoksi kaikki ruuantähteet ja saalisjätteet on vietävä pois maastosta tai haudattava niin, etteivät ketut löydä niitä.
Näin jokainen Käsivarren luonnossa liikkuva voi olla mukana naalin suojelutyössä:
Naali palasi pesimälajiksi Suomeen vuonna 2022 yli 25 vuoden tauon jälkeen, ja pesintä on onnistunut joka vuosi sen jälkeen. Viime vuonna Enontekiöllä havaittiin kolme pesintää ja yhteensä neljä pentua, mutta pentumäärä jäi pieneksi heikon myyrä- ja sopulikannan vuoksi. Pesimämenestyksen suuri vaihtelu vuodesta toiseen jyrsijäkantojen sykleissä on luontainen osa naalin elämää.
Naalin suojelu perustuu ruokinta-automaatteihin, pesäluolastojen seurantaan, ketun kilpailuaseman hallintaan sekä tiiviiseen yhteistyöhön Ruotsin ja Norjan kanssa. Ruokinta-automaatit tukevat naalien selviytymistä erityisesti heikkoina ravintovuosina, ja ne on rakennettu niin, ettei kettu pääse ruokaan käsiksi. Metsähallitus seuraa vuosittain pesintöjä, pentuja ja kettujen liikkumista.
Naalin yhteispohjoismaisessa suojelusuunnitelmassa korostetaan myös punaketun leviämisen ehkäisemistä, erityisesti vähentämällä ihmisperäistä ravintoa tunturissa. Tämä on tärkeää, koska kettu on naalin vahvin kilpailija.
”WWF kampanjoi toista vuotta muistuttaakseen, että jokainen tunturissa kulkija voi tehdä osansa naalin suojelemiseksi. Helpoin tapa osallistua on huolehtia, että kaikki ruuantähteet ja saalisjätteet tuodaan pois tunturista”, WWF Suomen ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen kertoo.
Naalin tulevaisuuden suurin uhka on ilmaston lämpeneminen. Se muuttaa tunturiluontoa ja lisää naalin tärkeimmän ravinnon eli jyrsijäkantojen vaihtelua.
